Kaakois-Aasian kirjeenvaihtajalta

[ReijoMyllymaa]

JEP !
Tätä kirjoitettaessa (13.11.14) näyttää vahvasti siltä, että se siirto sittenkin onnistuu..!
Nyt kun vain saisi tämän kirjoitusvaihteen päälle. Nyt on taas se "woodoonukke vaihe".
Liiketoiminta telakalle, ja kaikki talvisäilytyspyörät asianmukaisesti hoidettuna varastolle. Ja kaiken tämän melskeen seassa tämä siirtoprojekti. No,, Laiska töitään luettelee...

Sen ymmärsin, että tähän tarvitaan huolitsija, joka maksua vastaan, hoitelee erilaisia tavaraeriä ympäri maailmaa asiakkaan / toimeksiantajan toivomuksen ja tahdon mukaan. Laivakuljetus verrattuna lentokuljetukseen, näytti varattomalle olevan mahdollisuuksien rajoissa.
Minun asiakaspiiriini kuuluu onneksi myös raskaan metalliteollisuuden toimijoita, joiden tuotanto menee pääosin vientiin.
Siispä kysymys Turkalle :
"Onko Sinulla hyvä huolitsija vientitoimintaasi varten ?"
- On. Ota yhteys Heikkiin. Hän hoitaa homman.
Heikki tarttuikin asiaan tosissaan, vaikka hänen pöytänsä takaa katsottuna kyse olikin lähinnä nappikaupasta.
- Hanki mozkarille kuljetuslaatikko, sekä varmuuden vuoksi myös ATA Carnet.
Heikki antoi myös aikatauluarvion laivakuljetukselle, joka veisi noin kuusi viikkoa.
Laiva vaihtuisi Hampurissa sekä Singaboressa. Ne vaihdot olisi onnistuttava, koskapa alkoi olemaan lievä kiire...
ATA Carnet ?? Mikähän se sitten on ??
"Kuuklettamalla" selvisi, että ATA Carnetin voi myöntää Kauppakamari.
Se on tarkoitettu tavaraerille, jotka palautuvat takaisin lähtömaahan. Sillä on tarkoitus välttää vero-, tulli-, ym. maksut kohdemaassa. Tavaraerän pitäisi sopia kolmeen kategoriaan: 1) Näyttelytavarat. 2) Ammatinharjoittamisvälineet. 3) Kaupalliset tavaranäytteet. Miksi tässä ei puhuta mitään mozkareista....?
ATA Carnet hakemus tehdään sähköisesti. Niinpä tietysti. Myös uudemmat mozkarit korjataan tehtaan keskustietokoneen kautta sähköisesti. Minulla on vain yleismittari, kaksi likaista kättä, ja herneen kokoiset aivot...
Ruksasin Gessun ammatinharjoittamisvälineeksi, koska se littyy luonnikkaasti ammattiini.

Kuljetuslaatikko järjestyi R.M.Heinolta Espoosta ketterästi. Se on R1200RT:n loota. Kiitos siitä Seijalle. Kertakäyttöisen laatikon muutin monikäyttöiseksi. Saman laatikkon pitäisi toimia tulevaisudessa vielä myös paluukujetukseenkin.

ATA Carnet hakemuksesta ei kuulu pihaustakaan. Ja aika kuluu..
Nyt on johdon päähän saatava luuta ja lihaa. Soitto Keskuskauppakamariin Janikelle.
-"Ei mottoripyörälle voi saada ATA Carnettia".
-"Muttakun minä teen näitä matkajuttuja Kerhon lehteen ja se on minun työkaluni".
-"Juu. Kyllä sille kirjoituskoneelle sen carnetin saa..."
Vasta tässä vaiheessa syttyi punainen lamppu päässä. Eihän se näin voi olla !
Soitto Pekalle, joka on tehnyt Moto-Ykköseen niitä "RTW-juttuja". (Round The World)
Hän on lennättänyt ja laivannut mozkariaan sinne sun tänne, ja tuntee asian.
-"Tarvitset moottoripyörällesi Carnetin. (Huom. Ilman ATA:ta) Sen saa nykyään Ruotsin autoliittoa vastaavasta organisaatiosta. Suomen Autoliitto ei enään niitä myönnä. Minimi takuusumma on viisituhatta ekeä".
Tässä vaiheessa loppui meikäläiseltä: A) Aika ja B) Rahat...

