Huolto osui vain toista tuhatta km ennen talviseisokkia, joten lämpimään talliin pysäköidyn pyörän tankkiin lisättiin vain säilöntäaine ja koneeseen uudet öljyt vaikkei edellisilläkään paljon ehditty ajaa.
Oheistan tähän kesän fiiliksiä ja havaintoja, kun taas muutaman vuoden tauon jälkeen niitä tuli pyörän vaihduttua puhelimen muistiin pitkin kesää merkityksi.
RT on äärimmäisyyksien pyörä. Omissa bravuurilajeissaan se on äärimmäisen hyvä, mutta vastapainoksi muutamat miinukselle menevät asiat ovat hirvittävän kaukana pakkasella. Jääkö loppusaldo plussan vai miinuksen puolelle riippuu täysin käyttäjän arvostuksista. Joku ihastuu RT:hen ikihyviksi, mutta ymmärrän myös heitä, joille lyhyessäkin koeajossa on jo puolet liikaa. Itselle jää vielä 11131 km jälkeenkin hieman sekava olo, vaikka loppusaldo taitaa jäädä hieman plussalle.
Hyvää:
+++++
+++ Hiljainen moottoripleksi. Korvat on jo melulla rikottu niin aroiksi, että tämä oli tärkein syy RT:n hankintaan. Etenkin hieman vakiota isommalla pleksillä yksi hiljaisimpia pyöriä mitä olen saanut ajaa.
+++ Sateensuoja on loistava. Maantienopeuksissa kastuvat hihat ranteen ja kyynärpään välillä. Peilien kuoretkin on niin hienosti suunniteltu, että sormet pysyvät kuivina ja lämpiminä vaikka villasormikkaissa niin kauan kuin pysyy liikkeellä.
+++ Toimintasäde on mahtava, koska suuri tankki myös tyhjenee hyvin maltillista vauhtia. Täysimittaisen matkapyörän keskinopeutta hidastaa ainoastaan sporteilla liikkuvien kaverien jatkuvat pysäkit milloin mistäkin syystä. Maantieajossa voi aina luottaa yli 500 km tankkausväliin.
+++ Tilat, myös matkustajan osalta, sekä yleinen mukavuus. Kun vanha rouva saa raahattua huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, se laukkaa pohjoismaisia ajonopeuksia aivan käsittämättömän kauas aivan käsittämättömän vähän miehistöä rasittaen. Takapenkiltä tuli kesäreissun matkasuunnitelma: "annetaan muiden lähteä aamusta, kun niillä on vapaata. Kun meillä on vielä työpäivä, niin nopeammin me kahdestaan ajetaan illaksi samaan hotelliin". Banditilla ansaittu Iron Butt Associationin tunnus menettää täysin arvonsa Bemarin rekisterikilven yhteydessä. Tälle kesälle ei pitkiä stinttejä tullut lainkaan, mutta niiden muutamien 700 km päivämatkojen jälkeen oikein ihmetyttää, kun aivan kirjaimellisesti "ei tunnu missään".
+++ Hanskalokero. Pyörän paperit, korvatulpat, aurinkolasit, promillemittari, puhelin, kameran akut ja laturi sekä epälukuinen määrä pikkusälää aina mukana, aina tietopaikassa, aina käsillä.
+++ Ennen tätä kesää en tiennyt kuinka helppoa moottoripyörän ajaminen soratiellä voi oikeasti olla. 80 kiloa painoa pois ja sama tekniikka vielä suuremmin pyörin GS:ssa täytyy olla melko peto menemään soratietä kun tälläkin rohjolla voi laskea aivan rauhassa sen mitä näkyvyys mutkaisella osuudella sallii. Uskoisin luontevan ajonopeuteni asettuvan soralla lähelle samaa kuin autolla. Koska mökillemme ei pääse asfalttitietä perille mistään suunnasta, en enää huoli mitään pyörää koeajamatta soralla ensin.
++ Jarrut. Muut saavat haukkua tehostusta niin paljon kuin tahtovat, minä olen niin tottunut kahteen sormeen kahvalla, etten yksinkertaisesti osta pyörää, jonka jarrut vaativat koko kouran. Sivistynyt ABS vetää soratiehenkin himmeää raitaa. Vain lämpimällä kuumalla asfaltilla optimaalisesti onnistuessaan sen voittaa käsipelillä tasaisesti kiristäen kunnes eturengas viheltää hennosti. Tuosta jos vielä kiristää, pudottaa ABS aktivoituessaan jarrupainetta ja jarruteho laskee ja myös rengas vaikenee. Tukeva runko sallii tehokkaiden jarrujen täysimittaisen hyödyntämisen ja katteesta saa erinomaisen tuen alavartalolle, jolloin tehojarrutus on käsittämättömän helppo. Kolmaskin plussa tulisi hieman paremmasta tunnosta ja samanlaisesta käytöksestä parkkipaikoilla myös moottori seis.
++ Pitkä huoltoväli on paljon ajavalle kiva. Nyt ei tullut aivan normaalia ajomäärää, kun sain pyörän omiin nimiini vasta toukokuun puolessävälissä ja siitä eteenpäin oli ajokaudella 8 viikkoa työkeikkaa ympäri maailmaa. Banditiin tehtiin pahimmillaan 3 huoltoa kesässä.
