R90

[lario]

Olen jo pitkään katsellut BMW-moottoripyöriä "sillä silmällä".
Jos BMW:n hommaan, niin valinta on R-sarjalainen 70- tai 80-luvun alusta. Niitähän on joka lähtöön ja ainoa ihmetys on R90 hinta.
70-luvun R90 pyytäävät 7000€-9000€, kun vastaavan vähän pienemmän saa puolet halvemmalla. Mikä siinä R90 on niin ihmeellistä, että siitä voidaan pyytää noin paljon rahaa?
Italialaisiin kardaanipyöriin tottuneena R-sarjalainen tuntuisi luonnolliselta vaihtoehdolta, kun siirrytään muihin merkkeihin.

[ilmari]

Sitä en tiedä mikä tossa 90:ssä maksaa. Keräilyharvinaisuus?
Mutta ennen kuin lähdet R-kaupoille niin käy ajamassa kunnon lenkki bokserilla, että tiedät mistä puhutaan.
Itse ajoin 70/80 luvun japsinelareilla seitsemän kesää ja sitten laitoin tuon GS bemarin ja en vieläkään ymmärrä sitä hurmosta mikä tuon 2v laitteen ymprillä leijuu.
Olen nyt ajellut 10tkm bemarilla se ei vieläkään tunnu "oikealta" moottoripyörältä niin kuin mittatarkat, sivistyneet, kauniskäyntiset ja kierrosherkät japsit.
Mutta on tässä puolensakin: pääsee maastoon, helppo huoltaa itse, varaosilla hyvä ja nopea toimitus (kiitoksia Hämeenlinnaan) ja määrätynlainen huolettomuus kuten ei tarvi pestä ja puunata. Muuta kuin ajaa menemään. Luotettavuus on mielestäni japsien tasoa eli erittäin varma.
Kyllä bemarillakin päästelee mutta asennioitumista se vaatii!
Muita kommentteja kiitos!

[Hannu]

Olin jo vuosia sitten Ilmarin kanssa samaa mieltä tuosta boxeritwinin ja kuivan kytkimen yhdistelmästä. Se vaatii omanlaistansa pään seutua kuskilta. Piti kaverille oikein ilveillä, ettei hänen R1100RT:ssa ole tonniluokkaa kuin tärinä ja vakuutusmaksut.

Lopulta joudin antamaan periksi ja ostamaan itsellekin RT:n, kun pitkälle kuskille ei mukavaa pyörää muut suostu tekemään eikä BMW halua jostain syystä laittaa FJR:n tai Pannarin tekniikkaa RT:n kuorien sisään.

Tuo kone vaatii oman oppimisensa, ja myöskin minulla takana olevat noin 10.000 km tältä kesältä ei ole vielä riittävä sopeutumaan ison twinin omituisuuksiin aivan täysin.

Mutta kun vanha rouva RT saa raahatuksi kaikki huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, niin sitten se menee kuin nykyaikainen turbodiesel, kapealla käyntinopeusalueella vaivatta ja äärimmäisen taloudellisesti vetäen pitkiä siivuja kerrallaan.

Jos moottorin ja voimansiirron kanssa oppii elämään, niin lähes kaikki muu onkin plussan puolella.

[Ismo Vaara]

Ei siinä R90:ssä mitään erikoista ole. Mutta jos se on R90 S, niin sitten saatkin maksaa! Ensimmäinen BMW:n "superpyörä".
Sodan jälkeen muutamat BMW:n mallit ovat nousseet arvoonsa. Näistä voisi mainita: R68, R50 S, R69 S (US), R90 S.