[ReijoMyllymaa]

Jaahas...
Pelkistetysti minun arkinen työnikin on vain erilaisten ongelmien ratkaisua.
Mikä on ongelman rakenne, ja miten se korjataan ? Aina on vähintään kaksi vaihtoehtoa. Niin tässäkin. Lähdetään ilman mitään carnettia, tai pusketaan läpi se ATA Carnet. Ilman virallisia dokumentteja olisin täydellisesti kohdemaan tullivirkailijan mielivallan ja sielunliikkeiden armoilla. Saattaa mennä monimutkaiseksi, ja tulla kalliiksi..? Toisaalta halusin ainakin täällä lähtöpäässä toimia länsimaisten moraalikäsitysten ja kansainvälisten sopimusten mukaan. Se on sitten eri juttu, mitä Thaimaassa joutuu "säätämään".
Tässä vaiheessa alkoi varsinainen puhelinrumba. Kolmiossa Keskuskauppakamari, Helsingin Kauppakamari ja Hämeen Kauppakamari. Wanhanaikainen puhelin nimenomaan s-postin sijaan, koska nyt alkoi olemaan merkitystä puhujan äänensävyllä..
Ymmärsin heti myös, että nyt ei voida käyttää poikieni kasvatuksessa hyvin toimivaa Kultaista Sääntöä: Uhkaus, Kiristys ja Lahjonta.. Tämä "miekkailu" käytäisiin tunnetasolla. Kauppakamarit ovat ilmeisen naisvaltaisia työpaikkoja, ja nyt toimitaan sen mukaan. Jouduin vetoamaan lievään invaliditeettiini, sekä moponi muutettuihin hallintalaitteisiin. Myös siihen, että carnetin ehtojen mukaan lopullinen vastuu kaikista mahdollisista maksuista on aina carnetin haltijalla. Ei carnetin myöntäjällä.
Lisäksi totesin että kohdemaassa on sellainen kulttuuri, jossa karrikoidusti sanottuna voi keneltä tahansa ostaa mitä tahansa. Eikä välttämättä kohdalle sattunut tullivirkailija ymmärrä tuon taivaallista, mistä pumaskanipusta on kyse..
Vielä kerroin haluavani toimia oikein juuri Teidän kanssanne.

Ehdottomasti todella lämmin ja vilpitön kiitos on annettava Janikelle, Riitalle, Heidille ja Päiville. Heillä kaikilla oli ehdoton halu ymmärtää ja auttaa. Kukaan vaan ei uskaltanut ottaa lopullista vastuuta päätöksestä näinkin kummallisessa asiassa. Siksi asiaa hieman pompoteltiin luukulta toiselle. Keskuskauppakamarin Janike haki tietoa jopa Ranskasta (?!) asti. En tiedä, saiko Hän sieltä koskaan mitään viisasta vastausta..?
Hämeen Kauppakamari Lahdessa joko myöntää, tai evää ATA Carnetin koska satun asumaan Hämeenlinnassa. Riitta kauppakamarissa oli jo vähän kahden vaiheilla.
-"Kyllähän tämä noin ehkä muuten.. Mutta kun tätä ei voida myöntää yksityshenkilölle. Täytyisi olla joku yhtiö..."
-"No hyvä. Voitko muuttaa siihen hakemuseen hakijaksi Reijo Myllymaa KY ??"
-"Helposti. Laitan tulemaan tämän pikana huomiseksi. Tee valtakirja huolintaliikkeellesi sekä varmuuden vuoksi myös itsellesi, että voit käyttää carnettia oman yhtiösi puolesta"

Kiitos ja aamen !! Asioilla on kuitenkin tapana aina järjestyä !