++ Äänimerkki on juuri sellainen alppitorvi kuin moottoripyörässä turvallisuuden vuoksi pitää ollakin. Tarviketorvia ei tarvita.
++ Kohtuullisen hyvät valot ja hajavaloa antavinen sumuvaloineen Suomen kesään sopivasti enemmän näkymiseen kuin näkemiseen painotetut. Integroidut vilkut.
++ Isot, selkeät, kaikissa tilanteissa värinättömät peilit.
+ Kokonaan muoviin kääritty pyörä on helppo pestä.
Miinukset:
------------
--- Kömpelö moottori ja voimansiirto. Moottori kuulostaa ompelukoneelta ja keinahtelee kaasun myötä. Voimansiirto kilahtelee, kolahtelee on raskas hitaassa ajossa ja sitten vielä ne vaihteiston äänitehosteet.
--- Suorituskyky, sekä laatu että määrä. Paperilla RT ei ole niin hidas kuin miltä se tuntuu, mutta sekin vähän kulku on kaivettava kuin kiusaamalla ja vaihdelaatikkoa jatkuvasti johonkin suuntaan räpläten. Kapea vääntöalue aivan kuin turbodieselissä, mutta voimaa ei sielläkään ole kuin turbodieselissä. Oma suosikkini on edelleen nelisylinterinen muskelipyörän kone, joka vetää kiukuttelematta tyhjäkäynniltä alkaen ja kolmesta tonnista eteenpäin punarajalle saakka ilman mitään kiekaisukohtaa samalla apinan raivolla.
--- Painoa on pahasti liikaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Parkkipaikoilla ketterä kuin Läski-Custom. Huoh!
--- Iskunvaimennus, ainakin 30.000 km ajetuin vakiovaimentimin. Jos iskunvaimennin kestää autokäytössä satojatuhansia kilometrejä, niin pelkästään kesäkäytössä pyörivän MP:n iskunvaimentimien pitää olla ikuisia.
-- Öljynkulutus. Järkyttävä ajatus raahata akselivetoisessa pyörässä öljypulloa mukana. Tässä suhteessa mittatikkuna on 19 vuotias pian 400.000 tkm ajettu Volvoni, joka ei 10.000 km vaihtovälille vielä tarvitse öljynlisäyksiä.
-- Peilien sijoitus alas ei mahdollista takanatulevan tilanteen pitämistä ääreisnäön alueella, vaan peiliin pitää erikseen katsoa.
-- Vakiolaukuista sivulaukut ovat pienehköt ja takalaukku on aivan naurettava matkapyörään.
- Puoltaa oikealle, ilmeisesti syntymävika jota ei voi korjata. Ei paljon, mutta tuon huomaa ranteissa viiden tunnin jälkeen.
- Ohjaustangon katkaisinhärdelli on säälittävä esitys yritykseltä, jonka autojen ergonomia on ollut huipputasoa jo vuosikymmenet. Outoon autoon pimeässä istutettava kotiutuu nopeimmin Bemariin, mutta RT:hen ei kotiudu edes koko valoisan kesän aikana. Turha selittää, että sen oppii, myös kaasun siirtäminen vasempaan kahvaan ja kytkimen käyttö oikealla rullakahvalla olisi teknisesti mahdollista ja aivan yhtä tarpeetonta kikkailua. Saako puuttuvan vasemman vilkun palautusnapin lisävarusteena? Tappokytkinkin olisi joskus hyvä olla peukun ulottuvilla ilman otteen muuttamista. Huono, ei tätä voi muuten kuvata.
- Kylmäkäynnistysvipu pitää vaan olla sähköruiskun kanssa. Miksi ihmeessä?
Nyt lopuksi saldoa laskiessani huomaan antaneeni 29 plussaa ja 21 miinusta, eli jään selvästi plussalle ja matka jatkuu RT:n kanssa ensi kesänä, toivottavasti pidemmälle kuin tänä kiireisenä kesänä.
Moottoripyöräily parhaimmillaan antaa tunteen, että suunniteltu matka tai tälle päivälle käytettävissä oleva ajoaika tuntuu lyhyeltä. Jonkin aikaa ajettuaan tulee tunne, että ajaminen sujuu, ja sitä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ellei valitettavasti olisi saapumassa pian perille. RT:n hyvien puolien turvin tiedän ajaneeni näitä kilometrejä tänä kesänä enemmän kuin aiempien 6 moottoripyöräkesäni aikana yhteensä.
Huonot puolet ovat hieman lievenneet kirveellä veistettyyn tonnikeijuun tottuessa. RT on varmaan moottoripyörien Volvo 240, joka menee kuinka pitkälle tahansa käsityökaluin. Huippunopeus ei päätä huimaa, mutta sangen mukavasti ja luotettavasti se lopulta ohittaa kaikki muut matkalle uupuneet, niin kuskit kuin koneetkin.
FJR:n tai Pannarin sivistyneesti toimiva ja tehokas japanilaistekniikka sekä melkein minkä tahansa Hondan ohjaustanko kytkimineen eliminoisi RT:sta suurimman osan huonoista puolista rikkomatta hyvistä puolista muuta kuin kulutuksen. Hmm...
