Kaakois-Aasian kirjeenvaihtajalta

[ReijoMyllymaa]

Aika nopeasti selvisi, ettei meille arvottu avustaja, Mr. Prapan puhunut juurikaan englantia. Yleensä tulee aika hyvin toimeen, jos vastapuoli puhuu yhtä huonoa englantia, kuin minäkin. Hänen sanavarastonsa nyt vain oli huomattavasti suppeampi, kuin minun. Mutta mitäpä näistä. Yksi paljonkin käyttämäni fraasi täällä on: "Ei ole tärkeää osata kieltä. Tärkeää on vain tulla ymmärretyksi."
Sitä tultaisiin jälleen koettelemaan. Siksi että Terhille ja Eerolle ei sattunut passia mukaan. Näin ollen he eivät saanet kulkulupaa verovapaalle tullialueelle..
He odottelivat kiltisti aidan takana, kun me Mr. Prapanin kanssa läpäisimme erittäinkin tarkan turvatarkastuksen. Täällä ei varmaan sitten rottakaan kulje ilman kulkulupaa..

Sitten kipitettiinkin rakennuksesta, kerroksesta sekä luukusta toiseen. Mr. Prapan croksit narskuen edellä ja minä klenkkasin perässä. Välimatkat olivat pitkiä, eikä täällä kukaan muukaan kulkenut mopolla. Ehdinkin ajattelemaan että onneksi on sentään vielä jotain rippeitä jäljellä wanhan urheilijan kunnosta..
Selvitettiin ilmeisesti tullattavan tavaran määrää ja laatua. Maksoin jonkinlaisen lentokenttäveron. Se vastasi osapuilleen Olaf´in ilmoittamaa sataaviittäkymmentä dollaria. Pienempiä kuluja ilmaantui myös sinne ja tänne. Meidän kulttuurissa puhumme niistä sivistymättömästi lahjuksina. Täällä ymmärrän ne paremminkin "hyvää tarkoittavien pyrkimysten avustuksina." Niitä on täällä turha jeesustella.
Millä tekniikalla se käytänössä sitten toimii, kun yhteistä kieltä ei ole, eikä tiedä kuka kuinkakin paljon tarvitsee? Se menee näin: Mr. Prapan roikottaa kättä suoraan alaspäin, ja räpyttää sormilla ylöspäin. Se tarkoittaa että on aika nostaa lompakko taskusta ja avata se hieman salaa Mr. Prapanille. Hän valitsee sieltä kulloiseenkin tilanteeseen sopivan setelin ja sujauttaa se paperipinkan väliin. Leima tulee että läiskähtää. Summat eivät olleet todellakaan suuria.

Tavaran selvitysvaiheen jälkeen siirrytiin tullausvaiheeseen.
Taas kipitettiin pitkiä siivuja, niin että nuppi tutisi. Löysin jälleen Terhin ja Eeronkin. Mr. Prapan viittoili heidät odottamaan ilmastoidussa ja siistissä aulassa. Me siirryimme ilmeisesti siihen pelottavaan leijonan luolaan. Tunnelma oli ainakin kuivakka ja tärkeä. Paljon pöytiä ja korkeita paperipinoja. Mr. Prapan luovi pöydän eteen, jonka takana nökötti nuori, kakkulapäinen neiti. Ei tervehtinyt hymyllä, kuten Thaimaassa yleensä. Mr. Prapan asetti juhlavan paperinipun neidin käsittelyyn.
Niistä löytyi VIRHE !!! Joku urvelo oli merkinnyt johonkin tärkeään paperiin toiseksi nimekseni Passport !! Se tuli varmaan rahtikirjasta, johon oli nimeni perään merkitty passini numero.. Avuksi sain haettua Eeron, jonka tulkkausapua tarvittin tukevasti.
Voihan vee.. Nyt aloitetaan koko rumba alusta asti. Tässä vaiheessa nousi ensimmäiset tummat pilvet jo Mr. Prapaninkin taivaalle. Hymy ei enään irronnut.

Uusintakierros sisälsi jälleen kilometrejä, sekä hikeä.
Korjaavat toimenpiteet olivat kuitenkin tällä kertaa edullisia. Vain Thb 250 (n.6eur)
Uudestaan kakkulapäisen neidin tiskille, ja taas täytettiin lisää papereita.
Nyt nousi esiin myös se kuuluisa ATA Carnet..
Liikuttiin herkällä alueella ja nyt ei olisi varaa virheisiin. On säilytettävä äärimmäinen rauhallisuus, ystävällisyys sekä nöyrä, mutta ei nöyristelevä asenne. Toisaalta olemuksessani täytyy olla myös varmutta ja voimakasta tahtotilaa.
Kuulustelu oli jo tässä vaiheessa terävä ja pisteliäs. Hän kyllä ymmärsi Carnetin merkityksen. Kuninkaalta (Tässä sillä tarkoitetaan Thaimaan hallitsijaa) jäisi saamatta merkittävä määrä batheja.
Hämminkiä ja kysymyksiä aiheutti myös täällä sekin, miksi ajoneuvolle haetaan verovapautta työkalun statuksella. Hänen mielestään olen Thaimaassa vain lomalla.
-" Mutta kun minä journalist. Tehdä matkajuttu Teidän hieno Maa pari Suomalainen MotorCycleMagasine. Minä olla paha liikenne äksident four vuotta sitten Laos. Laos ei hyvä.. Ei pystyä ajaa normaali BigBike. Minun bike muutettu for invalid. Minun työkalu."
-" Esittää sitten Press Card ja työlupa Thaimaahan !?"