[ReijoMyllymaa]

No nyt saatiin vihdoinkin kierroksia koneeseen...!
Kierroksia todella tarvittiinkin, koska tämän Carnet-jumpan vuoksi oltiin alkuperäisistä aikataulusta jo "hieman" myöhässä.
Huolintaliikkeen Heikki antoi arvion aikataulusta: Laatikko tullaan noutamaan 21.10.
Vuosaaresta se lähtee Hampuriin 24.10. Hampurista isommalla kipolla lähtö Singaporeen 31.10. Singaporessa vaihto jälleen pienempään kippoon ja Bangkokissa sen pitäisi olla 03.12. Tämähän sentään vielä sopisi. Tosin on myös ymmärrettävä että merikuljetuksissa kaikki annetut päivämäärät ovat vain karkeita arvioita. Ei voida etukäteen tietää, minkälainen myrsky milloinkin ja missä mylvii. Onko satamien konttinosturissa virtaa, ja onko nosturikuskilla hyvä vai huono työpäivä?
Lentokoneet kulkevat minuuttiaikataululla. Eivät laivat. Ainakaan näin kauas..
Terhin kanssa saavumme Pattayalle 25.11. Kokemus on osoittanut, että loman alkuun tarvitaan viikko tai pari, ettei tehdä yhtikäs mitään. Nukutaan unirästit pois, ja ollaan muutenkin vaan hokit oikosena auringossa.. Tämä totaalinen maailman, kulttuurin ja lämpötilan vaihto ottaa vain oman aikansa. Korvien välikin pitää saada siihen asentoon että ymmärtää olevansa oikeasti lomalla..

Gessulle tehdään "viimeinen voitelu". Normi huolto öljyjen vaihtoineen. Huolintaliikeen ohje merikuljetusta varten oli: "Polttoainetankki tyhjäksi ja akkujärjestelmä suojattuna oikosululta". Näin toimittiin. Takarengas vaihtuu uudeksi myös, vaikk` vanhassakin olisi pintaa vielä jäljellä. Jos saisi kelattua niitä kilometrejä oikein kunnolla ? Ja kun on vielä tämä arvokuormakin. (Terhi) Varaosiksi heitin tankkilaukkun vain laturin ankkurin. Kaiken muunhan tässä wanhan tekniikan häksättimessä voikin korjata rautalangalla ja puukiiloilla...
Kuljetulaatikon mitat ovat: lev. 1,0m kork. 1,1m ja pituus 2,25m. Gessusta irroitetaan etupyörä ja "tuuliohjain". Vedin Gessun laatikon pohjaan laadukkailla BMW-hihnoilla tiukasti kiinni. Ruuvasin laatikon pohjaan myös muovisen, kannellisen muuttolaatikon. Sinne sopii osa molempien ajovarusteista. Loput ovat sivulaukuissa. Kansi kiinni. Omaiset on nähny...

Kiitolinja noutaa laatikon pihasta täsmälleen sovittuna aikana. ATA Carnet liitteineen lähtee postin välityksellä huolintaliikkeeseen. Nyt ei voida muuta, kuin odottaa ja toivoa että kaikki menee niin, kuin on suunniteltu.

Ei ihan mennyt.....

[ReijoMyllymaa]

Tähän erilaisten takaiskujen sarjaan voi tässä välissä todeta senkin, että Pystymettä-kokoontuminen jäi sitten tänä vuonna käymättä. Se on ollut yllekirjoittaneen jokasyksyinen traditio iät, ajat.. Loota lähti pihasta tiistaina 21.10. ja Pystymettä on aina lokakuun viimeinen viikonloppu. Ajankohta ja olosuhteet takaavat sen, että sinne eivät tissiposket ja turhista ruikuttajat tule. Se on kurjuuden maksimointia. Siksi siellä ovat koolla aidot motoristit, ja tunnelma sen mukainen. Älkää kertoko muille, ettei se paisu liian suureksi...? Poisjääntipäätös kirveli jo aika tavalla..

