Kiitos kannustuksesta, mutta älkäähän hätäilkö...
Täytyyhän se bokseri kotiin asti saada
Paluumatkalle ei ollut kovasti suunnitelmia. Puolassa oli ajatus käydä katsomassa Malborkin linnaa ja sitten oikaista Kaliningradin ja Kuurin kynnään kautta, kun tuli vuosiviisumi Venäjälle hankittua. Hampurista ajelin aluksi Berliinin autobahnia ja myöhemmin pienempiä teitä kohti itää. Oli jäänyt aiemmin kokeilematta paljonko Gessu kulkee, kun yleensä on ollut nopeudenrajoitin takapenkillä. Tie oli hyvää ja pieni myötätuuli, gepsiin jäi 194 km/h, vähän olisi vielä noussut. Baanalla oli muuten pitkä pätkä rajoitettu moottoripyörien nopeus merkillä 120 km/h, jäi keksimättä mikä tuohon oli syynä. Tie oli ainakin ihan priimaa eikä mitään muita lisäkilpiä ollut mopon kuvan lisäksi.
Puolassa sitten 10- ja 22-teitä kohti Malborkia. Selvästi huomaa, että Puolan tiestö paranee ja läpiajo nopeutuu vuosi vuodelta. Koko päivän oli hyvät ja vetävät tiet. Jossain vaihessa poikkesin huoltikselle tankkaamaan ja syömään. Maksoin ensin bensat kortilla ja siirryin toiseen päähän ruokaosastolle. Kauhan varressa olevan naishenkilön kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, mutta taikasanalla
’zup’ arvelin tulevan keittoa. Nainen alkoi luetella jotain mistä en ymmärtänyt mitään, kunnes
’gulashin’ kohdalla sanoin hep. Täällä ei käynyt kortti eikä zlotyja ollut, mutta (ilmeisesti) perheyrityksessä homma hoituu. Nainen kirjoitti keiton hinnan paperilapulle ja kävelin takaisin huoltamon kassalle maksamaan kortilla. Hyvät oli keitot, kuten Puolassa yleensäkin. (Ja se hukassa ollut zlotykukkaro löytyi sitten kuitenkin kotona kassin pohjalta)
Mikäs tässä Puolassa, tyhjä hyvä tie ja lämpö näkyy olevan mittarissa 24.5 C
Malborkiin ehdin kuitenkin vielä illaksi. Matkaa tuli mittariin 735 km. Linna on mennyt jo kiinni, otan muutamat kuvat ja lähden etsimään hotellia. Päädyn mainoksen perässä Stary Hotel Malborkiin. Nopeasti vielä takaisin kaupungille ja linnalle katselemaan. Onhan se mahtavan kokoinen kolossi, näyttää tosin aika ’uudelta’ ollakseen vanha linna. Matkalla hotellille poikkesin pitseriaan, josta joukko ruotsalaisia jalkapallojunioreita oli juuri poistumassa. Parempiakin valintoja on tullut tehtyä, hidasta palvelua eikä muutenkaan kummoista.
Linna näyttää uudelta ja hyväkuntoiselta
Syy taitaa olla tässä
Aamulla aamiainen on katettu kauniisti valmiiksi vain minua varten, ketään muita ei näy. Elblagista kohti Kaliningradia tie on taas uutta ja suoraa kymmeniä kilometrejä, vain autot puuttuvat. Rajalla on ehkä viitisentoista autoa ja pari jonoa vetää, joten kauaa ei tarvi jonottaa. Etukäteen täyttämistäni blanketeista on jäänyt yksi pyörän tieto pois. Sen saan anteeksi, mutta kun vielä joku rasti on väärässä paikassa, niin pitää täytellä paperit uudelleen.
Tie on aluksi pyykkilautaa, mutta paranee sitten. Taisi olla muuten EU:n tukemaa tietä, vaikka Venäjällä ollaankin. Tässä vaiheessa palautuu mieleen, että minulla ei ole Kaliningradin alueelle mitään karttoja isoa Euroopan karttaa lukuun ottamatta. Valmistautuminen jäi tältäkin osin vähän heikoksi. Eikä veli venäläisen kaupungit taida olla erityisen tunnettuja hyvästä opastuksestaan. Googlemapsista muistelin katselleeni tyyliin ’joen yli, oikealle ja sitten pohjoiseen’ kohteena Zelenogradsk. Eiköhän sieltä ainakin kysymällä läpi osaa.
Kaupunkiin tullessa otan ensin tankin täyteen ja sitten matkaan. Jossain vaiheessa ohi ajaa pariskunta mp:llä ja morjestetaan. Seuraavissa valoissa ajan rinnalle ja kysyn
’Zelenogradsk’? Vastauksena ensin päänpudistelua ja sitten tulee jotain venäjäksi ja käsimerkkejä, jotka tulkitsen tarkoittavan ensin suoraan, sitten vasemmalle ja sitten oikealle. He kääntyvät pian pois, mutta minä jatkan suoraan. Kadun päässä päätän kääntyä vasemmalle ja sitä madellaan hetki ruuhkassa. Näyttää tulevan isompi risteys, josta päätän kääntyä oikealle. Kohdalla huomaan, että siinä on ihan viitoituskin oikeaan suuntaan. Meni ihan ilman harhaan ajoa! Tie on sitten taas ensiluokkaista moottoribaanaa.