Voi Pyhä Sylvi !! Ajoin omaan miinaani !!!

[viitsu]

[aarnima1]

Kuva vaan vaikka jostakin vanhasta Rikastimesta, jottei jatkis lopu liian aikaisin.

[ReijoMyllymaa]

Se laaki osui suoraan tauluun..!
Mutta nyt ei saa näyttää hölmistyneeltä eikä hätääntyneeltä. Eikä varsinkaan tyrmätyltä.
Jälleen tarvitaan ankeriaan liukkautta ja ketun oveluutta. Tämä pressikortti käväisi jo kyllä Suomessa mielessä, mutta sitten se vain hautautui jonnekkin muka tärkeämpien asioitten alle. Nyt vain oli siis käytävä varovaiseen ja hienotunteiseen hyökkäykseen.
-" Olen very, very sorry. Tämä minun mistake. Minä olla freelancer journalist. Ei tarvita
Suomessa Press Card. Minä typerä. Ei huomata Teidän hieno system.
Työlupa ei voida olla, koska ei tehdä työ mikään Thai-Magasine. Kukaan ei antaa minulle täällä raha. Minä antaa täällä kyllä kaikille raha."
Kakkulapääneiti otti paperinipun, ja suuntasi toimistoon, jonka oven päällä luki "Chief"
Kookkaan pöydän takana yrmisteli myös kookas, iäkkäämpi naisvirkailija tiukka ilme kasvoillaan. Kakkulapää kumarteli syvään, ja melkein konttasi ovesta sisään.
Tässä kultuurissa on muutenkin kaikilla kirkkaana mielessä arvojärjestys ja asteikko. Saatikka sitten tullissa. Hetken päästä vinkattiin Eero toimistoon ristikuulusteluun.
Miksi Eero? Miksi en minä?? Minun tehtäviini olisi kuulunut sammuttaa se pöydän takana tulta ja tulikiveä syöksevä tulivuori. Korkeinta johtoa oli ilmeisesti informoitu tämän sekalaisen ryhmän kielitaidon vaihtelevasta tasosta..?
Hyvinpä toimestaan selviytyi myös Eero, koskapa saatiin mukaan taas yksi uusi paperi.
Seuaavaksi siiryttiinkin sitten kaluunaherran pöydän taakse.
Hänellä oli tähän ympäristöön hieman sopimaton, ystävällinen ja lempeä olemus.
Hän opasti yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mitä minun tuli eri kohtiin kirjoittaa. Samalla Hän myös kyseli tarkasti vammautumisestani, ja millä tarkoitusperillä Thaimaassa liikun.
On hyvin ymmärrettävää, että virkamieskunnassa suhtaudutaan hyvin kriittisesti kaikenmaailman länsimaisiin toimittajiin. Kummallisine ihmisoikeus- demokratia- ja moraalikäsityksineen. Sotilasvalta tässä maassa, ja tässä tilanteessa on toimivin mahdollinen systeemi. Sitä ei pidä kenenkään tulla sorkkimaan. Varsinkaan Länkkärien.
Siinä mielessä tämä journalistiveto oli hieman huono..
-" Minä tehdä juttua mororcycle tour. Nähdä paljon Teidän hieno maa. Teidän aurinko. Teidän hyvä infra. Teidän onnelliset, aina hymyilevät, ystävälliset ihmiset. Korkea sivistys. Moni hieno temppeli. Minä rakastaa tämä maa. Haluan kertoa se Suomalaisille"
Paperikin saatiin vähitellen valmiiksi ja vedin allekirjoituksen kunnian ja (hieman venyvän) omantunnon kautta.
Kaluunaherra, Kakkulapää ja Mr Prapan lähtivät paperipinon kanssa tulivuoren juurelle.
Leima tuli !! Lähestyvällä ruokailuajallakin saattoi olla merkitystä näinkin nopeassa päätöksessä ? Tullauspäätös antaa Gessulle oleskeluluvan tähän maahan 23.01.2015 asti. Meilä on paluulento 14.01.2015, joten eiköhän tuo riitä..
Mr Prapanillakin oli myös jo huikea nälkä, kuten thaikuilla aina, joten lähdimme suunnattomaan työmaaruokalaan vetämään kunnon thai-pöperöt. Illalla vaan ei auta pieraista. Muuten on kalsareissa reikä...?
Ruokailun jälkeen lähdimme kaksistaan Mr Prapanin kanssa jälleen verovapaalle alueelle etsimään Gessun laatikkoa. Vielä olisi monta "tsekkauspistettä" ja voitelua vaativaa kohdetta. Nyt oli myös merkitystä sillä, että Eero ja Terhi jäivät aidan väärälle puolelle. Sopipa tähän päivään vielä sekin harvinainen episodi, kun thaikku menettää kasvonsa....!

[Kurahousu]

Jännittää jännittää.....