Kuun vaihde tuli, ja meni. Ajattelin, että siellä se Gessu lillii jo kohti Singaporea. Kohta lillin minäkin Terhin kanssa Kerhomme pikkujoulussa.. ) )
Laitoin kuitenkin huolintaliikkeeseen 06.11. Heikille kyselyn:
-"Menikö laivaus Hampurista Singaporeen suunnitelusti? Voitko antaa minulle seurantakoodin tälle kuljetukselle ?"
Perjantai aamuna 07.11. luin vastauksen:

"Hei Reijo, Huonoja uutisia tälle erälle, olemme koittaneet tätä jo useampaan eri laivaukseen, mutta tässä on ongelmia tuon IMO-luokituksen takia (vaarallisten aineiden luokitus) Eli koko Bangkokin kontti on rollattu laivasta ja laitettu toiseen odottamaan. IMO luokitus tekee aina välillä homman todella hankalaksi."

Heikki antoi myös uuden arvion aikataulusta, jolloin Gessu olisi Thaimaasa vasta aikaisintaan jouluksi....
Tältä projektilta putosi pohja pois, ja maailmani romahti. Gessu olisi otettava takaisin Suomeen. Järjellisesti ajatellen tämähän ei voi olla koko elämän kokoinen kysymys. Sillä hetkellä se vain tuntui siltä. Sen verran ison palasen sielustani olen siihen kylmään rautaan laittanut. Pikkujoulufiilikset haihtuivat savuna ilmaan myös. Siksi olin risteilyllä hieman "naama norsunvitulla".....

Mutta sunnuntaina 09.11. nousi aurinko idästä päätoimittajamme Kunkun muodossa....!

[saksanpaimenkoira]

Tätä Repan kertomusta lukee samalla jännityksellä kuin aikoinaan kuunteli radiosta Korkin ja Lipposen seikkailua. Vähän harmitti se "jatkuu huomenna". Nyt ei harmita kun niin hyvin tulee esille vuoristorataa muistuttava seikkailu - Bemari Kaakkois-Aasiaan!

[aarnima1]

Juuriskin sama tunne on minullakin, kyllä oli Pekka Lipponen jännää seurattavaa, kun jäi aina niin jännään kohtaan. Jännitys tuntuu tässä Repankin jutussa tiivistyvän koko ajan.

[ReijoMyllymaa]

Lämmin kiitos edelläolevista kommenteista !
Niinhän se on, että positiivinen palaute pistää aina yrittämään yhä parempaa. Oli sitten kyse kirjoittamisesta tai asentamisesta....!

Olen minä varmaan kuitenkin vielä hyvissä väleissä tuon Yläkerran Ukonkin kanssa..? Välillä olen turvallaan, niinkuin crossikuski kisoissa. Kipeetä on tullut. Aina Hän on kuitenkin minut ohjannut pelastavan ensiapuryhmän luokse.
Niin tuossa carnet-painissa, kuin tässä hampurinlaivasta putoamisessakin...