Kaliningradin prospektia
Zelenogradskiin menossa
Kynnäälle pitää maksaa ekomaksu puomilla. Sen läpiajon järkevyyttä vähän mietin etukäteen. Liettuan puolella ollaan käyty kerran ennenkin, joten tiedossa on suurin piirtein mitä odottaa. Ja eipä tuosta kovasti muistijälkiä jäänyt. Metsää ja risukkoa, hidasta ajoa (kiitos vastaantulijoille tutkavaroituksesta) ja rakennelmat taattua venäläistä tyyliä & laatua. Luulisi, että voisi ottaa vähän mallia rajan toiselta puolelta Nidasta, mutta maassa maan tavalla… Rajalla taas uudet maksut ja Nidan kautta kohti Klaipedaa. Uutta asfalttia oli vedetty sitten viime käynnin ja loppumatka sujuu aika nopeasti. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut pyöriä vähän enemmän Kaliningradissa ja ajaa sitten Liettuaan Sovetskin kautta. No ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Nidassa
Aikaa on mennyt niin kauan, että pitää polkaista Kaunasin moottoritielle, josta sitten kohti Riikaa. Risteyksessä poikkean huoltikselle kahville ja syömään. Kun olen lopettelemassa, tulee pihaan bussillinen saksalaisia eläkeläisiä (vessaan; eipä taida huoltamo näistä muuta kostua, kun ei kuulu olevan paikallista rahaa ja Saksahan on ihan kehitysmaa korttien suhteen). Mulla on mopo oven pielessä ja yksi rouva huomaa Suomen lipun keulassa ja sanoo
’Ach, Finnland…’ Vastaan, että juu, mutta olen kyllä tulossa Saksasta ja hän taas kertoo että he ovat menossa Lappiin ja Norjaan. Jo toistakymmentä vuotta käyty joka kesä. Vasta sitten huomaan, että hänellä on suomenkielinen ’Pieni Karhunkierros’ t-paita ja hän luetteleekin paljon käymiään vaelluspaikkojen nimiä, joista joudun tunnustamaan etten tunne kuin nimeltä.
'Ich liebe Finnland', tunnustaa hän lopuksi ja mikäpä siinä auttoi muuta kuin kehua vähän saksanmaata... Mukavia ja mieleen jääviä aina nämä tämmöiset yllättävät kohtaamiset.
Yritän ajaa jonnekin Riikan korville yöksi. Pitkähköt tietyöt vähän haittaavat, mutta ajelen jonon kärkeen odottamaan vihreää. Ennen Riikaa mp-poliiseja on paljon, uudehkoja RT:tä. Otan varman päälle ja päätän kiertää Riikan tuttua tietä Salaspilsin kautta ja etsiä viimeistään Saulkrastista yösijaa. Jään kuitenkin jo aiemmin tien varrella olevaan Motelliin. Illalla laivan varaus seuraavaksi iltapäiväksi.
Aamiaista ei pakettiin kuulunut, mutta keittelin teet pienellä vedenkeittimellä ja ajelin niiden voimalla Viron rajalla olevaan Ikla Kantiiniin. Pärnussa poikkesin markettiin, kun oli ylimääräistä aikaa. Virolaista alkoholipolitiikkaa pidetään meillä sallivana, mutta siellä se vasta tarkkaa on. Otin kaupasta yhden viinilaatikon ja kun tavarat oli hihnalla kassa sanoi
’Meidän täytyy odottaa vielä 10 sekuntia, kello ei ole vielä kymmentä’. Siinähän se odotusaika meni muita ostoksia vedellessä ja rieslingitkin saatiin mukaan.
Alkoi sataa ja Tallinnan Laagrin Nesteellä lopputankkauksessa tapaan pari mukavaa suomalaismotoristia, jotka eivät sitten kuitenkaan tulleet samaan laivaan, harmi. Laiva tulee Hkiin juuri ärsyttävästi iltapäivä- ja helatorstairuuhkaan. Lahden motarilla täytyy uskoa, että Suomessakin saadaan aikaan oikea
stau ilman että mitään onnettomuuksia tms. on syynä. Lämpötila on 6 C ja vettä tulee aika reippaasti, mutta eipä enää kauheasti haittaa paitsi näkyvyyttä kylläkin. Sähkötakin lämmöt ja kahvalämppärit täysille.
Matkaa tuli 3335 km ja tämän reissun painopiste oli enemmänkin muissa turisti-aktiviteeteissa kuin itse ajamisessa, vaikka tulihan sitä noille siirtymäpäiville sitäkin.
Ja viikon kuluttua tuli paketissa kotiin vanha ajoasu niin hyvältä tuoksuvana ja raikkaana ettei ikinä ole ollut…