[ReijoMyllymaa]

Se laaki osui suoraan tauluun..!
Mutta nyt ei saa näyttää hölmistyneeltä eikä hätääntyneeltä. Eikä varsinkaan tyrmätyltä.
Jälleen tarvitaan ankeriaan liukkautta ja ketun oveluutta. Tämä pressikortti käväisi jo kyllä Suomessa mielessä, mutta sitten se vain hautautui jonnekkin muka tärkeämpien asioitten alle. Nyt vain oli siis käytävä varovaiseen ja hienotunteiseen hyökkäykseen.
-" Olen very, very sorry. Tämä minun mistake. Minä olla freelancer journalist. Ei tarvita
Suomessa Press Card. Minä typerä. Ei huomata Teidän hieno system.
Työlupa ei voida olla, koska ei tehdä työ mikään Thai-Magasine. Kukaan ei antaa minulle täällä raha. Minä antaa täällä kyllä kaikille raha."
Kakkulapääneiti otti paperinipun, ja suuntasi toimistoon, jonka oven päällä luki "Chief"
Kookkaan pöydän takana yrmisteli myös kookas, iäkkäämpi naisvirkailija tiukka ilme kasvoillaan. Kakkulapää kumarteli syvään, ja melkein konttasi ovesta sisään.
Tässä kultuurissa on muutenkin kaikilla kirkkaana mielessä arvojärjestys ja asteikko. Saatikka sitten tullissa. Hetken päästä vinkattiin Eero toimistoon ristikuulusteluun.
Miksi Eero? Miksi en minä?? Minun tehtäviini olisi kuulunut sammuttaa se pöydän takana tulta ja tulikiveä syöksevä tulivuori. Korkeinta johtoa oli ilmeisesti informoitu tämän sekalaisen ryhmän kielitaidon vaihtelevasta tasosta..?
Hyvinpä toimestaan selviytyi myös Eero, koskapa saatiin mukaan taas yksi uusi paperi.
Seuaavaksi siiryttiinkin sitten kaluunaherran pöydän taakse.
Hänellä oli tähän ympäristöön hieman sopimaton, ystävällinen ja lempeä olemus.
Hän opasti yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mitä minun tuli eri kohtiin kirjoittaa. Samalla Hän myös kyseli tarkasti vammautumisestani, ja millä tarkoitusperillä Thaimaassa liikun.
On hyvin ymmärrettävää, että virkamieskunnassa suhtaudutaan hyvin kriittisesti kaikenmaailman länsimaisiin toimittajiin. Kummallisine ihmisoikeus- demokratia- ja moraalikäsityksineen. Sotilasvalta tässä maassa, ja tässä tilanteessa on toimivin mahdollinen systeemi. Sitä ei pidä kenenkään tulla sorkkimaan. Varsinkaan Länkkärien.
Siinä mielessä tämä journalistiveto oli hieman huono..
-" Minä tehdä juttua mororcycle tour. Nähdä paljon Teidän hieno maa. Teidän aurinko. Teidän hyvä infra. Teidän onnelliset, aina hymyilevät, ystävälliset ihmiset. Korkea sivistys. Moni hieno temppeli. Minä rakastaa tämä maa. Haluan kertoa se Suomalaisille"
Paperikin saatiin vähitellen valmiiksi ja vedin allekirjoituksen kunnian ja (hieman venyvän) omantunnon kautta.
Kaluunaherra, Kakkulapää ja Mr Prapan lähtivät paperipinon kanssa tulivuoren juurelle.
Leima tuli !! Lähestyvällä ruokailuajallakin saattoi olla merkitystä näinkin nopeassa päätöksessä ? Tullauspäätös antaa Gessulle oleskeluluvan tähän maahan 23.01.2015 asti. Meilä on paluulento 14.01.2015, joten eiköhän tuo riitä..
Mr Prapanillakin oli myös jo huikea nälkä, kuten thaikuilla aina, joten lähdimme suunnattomaan työmaaruokalaan vetämään kunnon thai-pöperöt. Illalla vaan ei auta pieraista. Muuten on kalsareissa reikä...?
Ruokailun jälkeen lähdimme kaksistaan Mr Prapanin kanssa jälleen verovapaalle alueelle etsimään Gessun laatikkoa. Vielä olisi monta "tsekkauspistettä" ja voitelua vaativaa kohdetta. Nyt oli myös merkitystä sillä, että Eero ja Terhi jäivät aidan väärälle puolelle. Sopipa tähän päivään vielä sekin harvinainen episodi, kun thaikku menettää kasvonsa....!