Veivasimme siis sunnuntaina Päätoimittajan kanssa seuravaan Rikasimeen tulevaa matkajuttua Kambozhasta. Siihenkin retkeen mahtui yhtä sun toista, ja siitä tuli aika pitkä tarina. Siinä samalla tietysti jollotin Kunkulle kurjaa kohtaloani, kun Gessun kuljetus tyssäsi Hampuriin. Se täytyy ottaa takaisin Suomeen. Voi vee...
-"Odotas. Soitan sulle kohta takaisin." Totesi Kunkku, kun olimme saaneet lehtijutun jotenkin jengoilleen. Soittikin aika pian:
-"Sain Hemulin (Marko Hemmilä, jonka RTW-juttua on varmaan seuraavassakin Rikastimessa) tavoitettua Jenkkilästä. Kuukleta tämmöinen: In Time Forwarding&Courier"
Niinpä teinkin oitis. Sieltä löytyi sivut pelkällä germaaninan kielellä, joka BMW-uskonnostani huolimatta aukeaa kohtalaisen heikosti. Selvisi heti kuitenkin että tämän yhtiön tehtävänä on lennätellä nimenomaan moottoripyöriä ympäri maailmaa tarvittaessa hyvinkin eksoottisiin paikkoihin. Ja nimenomaan Hampurista !! Löytyi myös sähköpostiosoite: info@intime-ham.com Väänsin äkkiä kapulaenglannillani viestiä:
-"Minun moottoripyörä jumissa Hampurin satama. Ei lähteä Bangkok. Te voida auttaa minun mopo to Bangkok. Valmiiksi puulaatikko. Mitä tietoja Te tarvita lisä ?"
Tiistaina 11.11. tulikin vastaus:
-"Homma kyllä onnistuu. Anna yksityskohtaiset tiedot, niin ilmoitamme aikataulun ja hinnat". Tässä vaiheessa oli kysymys jo tunneista, koska olin ehtinyt sopimaan huolintaliikkeenni kanssa lootan palauttamisesta Suomeen.
Nyt kielipuoli potilas tarvitsi jo tulkkausapua. Karttusen Anan (Oldtimers vastaava) kanssa rakensimme textiä. Siitä seurasikin melkoinen s-postirumba kolmiossa In Time Forwarding, Me, ja Wiima Logistic. Faxikin oli vielä voimissaan dogumenttien toimittamisessa, kun se vielä näihin sivistyneisiin Euroopan maihin toimii..
Lopputulema oli se, että saimme siirrettyä tämän kuljetuksen vastuineen ja dogumentteineen In Time Forwardingille. He antoivat lentokuljetukselle yllättävänkin järkeenkäypäisen hinnan. Aikataulu menisi niin, että He antavat tarkemman aikatauln lentokuljetukselle viikon 47 puolessa välissä. (Siis tänään!!!?) Eipä vaan tietoa ole näkynyt. Pidetään siis edelleen hulluja jännitysessä. Tiedättekö muuten miten se tehdään? No kerron huomenna...! (Vitsi, vitsi, vitsi, vitsi! Ettehän TE ole...!)

Tämä on tilanne tällä hetkellä, ja juttua tulee sitä mukaan kun kerrottavaa ilmaantuu.
Joka päivä sitä käytännön syistä ei voi tulla. Siirtyminen toiminta-alueelle vie oman aikansa. Myös yhteyden rakentaminen sivilisaation ulkopuolella ei aina onnistu?
Siinä määrin takaiskuja tässä projektissa on nyt jo myös tullut, että pessimisti ajatelee:
-"Mihinkähän tämä projekti seuraavaksi kaatu...?"
Mutta Wanhan enskakuskin sanoin:
-"Periksi ei anneta koskaan, eikä missään olosuhteissa".
Se retki tehdään sitten vaikka lainamopolla.

Ystävällisesti Teidän:

Repa

[Kurahousu]

[aarnima1]

Hienoa porukka tämä BMW-kerho, aina tuntuu joltakin löytyvän apua ja aktiivisuuttakin. Pankaa nyt kaikki tarmo liikkeelle, että saadaan Repa matkaan.

[ReijoMyllymaa]

Kiitos !
Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä! Kuten ovat monet kuuleet minun ennenkin sanoneen.. Torstaina 20.11. tuli In Timen Olaf:ilta viesti:
-"Tässä tiedot laskun maksamista varten. Lähetyksen tunnusluku on XXXX ja arvioitu saapumisauka Bngkokiin 22.11. Air France-KLM:n yhteystiedot ovat: XXXXXXX Ota yhteys heihin saavuttuasi Bangokiin, niin löydät "moposi". Tullauksessa emme valitettavast voi olla avuksi, joten hoitanet sen itse".
Taas oli tunnema katossa! Tämähän etenee..! Avoimia kysymyksiä toki tulevaisuudessa on, mutta nyt ei niitä voi / kannata murehtia. Ne tulevat taatusti eteen aikanaan...