Kaksiventtiiliboxereiden hienous paljastuu vasta sitten, kun on huoltanut sekä korjannut niitä ja vertaa tekniikkaa nykyisiin. Parasta tekniikkaa on puuttuva sellainen, se ei voi mennä rikki!
Ihmettelenkin jengin kiinnostusta ostaa elektroniikalla kuorrutettu (yli) 300kg painava ongelmapesäke.
Vikamuistin purkua, elektroniikan päivitystä, ABSin häiriöitä, ruiskun aiheuttamaa nykimistä, tolkuttoman kalliita huoltoja...jne, jne...
Koska ihmiset kyllästyy siihen, että tuotekehittely jätetään asiakkaan maksettavaksi ja hoidettavaksi?

[BMWcowboy]

Olin jo vuosia sitten Ilmarin kanssa samaa mieltä tuosta boxeritwinin ja kuivan kytkimen yhdistelmästä. Se vaatii omanlaistansa pään seutua kuskilta. Piti kaverille oikein ilveillä, ettei hänen R1100RT:ssa ole tonniluokkaa kuin tärinä ja vakuutusmaksut.

Lopulta joudin antamaan periksi ja ostamaan itsellekin RT:n, kun pitkälle kuskille ei mukavaa pyörää muut suostu tekemään eikä BMW halua jostain syystä laittaa FJR:n tai Pannarin tekniikkaa RT:n kuorien sisään.

Tuo kone vaatii oman oppimisensa, ja myöskin minulla takana olevat noin 10.000 km tältä kesältä ei ole vielä riittävä sopeutumaan ison twinin omituisuuksiin aivan täysin.

Mutta kun vanha rouva RT saa raahatuksi kaikki huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, niin sitten se menee kuin nykyaikainen turbodiesel, kapealla käyntinopeusalueella vaivatta ja äärimmäisen taloudellisesti vetäen pitkiä siivuja kerrallaan.

Jos moottorin ja voimansiirron kanssa oppii elämään, niin lähes kaikki muu onkin plussan puolella.

Samat on ajatukset täälläkin, runsaat 9000km toukokuun lopusta nyt tullut 1100RT:n mittariin. Olin jo oikeastaan päättänyt että menee vaihtoon heti Norjan reissun jälkeen, mutta jotenkin tuolla reissulla, 6pv ja 4275km, homma vaan loksahti kohdalleen. Aikaisemmin vannoutuneena Yamaha miehenä mietin jo ihan uuden FJR:n ostoa. Nyt kuitenkin tuntuu että jos vaihdan niin vaihdan korkeintaan 1150:seen taikka GS 1150:seen.
Onhan toi vähän möhkö nurkissa ja vaihteisto vieläkin outo, silti se ajoasento on mun 183cm kropalle tosi sopiva.


Kyllähän tuossa R90S:ssä on jotain lumoavaa, en vain osaa kuvailla sanoin sitä mutta sellaista olen kuolannut jo muutaman vuoden ja olisi mukava klassikko tuon RT:n viereen.

[Ismo Vaara]

Paljoko te yleensä ajatte noilla vehkeillänne, ennenkuin vaito tulee uuteen?
Mulla oli yksi asiakas joka sanoi, että "ostin uuden BMW:n ja heti meni rikki"
Asiaa tarkemmin kyseltyäni vika koski boxeria R75/5-73(omistanut uudesta). 350tkm oli ajettu ennenkuin kone kämähti. Seetirengas oli pudonnut vanhuuttaan männän päälle! Sylinterinkansi maksoi n. 120€.

Elämä on!

[ossy-57]

Eihän näitä vaihdeta, kun 200000 km tulee täyteen hankitaan seuraava ja jätetään edellinen eläkkeelle, ajellaan sillä sitten vaan pari tuhatta kesässä että pysyy kunnossa... se bmwcowboyn mainitse paikalleen lokasahdus johtuu siitä että sisäinen masokisti löytää paikkansa

[BMWcowboy]

Vai masokismiä, no ehkäpä vallan hyvinkin kun toisena pyöränä on museo jytäri ja autoina Xantia ja XM ja nyt katselen volkkarin junakeulia sillä silmällä.