Marssimme jälleen hanhenmarssia kauempana olevaan suuren halliin. Lastaussiltoja oli ainakin parikymmentä. Kaikilla niillä oli täysi härdelli päällä, kun trukit työnsivät tavarapinoja kuljetuskaluston sisuksiin. Tännehän se Eeronkin auto pitäisi jollain konstilla saada ? Nyin Mr Prapania hieman hihasta ja esitin hänelle, että minun ystävä ja hänen auto tarvitsevat varmaan jonkun lupapaperin päästäkseen tänne lastausalueelle?
-" Nii nuu viu naa kok sabu sabu pee tou nee..."
Nyt siis puhuttiin vain thaita, ja otsan rypyt jatkoivat syvenemistään. Miksiköhän ??
Menimme sisään yhdestä lastaussillan isosta aukosta ja Mr Prapan näytti paperipinkasta jotain työnjohtajan näköiselle kaverille. Mestari viittoili hallin sisälmyksiin päin. Sitten näin senkin ihmeen, kun Mr Prapan työnsi jonkun setelin omista rahoistaan trukkikuskin mustaan kouraan...? Suorittavan tason palkkataso ei täällä varmaankaan kovin kummoinen ole. Siksi nämä "avustukset" ovat tärkeitä. Tämä on sitä Aasialaista yhtesöllisyyttä. Mutta lopullinen maksaja on aina kuitenkin se valkoinen mies..
Vetäydyimme aukosta hieman sivummalle, koska trukkeja tuli ja meni renkaat soikeena. Tunnelma oli kuin sillä persialaisella torilla. Paljon liiketä ja kovaa huutoa..
Vajaan puolen tunnin kuluttua tuli sekin trukki, jonka haarukoissa keikkui tutun näköinen laatikko ! Olipa iloinen jälleennäkeminen !! Melkein tippa silmässä..
Lootalla oli jo hieman rähjääntynyt olemus. Pitkä matka ja monta trukkia.. Olikohan Gessu säilynyt ehjänä ?
Mr. Prapan viittoili trukkikuskin ajamaan lastasussillalta alas luiskaa pitkin maatasoon?! Mitä h...ttiä?? Eihän se näin voi mennä ! Eihän sitä lootaa sieltä minkään auton kyytiin saada..! Minä taas vääntämään rautalangasta asiaa Mr Prapanille, jotta se Eeron auto TÄYTYY saada tänne lastaussillalle ja loota kyytiin..!
Nyt alkoi jo ruskea kuuppa muuttumaan punaiseksi.. Taas tuli thai-kielistä molotusta niin että sylki roiskui. Varsinkin silloin, kun hän ravisti päätään voimakkaasti EIN merkitykseksi. Mutta thaikkuhan ei tiedä, että suomalainen ei voi antaa koskaan periksi. Nyt käydään henkien taistoon.. Minun olisi tärkeää säilyttää se aasialainen tyyneys ja leveä hymy. Hän nosti avustajineen laatikon kuoren pois Gessun päältä. Thaikkujahan on aina koko liuta paikalla, kun täytyy nostaa tai kantaa jotain. Gessu näytti ehjältä ! Mr Prapan alkoi irroittelemaan Gessun kiinnityshihnoja. Viittoili, että se täyty saada pyörilleen ja ajaa pois täältä. Laatikko jäisi tänne hävitettäväksi.
-" Stop, stop, stop!! Minä tarvita laatikko paluukuljetus to Finland. Other possible is NOT possible." Ja leveä aasialainen hymy päälle. Nyt paloi thaikulta käämi lopullisesti. Tekstiä tuli tosi isoilla kirjaimilla ja vain hyvin pienestä osasta sai selvää.
Tässä vaiheessa oli myös selvää, kumpi tämän ottelun hävisi. Minä vain hymyilin ja tynnyttelin kovilla kierroksilla käyvää thaikkua.. Tullivapaalta alueelta pois oli kahdeksan porttia, joissa vihoviimeiset tarkastukset tehtäisiin. Sen verran sain tolkkua Mr Prapanin äänekkäästä vuodatuksesta, että hänellä olisi ystävä portilla viisi ja ulospääsy olisi minulle helppoa..? Mutta minullahan on jo tullauspäätös ja ilman isompia kommervenkkejä minun kuuluisi päästä tältä alueelta pois. Joten valitettavasti minun täytyi jättää hänen toiveensa huomioimatta. Eero ja Terhi odottivat ulkopuolella varmaankin jo kärsimättöminä. Tämän koko kummallisen episodin täytyi liittyä jotenkin hänen tiliinsä..?? Käppäilimme porttirakennusten rivistölle josta löytyi pöytä ja daami sen takana. Mr Prapan täytti jonkun kaavakkeen. Hän pyysi minua soittamaan Eerolle ja selvittämään jotain, mistä en saanut tolkkua. Soitin Eerolle ja annoin puhelimeni Mr Prapanille.
Nyt oli Kuuma Kallet linjan molemissa päissä. Ainakin tässä päässä huuto ja mekastus oli malkoista! Eero piti saada ajamaan sisään portista kaksi. Onnistuihan sekin lopulta. Thaikku kiipesi kuin orava Foordin lavalle. Tällä alueella ei ajella miten sattuu, ja opas karjui ajo-ohjeita ohjaamoon ja nuiji Hopan katon siinä sivussa varmaan lommoille. Minä klenkkasin oikopolkua Gessun luokse. Sainkin odotella hyvän tovin, ennen kun tuttu auto näkyi. Seurasi toinen tovi huutoa ja mekastusta ennen kun Gessun laatikko oli harsittu kasaan ja vivuttu trukilla Foordin lavalle.
Kaluunaherran piti vielä tarkistaa Gessun runkonumero. Siitä sujahti vielä 500 Thb varattoman (?) virkamiehen perheen avustukseen. Se olikin suurin avustus koko projektissa.
-" Sidotaan kuorma vasta ulkopuolella. Täältä on päästävä äkkiä pois."
Olin edottomasti samaa mieltä. Menimme ilman ongelmia ulos portista yksi.
Eero nosti kytkintä niin että Gessu jäi nippa nappa kyytiin.. Huh ! Gessu ja me olimme virallisesti Thaimaassa...! Olin jo etukäteen kysellyt Eerolta, mitä Mr Prapanin palvelukset voisivat kustantaa? Ehkä tonni, tai korkeintaan pari, oli vastaus.
-" Mitä minä maksaa sinulle??"
-" 2000 Thb"
Kaivoin äkkiä setelit Mr Prapanin kouraan. Oli hellien jäähyvästen aika. Toivottavasi hänkin toipuu aikanaan ennalleen tästä episodsta.