Nyt "siivotaan pöytää" ja pannaan liiketoiminta "telakalle". Siinäkään ei kaikki mennyt ihan suunitelmien mukaisesti, mutta tähän on jo jopa totuttu. Hitaalta Hämäläiseltä loppuu aina aika.. Rokotukset ja vakuutukset ovat kunnossa. Solariumissa käynti on yhtä kertaa vaille valmis. Aikaisemmin olen jossain kirjoittanut, että kannatta, ihotyypistä riippuen, käydä noin viisi kertaa solariumissa ennen päiväntasaajan läheisyyteen siirtymistä. Se kuulostaa äkkiseltään aika hassulta. Mutta rakkuloille palanut iho on h....vetin kivulias. Tällä toimenpiteellä yleensä välttää sen.

No, tänään aamupäivällä tuli taas kylmää vettä niskaan! Olofilta tuli viesti, josta kielipuoli potilas oli heman hämmingillä:
"Attached to AWB there is an Envelope and we put the stamped Carnet in. Guess there is no other option to send the Carnet to you."
Mitä h....tiä?? Lähettääkö Hän leimatun Carnetin minulle?? Eihän se voi toimia! Minä olen Bangkokissa, kun carnet on Suomessa??? Tässä tarvittiin taas Terhin apua. Hän sai minulle selvitettyä, että kyllä se carnet varmaankin seuraa sitä lähetystä. Toivotaan niin!
No,,, Alku aina hankalaa, mutta lopussa seisoo..! Vai miten se meni...?

Palataan aiheeseen, kun aihetta ilmenee.
Tereisin Repa

[ReijoMyllymaa]

Valoa (ja lämpöä) tunnelin päässä.

Lähtöpäivän (24.11.) kiire ja stressi runtelee psyykettä. Ainakin miljoona erilaista muistettavaa ja hoidettavaa asiaa. Tuskaa tuo myös se kokemukseen perustuva tieto, että jotakin unohtuu kuitenkin. Perillä sitten myöhemmin selviää, mitä se oli...

Kaikille meille, jotka joutuvat näitä pitkiä lentoja tekemään, vakiokysymys toisillemme on:
-" No? Mitens se lento meni ?"
Vakiovastaus siihen on:
-"Ihan normaalisti. Ilman unia, ja helkutinmoisilla kivuilla."
"Alaspäin" mentäessä ne ongelmat ovat vain merkittävästi helpompia sietää, kuin "ylöspäin" tultaessa. Molemmissa tapauksissa kun tietää, mikä perilä odottaa.
Ensimmäisessä loma. Ja jälkimmäisessä arki...

Jälkeenpäin ajatellen kävi kuitenkin taas Hannu Hanhella tuuri, ettei se Gessu ollutkaan ihan silloin Bangkokissa kun piti. Ensin se tietysti hieman harmitti.
Rekkakuski Hampurin ja Amsterdamin välillä ehkä eksyi, ilmeisesti jomassa kummassa, Punaisten Lyhtyjen alueelle. Loota ei ehtinyt Amsterdamissa siihen lähtöön jonka Olof oli buukannut..
Tullaus siinä lennonjälkeisessä Zombietilassa ei olisi ollut mitenkään mahdollista.
Gessu tulisi siis Bangkokiin ehkä noin vuorokauden tai pari meidän jälkeemme.
Väliajan käytimme kuitenkin, väsymystilasta huolimatta, kohtalaisen tehokkaasti hyödyksemme. Majoittuminen tuttuun, edulliseen hotelliin. Mopo vuokralle pariksi päiväksi, jotta liikkuminen hoituu. Puhelin ja nettiyhteydet saatiin myös toimimaan. Tervehdyskäynti Hikolle. Pohdimme toimintatapaani eteen tulevissa ongelmissa. Hänellä on paljonkin kokemusta Thaimaan tullista. Hiko piti kehittelemääni ATA Carnet kuviota turhana ja tuomittuna epäonnistumaan. Ajoneuvoasioissa on Thaimaan tullilla hieman pelottava maine. Maine osoittauti myöhemmin paikkansa pitäväksi...