Minulle, Terhille ja Gessulle koittaa vihdoinkin Thaimaalainen arki ja juhla !
Molemmat ovatkin sitten hyvin erilaisia, kuin kotona..?

Terveisin Repa & Terhi

[viitsu]

Ajelkaa varovarovasti!!

[ReijoMyllymaa]

PALUU ARKEEN (JA JUHLAAN)

Hikon tontin kulmalla oltiin iltaan mennessä hyvässä järjestyksessä.
Hetken aikaa ihmeteltiin, miten Gessu punnerretaan ilman trukkia ehjänä maan pinnalle.
Eipä aikaakaan, kun jälleen oli parvi thaikkuja ihmettelemässä falangien touhuja. Päätimme keventää lootaa nostamalla ensin sen kuori pois. Thaikkuja oli kuin muurahaisia ja kuori nousisi kevyesti pois, jos etulokari ei olisi takerunut tukilautojen väliin. Se oli tuhannen väkkärällä ennen kun sain sen kiskottua sieltä pois. Pysyi kuitenkin ehjänä. Laadukasta Saksalaista muovia..
Myöhemmin selvisi että yksi kiinnitysruuvi oli lähtenyt juurineen irti alakolmiosta.
Miesylivoima voitti painovoiman ja äänekkään ähläämisen jälkeen Gessu oli turvallisesti maanpinnalla pohjalevyineen. Tässä vaiheessa totesimme Terhin kanssa toisillemme:
"Jatkuu huomenna.." Nyt oli "pienen" juhlan paikka..
Heti aamusta olimme kuitenkin kohtalaisen virkeinä Hikon tontilla punnertamassa Gessua pyörilleen. Olimme tulomatkalla muistaneet myös ostaa Cokispullollisen bensaa mukaamme.
Akkukaapelit kiinni ja bensat tankkiin. Gessu mörähtää pitkän matkan rasituksista huolimatta heti iloisesti tulille. "Valmiina palvlukseen, sir !" Olisikin muuten, mutta vilkku jää vilkuttamaan oikealle, eikä lähde päältä pois. Voihan vee... Vilkkukytkin oli kuitenkin saanut kipeää varmaan siinä viimeisessä kuoren punnerruksessa? Siispä paluu arkeen oli taas kuitenkin edessä..
Pitikö sitä tulla tänne asti korjaamaan omaa moottoripyöräänsä??

[ReijoMyllymaa]

Näinhän se varsinkin täällä usein menee.
Juuri kun olet suunnitellut tekeväsi jotain, teetkin stten kohta aivan jotain muuta..
Lisää työkaluja esille ja vilkkukytkintä purkamaan. Siitä pienestä muovisesta liukupalasta, joka yhdistää oikean ja vasemman vilkun, oli kirpun kokoinen nökäle katkennut. Liukupala ei voi siirtyä vasemmalle. Onneksi se muovisiru löytyi kytkimen sisältä. Vaihtoehdot ongelman poistamiseen olisivat ehkä joku hengetön ruuvi, tai syanoakrylaatti liima. Hikon varastoista ei kumpaakaa lääkettä löytynyt, joten asia saisi toistaiseksi olla.
Toinenkin juttu vielä. Ennen kun tällä häksättimellä voisi liikenteeseen ampaista, olisi siinä oltava paikallinen liikennevakuutus. Hiko antoi koordinaatit, mihin olisi mentävä pakollinen vakuutus tekemään. Hikon skootterilla kurvasimme Terhin kanssa Pattayalaisen liikenteen suloiseen (?) sekamelskaan. Annettu osoite löytyi yllättävänkin helposti. Gessun paperit tiskiin ja pyyntöä pakollisesta perusvakuutuksesta. Koko vuoden voimassa oleva liikennevakuutus kustantaa täällä 650 Thb (n. 16 e) Eipä paljon maksa, mutta eipä se varmaan juuri mitään korvaakkaan. Se ero Suomalaisiin vakuutuksiin on että Suomessa ne vain maksavat enemmän. Täällä on vain "hieman" erilainen tuo kustannusrakenne..
Mopotimeen ei mitään kiinnitetävää kylttiä tai tarraa tule. Todistus vakuutuksesta vain pitää olla mukana. Asia selvä.
Vilkkukytimen roippeet johdon päässä lepattaen lähdimme näyttämään Gessulle aasialisen liikenteen hallittua kaaosta. Suuntamerkit hoituivat nyt käsin. Eipä Gessu kummastakaan mitenkään hämmentynyt. Fiilis oli tosiaan nyt tapissa! Oma tuttu puksutin takamustemme alla ! Sandaalit paljaissa jaloissa varpaanlämmittimet (sylinterit) toimivat todella täydellä teholla. Mutta ei se mitään. Lämpöähän täältä on tultu hakemaankin. Gessun lämpömittari näytti + 32,5 astetta..
Kierros paikallisissa mopo-elvyttämöissä ei tuonut apua vilkkuongelmaan.
Ajoimme hotlamme parkkipaikalle miettimään seuraavaa siirtoa. Hotellin reipas piccolo teki useammankin siirron pienessä mopomeressä, raivaten tilaa Gessulle. Se löytyikin arvokkaalta paikalta minitemppelin edestä. Täällähän sellainen löytyy käytännössä joka pihasta. Niissä talon väki tai henkilökunta käy tekemässä joka aamuistet uhraukset ja rukoukset hyville hengille. Niille tuodaan erilaisia hedelmiä ja juomia, sekä poltetaan suitsukkeita.
Korttelimme SevenElevenistä löysin toivottavasti laadukasta Japanilaista pikaliimaa.
Liimasin kirpun kokoisen muovinippelin paikalleen. Herkistin liukukappaleen aasianpakin varustukseen kuuluvalla silikonivaseliinilla. Ainakin tähänasti (noin viikko) on vilkkukytin suoriutunut sille aseteusta tehtävästään..

[ReijoMyllymaa]

VIHDOIKIN BAANOILLE JA HUONOILLE TEILLE..

Sopeutuminen aika- ja lämptilaeroon alkaa vähitellen olemaan hallinassa. Vesipullo kannattaa olla aina käsillä. Suola ja kivennäistasapaino pitää huomioida myös.
Gessussakin saisi olla nyt vesijäähdytys, mutta kun ei ole satanut..
"Pattijoen" kaoottisessa ruuhkassa ei ajoviimajäähdytystä ole. Mekaanisien äänien volyymit on joku kääntänyt hieman kovemmale ? Öljytkin taitaa välillä kiehua? Hämmästyneitä katseita ja paljon kysymyksiä se on kyllä kaikkialla kerännyt.
Perinteiset Suomi-yhteisön itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlallisuudetkin Tikrun Linnassa hoituivat rutiinilla. Paljon tuttuja ja juttuja. Hernesopaa ja pannaria. Hauskaa oli..

Tänään (7.12.) vihdoinkin on kameli lastattu, ja pääsemme aloittamaan retken.
Suunta länteen, kohti Kanchanaburia. Mutta kun siinä on se Bangkok välissä. Sen alapuolelta kiertämisestä, tai läpiajamisesta saisi aika montakin tarinaa jo kirjoitettua. Joka kerta se on erilainen. Niin kun nytkin. Täällä rakennetaan infraa ja muutakin sellasella volyymilla, josta köyhän Suomen on turha nähdä edes unia.. Maisemat Bangkokin alapuolellakin muuttuvat vauhdilla. Ja sieläkin on pari ainakin Hämeenlinnan kokoista kaupunkia. Samut Prakan ja Samut Sakhon. Bangkokia halkova Pharaya joki on alapuolen kierrossa ylitetty aina primitiivilautoilla. Bangkokia hakovat, tolppien nokassa olevat moottoritiet olisivat käteviä, mutta niille ei millään kaksipyöräisillä ole pääsyä. Se on hyvin ymmärrettävää. Jos maatasossa vellova mopomeri päästettäisiin niille, eivät ne enään mootoriteitä olisi..

Muutama huti ja Uu-käännös täytyi nytkin tehdä. Jossain vaiheessa katse osui "Bridge" kylttiin ja nuoleen. Onkohan tätä ennen ollut tässä? Jos siellä on ne tiketti portit motarille, niin kyllä ne sitten siitä takaisin käännyttää..? Olihan siinä sellainen iso taulu, jossa oli mopon, rikshan, polkupyörän, käsirattaitten ja kävelijän kuva. Isoilla thaikirjaimilla luki jotain, jota minä en voinut ymmärtää. Siispä puksuttelimme huikean korkeasta sillasta yli, kenenkään sitä estämättä ! Muita kaksipyöräisiä ei näkynyt..
Olimme jo hyvän matkaa Bangkokin länsipuolella, kun ilta alkoi hämärtämään. Ilmeisesti olimme Bang Phae nimisesä kylässä. Länsimaisia kirjaimia ei enään missään kylteissä ollut.
Eikä mitään majatalon näköistäkään. Huoltoasemalta kysymään, mutta ainoa kieli, mikä on käytössä, on Thai. Yksi mopoa tankkaamassa ollut pariskunta sai sen verran tolkkua, että majoitusta ovat valkonaamat vailla. Epätoivoisen neuvontayrityksen jälkeen mies viittoili, että: Seuraa ! Eipä olisi sekään majoitusliike ikinä muuten löytynyt..

[ReijoMyllymaa]

Vetoapua antanut pariskunta ei suostunut sitten millään muodollisenkaan korvaukseen antamastaan avusta. Olimme siis tekemisissä aitojen thaitten kanssa. Tämä toistui toisessa tapauksessa seuraavanakin päivänä. "Thippejä" ei kertakaikkiaan suostuta ottamaan vastaan.
Tässä on taas hieman totuttelemista, kun on siirrytty pois turistialueelta..
Majapaikka oli lähes uusi, "rivibungalow"-tyyppinen asumus. 500 Thb / yö. Runsas iltapala oluineen tuotiin huoneeseen. 120 Thb / nenä. Aamupala sisältyi majoituksen hintaan. Se toimi itsepalveluperiaatteella viidakkomaisella terassilla. Aamuaurinko paistoi. Viidakon äänimaailma ja virtaavan veden solina ympärillä. Olipa aika mukava olla.
Kamelia kuormatessa majatalon emäntä tuli kyselemään:
-" Foto? foto ?"
Mehän tietysti ymmärrettiin että hän haluaa ottaa meistä kuvan meidän omalla kameralla.
Hämpä kipaisikin hakemaan oman kameransa ja viittoili meitä respan eteen, sekä liikkeen nimikylttien eteen sisäpihalle ja portin ulkopuolelle. Mikäpäs siinä. Jos tämän näköiset falangit kelpaavat markkinointiponnistuksiin, niin pitäähän yritteliäisyyttä tietysti tukea..?