[ReijoMyllymaa]

Toimivan logistiikan vuoksi on tärkeää että Gessun kuljetuslaatikko pysyy hallinnassani koko retken ajan. Se vaihtoehto, että Gessu jäisi pysyvästi Thaimaahan, ei todellakaan tule nyt kysymykseen. Teknisesti se olisi tähän saumaan kyllä mahdollista, mutta tarvitsen Gessua toistaiseksi Suomessa vähintään yhtä paljon, kuin nyt täälläkin..
Hiko suostui siihen, että Gessu raahataan laatikossa Hänen tontilleen. Mutta millä??
Pena on ollut korvaamaton (sananmukaisesti) apu moneen aikaisempienkin vuosien ongelmiin. Hän kun tulee tänne siinä vaiheessa, jolloin Suomessa lehdet kellastuu, ja palaa Pohjolaan, kun koivut ovat hiirenkorvalla.
Soitto Penalle, ja kysymään Häneltä, olisiko tiedossa kalustoa ja kaveria, joka voisi tällaisen "pienen" lentokenttäkeikan heittää kunhan Kotka.. eiku Gessu on laskeutunut?
-"Voipi olla, joo.. Mä vähän kyselen, ja ilmoitan sulle, jos vapaaehtoisia löytyy."
Aikas piankin Penalta tulikin textari: "Eero lähtee. Puh. nro XXXXXXXXX"
Näin se Suomi-yhteisö täällä toimii !

Hiko soitti iltapäivällä Air France-KLM:n Bangkokin toimistoon ja kysyi, mikä on kuljetuksen AWB 074-30098224 tämän hetkinen tilanne?
-"Saapunut tänään aamupäivällä klo 10.00"
Jessss!! Taas tuli adrenaliinitujaus, ja saatiin jälleen kierroksia koneeseen !
Heti soitto Eerolle:
-"Käykö sulle jo huomena, ja tuut hakeen meidät Maken Baarista aamulla klo 8.00?"
-"Joo. Ei mulla mitään. Nähdään aamulla."

Seikkailu Thaimaan Tullin syövereihin voi alkaa....

[Kulkuri]

Valoa (ja lämpöä) tunnelin päässä.

Lähtöpäivän (24.11.) kiire ja stressi runtelee psyykettä. Ainakin miljoona erilaista muistettavaa ja hoidettavaa asiaa. Tuskaa tuo myös se kokemukseen perustuva tieto, että jotakin unohtuu kuitenkin. Perillä sitten myöhemmin selviää, mitä se oli...

Kaikille meille, jotka joutuvat näitä pitkiä lentoja tekemään, vakiokysymys toisillemme on:
-" No? Mitens se lento meni ?"
Vakiovastaus siihen on:
-"Ihan normaalisti. Ilman unia, ja helkutinmoisilla kivuilla."
"Alaspäin" mentäessä ne ongelmat ovat vain merkittävästi helpompia sietää, kuin "ylöspäin" tultaessa. Molemmissa tapauksissa kun tietää, mikä perilä odottaa.
Ensimmäisessä loma. Ja jälkimmäisessä arki...

Jälkeenpäin ajatellen kävi kuitenkin taas Hannu Hanhella tuuri, ettei se Gessu ollutkaan ihan silloin Bangkokissa kun piti. Ensin se tietysti hieman harmitti.
Rekkakuski Hampurin ja Amsterdamin välillä ehkä eksyi, ilmeisesti jomassa kummassa, Punaisten Lyhtyjen alueelle. Loota ei ehtinyt Amsterdamissa siihen lähtöön jonka Olof oli buukannut..
Tullaus siinä lennonjälkeisessä Zombietilassa ei olisi ollut mitenkään mahdollista.
Gessu tulisi siis Bangkokiin ehkä noin vuorokauden tai pari meidän jälkeemme.
Väliajan käytimme kuitenkin, väsymystilasta huolimatta, kohtalaisen tehokkaasti hyödyksemme. Majoittuminen tuttuun, edulliseen hotelliin. Mopo vuokralle pariksi päiväksi, jotta liikkuminen hoituu. Puhelin ja nettiyhteydet saatiin myös toimimaan. Tervehdyskäynti Hikolle. Pohdimme toimintatapaani eteen tulevissa ongelmissa. Hänellä on paljonkin kokemusta Thaimaan tullista. Hiko piti kehittelemääni ATA Carnet kuviota turhana ja tuomittuna epäonnistumaan. Ajoneuvoasioissa on Thaimaan tullilla hieman pelottava maine. Maine osoittauti myöhemmin paikkansa pitäväksi...