Heti aamusta saimme myös koordnaatit Taiston ranchille, n. 100 km Kanchanapurin yläpuolelle.
Taisto oli aikanaan tunnettu virittäjävelho, joka sai tulevan F1 maailmanmestarin, ja monen muunkin mestarin päristimet kulkemaan paremmin kuin muilla..
Hän on ollut thai-lady Saibunsa kanssa naimisissa jo parikymmentä vuotta. Pysyvästi Thaimaassa Taisto on asunut kymmenisen vuotta. Viljelee tilallaan maissia ja muita hyötykasveja. Tilan koneet ja muukin tekniikka vähän hämmästytää kyläläisiä. He ovat tottuneet hieman alkeellisempiin systeemeihin..
Illalla laitettiin Honkarakenteen sauna lämpiämään, ja mutterimiehillähän tarinaa riitti.
Ihan ilman etanolia. Taisto kun ei käytä...

[ReijoMyllymaa]

Niin on tapahtumia riitänyt, ettei ole kirjoittamaan päässyt...
Mutta koitetaan pivittää, jos saadaan yhteydet toimimaan ?

VIIDAKKO OTTAA OMANSA..

Mutta aloitetaan vielä Taistosta.
Joka on Taiston ja Saibun tilalla käynyt, tietää ettei sieltä lähdetä niin kuin se nappi housuista.
Serveeraus on thaimaalaisittan ylitse pursuavaa. Niinpä mekin pääsimme ratsaille vasta puolilta päivin. Taisto neuvoi meille oikotien kohti Nakhon Sawania. Tätä tietä ei minun karttaani ollut edes merkitty. Hiekkatietä olisi osittain, joka kyllä sopii hyvin Gessulle. Tienparannustöitä tehdään täälläkin (tai varsinkin täällä). Tämän retken ensimmäiset serpenttiini- ja jyrkkämäkikokemukset osuivat vain tälle parannusosuudelle. Irtohiekkaa, mutta yhtään "oho"- tilannetta ei sattunut. Hyvin selvittiin ja taas oli kaikki kaksi rintakarvaa pystyssä..

Nakhon Sawanissa oltiin ennen pimeää, joten päivän kilometrisaldo jäi vaatimattomaksi.
Hotellin löytäminen ilman länsimaisin kirjaimin kirjoitettuja kylttejä on aina vähän oma temppunsa. Thai-kirjaimilla kyltissä lukee nopealla vilkaisulla länkkärikirjaimin "Isviisu".
Siitä ei ole tietoakaan, miten se lausutaan..?
Purkutuomion saaneelta näyttävän kerrostalon katolta sellainen kyltti löytyi. Meidän budjetillemme siis varmaan sopiva. Avoimesta aulasta tepusteli meitä vastaan thai-mummeli, jolta kysymään viittoilemalla, josko yösija tästä? Vuolaasta thai-kerronnasta ja viittoilusta selvisi ettei tässä enään hotellia ole. Mutta läheltä löytyisi. Paikalle ilmestyi myös mopomies, joka viittoli seuraamaan. Lähistöltä löytyikin uusi uljas kerrostalo. Katolla ei lukenut "Sheraton", mutta se näytti siltä. Hintataso yhdeltä yöltä oli köyhälle kova (1.400 Thb). Mutta nyt ei ronklata. Otimme huoneen. Luxusta vimpan päälle..
Monipuolinen aamupala tarjoiltiin jo klo 6 alkaen, joten olimme Gessun päällä jo aamusta varhain. Niin pitikin, koska nyt tarkoitus oli ottaa kunnon veto vuoristoiselle alueelle kohti pohjoista.

Kilometrejä kyllä kertyikin, mutta ei ilman dramatiikaa....

[Kurahousu]

... jännittää...

[ReijoMyllymaa]

Nakhon Sawanista luoteeseen lähtee nelikaistainen, hyvä ja suora (tylsä?) ykköstie laaksossa Tak-nimiseen kaupunkiin. Gessu ahmi innokkaasti tietä ja matka joutui. Ohituskiihdytysissä on vain havaittavisa lievää detonaatio nakutusta. Varatankille mentäessä motti raikuu jo aika tavalla.. Johtunee bensan vaihtelevasta laadusta? Tasakaasulla ja pienemmillä kierroksilla on käynnissä myös jotain outoa epämääräisyyttä. Mutta ylärekisterissä doupattu Gessu kuitenkin kirmaa iloisesti kohti horisonttia ! Tosaalta outoa, koska luulisi näilä liemillä asian olevan päin vastoin?

Tak`ista otimme suunnan länteen ylös vuorille Mae Sottiin. Muuttuipa maisemat sekä tie.
Tie onkin merkitty karttaan maisematieksi. Hyvää kaksikaistasta, ja jyrkissä mäissä oli monin paikoin ryömintäkaistat raskaalle liikenteelle. Sankka sauhu ja moottorien pauhu täytti ympäristöä. Rekoista olisi päässyt helposti juoksemalla ohi, kun ne kiskoivat taakkojaan kohti yläilmoja. Anelipa Gessukin monin paikoin ykköstä pesään. Kuten tiedetään, ovat täälläpäin mäet aivan uskomattomissa kulmissa molempiin suntiin. Ylös sekä alas. Siihen lisäksi sellaiset mutkat joissa oma takavalokin näkyy.. Näin lähellä päiväntasaajaa ei korkeallakaan koskaan lunta ja liukasta ole. Monin kohdin näkee alamäen asfaltissa syviä uria ja rikkoutuneita kaiteita. Täytyypä vain toivoa, ettei kierien mäkeä alas tuleva rekka satu omalle kohdalle. Väistötilaa ei yleensä ole...