Kuules nyt Repa, ei rekkakuski eksy eikä ainakaan punaisten lyhtyjen alueella, kai !!! Emmehän mekään menneinä vuosina Hampurissa tai Kölnissä eksytty. Toki on myönnettavä että minun toimesta kyllä olisi voinut niinkin käydä. Mutta onneksi oli asiantunteva opas mukana !?

Ei muuta kuin erittäin turvallisia kilometrejä ja onnellisia ohituksia ja Terhille terveisiä

Muuten, leikattu olkapäänikin kestää jo jonkinverran ajoa, (Marraskuussa 450 km). Ei enää miestä tule, mutta jos tulisi edes entiselleen niin hyvä.

Joulun odotuksin täältä kalseasta ja sumuisesta Lounais-Suomesta

Kulkuri

[ReijoMyllymaa]

Aamu alkaa täällä yleensä Aaalla, mutta nyt se alkoi Teellä.
Se oli ainoa alkoholiton juoma, mitä Maken Baarista aamulla ennen kahdeksaa sai.
Terhi kipitti hakemaan kolmioleivät 7/11:sta jotta saatiin aamupalan kriteerit täyttymään. Eero saapui sovitusti jo ennen kahdeksaa.
Suomalaisiin voi täälläkin täysin luottaa, toisin kuin joihinkin muihin..
Eero on itseäni kymmenen vuotta nuorempi kaveri, eikä ole käynyt Suomessa enään
seitsemään vuoteen. Hänen busineksensä Suomessa hoitaa henkilökunta, eikä Eeroa siellä enään tarvita. Ideaalinen olotila täällä olemiseen..
Hänen ajoneuvovalikoimastaan löytyy myös Ford´in Pick Up, jonka lavan pituus riittää melkein Gessun laatikolle. Eikun matkaan ja jälleen kohti uusia vaikeuksia!

Eerollakin oli Thaimaan tullista yhtä paljon kokemusta kuin minullakin. Eli ei yhtään..
Hän ottikin keikan silkasta mielenkiinnosta, nähdäkseen miten tullivirkailijat grillaavat valkoista miestä? Hänen kielitaitoaan myös tultaisiin tarvitsemaan moneenkin kertaan tässä punnerruksessa.
Suvarnabhumin lentokenttäalue on lievästi sanottuna laaja. Viitoitus kuitenkin toimi.
Tosin on tunnustettava, että enemmänkin sillä pölhön tuurilla löysimme oikean, valtaisan kerrostalon, ja lampsimme oikeasta ovesta sisälle. Heti laajassa aulassa asteli vastaamme keski-ikäinen, ei virkailijaksi pukeutunut mies, tiedustellen tarpeitamme. Esitin hänelle lähetystunnuksen, jotta tämmöinen pitäisi löytää. Hän ohjasi meidät pöydän luokse, jonka ympärillä parveili iäkkäämpiä, rennosti pukeutuneita thai-miehiä. Olkalaukkumies tutkaili kopionippuani ja vinkkasi yhden kavereisaan luoksemme.
-"Ota sinä tämä", oletin hänen sanovan thaiksi ja sitten lähdettiin.

Jatkuu huomenna...

Terv. Repa & Terhi

[aarnima1]

Hienoa Repa, että olet ainakin itse paikan päällä jo. Nyt on odotettavissa sitten juttuakin eli voi elää mukana, kun ei itse pysty näköjään mihinkään. Jatkoja !