Mae Sotissa puoleta päivin pidimme pienen tauon. Kilometrejä vasta parisen sataa. Tänne ei ole mielekästä jäädä. Söimme kuitenkin hyvin. Seuraava yöpymiskelpoinen kylä olisi Mae Sariang.
Sinne on hyvinkin reilun parin sadan kilometrin veto. Ajoin tämän välin kuusi vuotta sitten ja tiesin että tie vuoristossa vaihtelee huonon ja kelvottoman välillä. Mahdolliset tietyöt siihen päälle. On siis ajettava aktiivisella otteella kilpaa pimeäntulon kanssa.
Tietöistä tähän sen verran, että vuoristossa ei ole mahdollista järjestää niille kiertotietä. Liikenne siis kulee koko ajan näitä työmaita pitkin. Vanhasta endurokokemuksesta on niissä kohdissa hyötyä. Eipä sitten muuta kun Gessuun kierroksia ja matkaan. Riskejä ei pidä kuitenkaan ottaa. Tai jos täytyy ottaa, ne pitää hallita..?

[ReijoMyllymaa]

Posottelimme hyvää kyytiä vielä ehjää mutkatietä kohti pohjoista. Mutta täällä ei "maata sohjoista". Jossain Tha Song Yangin tietämillä näimme ne kuuluisat Myanmarin pakolaisleirit.
Se on kyllä aika uskomaton näkemä.. Tie seuraa rajaa vajaan sata kilometriä. Rajan ja tien väli on täytetty noin 10 kilometrin matkalla pakolaisten bambumajoilla. Ne on rakennettu eritäin tiheästi vain viidakosta löytyvistä rakennustarpeista. Siellä ei varmaan auta yhtään tulitikkua raapaista..? Thai-armeija valvoo aluetta tarkasti. Myös poliisien tarkastuspisteitä on Mae Sotin ja Mae Sariangin välillä runsaasti. Kaikki autot pysäytetään ja katsotaan ketkä matkustavat. Meidät vinkattiin aina iloiseti hymyillen ja peukuttaen jatkamaan matkaa.
Sitä en tiedä, millä systeemillä täältä ongitaan ulos ne todella lukuisat myanmarilaiset, joita löytyy kaikilta rakennustyömailta, hotellien siivoojina, tehdastyöläisinä, roskakuskeina, jne. (Vrt meidän virolaiset). Tämähän on ollut meidän kukka-hattu tädeille pohjaton riekkumisen lähde.
Minä näen asian niin, että onnellisia ovat ne, jotka pystyvät elättämään perheensä. Ja lähettämään vielä rahaa suvulleen Myanmariin. Aasialainen yhteisöllisyys toimii.

Tie oli välillä todella surkeassa kunnosa. Vanhaa öljysoratetä, jossa reikiä rittämiin. Melkoista tärinää ja rytyyttämistä. Gessusta katosi yksi etumaskia pitelevä ruuvi lepäämään jonnekkin tien varteen..
Olimme vaihteeksi ehjällä asfaltilla ja syöttö päällä. En nähnyt sitä painannetta ehjässä pinnassa ja jouset tämäytti pohjaan oikein kunnolla! Terhi pysyi kyydissä ja annoin kaasua lisää.. Seuraavassa loivassa oikeassa kuului outoa krahinaa ja Terhi alkoi elämöimään takapenkillä.. Oikean sivulaukun kansi oli auki ja raapi asfalttia..!!
Jarrut kiinni ja nopea Uu-käännös. Matkaa oli ehkä n. parisataa metriä ja Terhin tavarat levällän pitkin tietä. Keräsimme nopeasti tiellä olevat tavarat välillä autoja ja mopoja väistellen. Ysi vain puuttuu. Terhin musta kangaskassi jossa oli uudet lenkkarit y.m. mutta tärkeimpänä Terhin pankki/luottokortti ja yksi meidän rahajemma..
Täällähän on pakko pitää käteistä rahaa mukana merkittäviäkin määriä. Mutta hajautettu sijoitus toimii. Meillä oli neljä pientä minigrip-pussia jemmattuna eri paikkoihin. Teillekkään en kerro, miten ovelia jemmoja olen keksinyt.. Yksi nyt vain sattui olemaan siinä Terhin kassin "salalokerossa". Etsintäpartio (me) jalkautui haravoimaan tien vartta. Ei löydy.. Kasvillisuus oli siinä kohtaa tietysti erittäin tiheää. Vasemmalla oli syvä rotko, johon ei ollut pääsyä. Looginen suunta kassille on tien oikea puoli. Putoamispaikasta noin sadan metrin päässä oli vuorilta tulevan puron siltarumpu. Sekin oli aika alhaalla, eikä sinnekkään ollut näillä luilla menemistä. Terhi käärmepelkoisena ei voinut kovin syvälle viidakkoon mennä. Etsimme kauan ja hartaasti.
Valoisa aika oli käymässä vähiin, ja päätös oli pakko tehdä. Joko leiriytyisimme tähän jatkamaan etsintöjä aamulla, tai lähdemme ajamaan Mae Sariangiin tappion kärsineenä. Yhteinen päätös oli että lähdetään eteenpäin..