Kaakois-Aasian kirjeenvaihtajalta

[ReijoMyllymaa]

Tiekirjan teimme aamulla vain Lom Sak`iin asti. Se olisi vain 226 km veto. Siitä olisi vielä suunnilleen toinen mokoma "maaliin", lähelle Udon Thania. Se olisi ehkä Unskin Forzalle liian kova tavoite. Sen alla kun pyörii ne pienet pompan napit, ja sylintereitäkin puuttuu ainakin yksi..
Suora veto etelään yks`ykköstä Phitsanulokiin oli joutuisa ja helppo. Sieltä länteen tielle 12.
Siitäpä alkoikin taas eilisen päivän toisinto! Erilaisia ajoporukoita tuli vastaan, tai meni ohi..
Oli jälleen helppoa yhtyä Hikon aikoinaan esittämään mielipiteeseen. Hänen mukaansa vain thaimaalaiset tieinsinöörit ovat kyvykkäitä suunnittelemaan maailman parhaat prätkäilytiet..
Puolenpäivän aikoihin olimme jo Lom Sakissa. Päätämme jatkaa mutkaorgioita edelleen, ja katsotaan Chumphaessa mikä on jaksamisen tilanne. Sieltä löytyisi yöpymispaikka, mutta totean Unskille että minun puolestani voidaan jatkaa maaliin asti, jos siltä tuntuu.
Unski löikin kannukset Forzan kyljistä sisään, kannustaen sen täyteen laukkaan..
Ylös pohjoiseen tietä 228. Maisema on viljavaa laaksoa, ja sokeriruokorekkoja könyää raskaasti ylikuormattuina mustaa savua työntäen. Ohituksia tulee paljon, ja Forza ei lähde kuten se kuuluisa nappi housuista. Kaksikaistainen tie on kuitenkin kelvollisessa kunnossa ja matka etenee.
Nong Wua So`n kylästä ei löydy tien 3214 päätä, ei sitten millään.. Tiekirjaa ei tänne asti oltu tehty, joten kompassisuuntakaan ei ollut täysin selvillä. Kylien kadut ovat kapeita betonirännejä, eikä voi arvata minkä kadun päästä se leveämpi tie alkaa. Unski kyselee alkuasukkailta, mutta tulos on hyvin tyypillinen. Thaikku ei ymmärrä, mitä falangi mongertaa. Ja jos sattuu ymmärtämään, ei tiedä missäpäin se seuraava kylä on. Mutta neuvoja jaellaan kyllä varsin auliisti ja leveästi hymyillen. Thain on mahdotonta sanoa, ettei tiedä.. Kaikki mahdolliset ilmansuunnat tulivat nytkin viittelöidyksi..
Enemmän tuurilla oikea tie löytyy, ja tavoitamme Kut Chapin juuri illan hämärtyessä.
Päivän veto oli noin 450 km, ja Yoso ottaa meidät vastaan varsin lämpimästi. Viimevuotisessa retkessä Yososta vähän kerroinkin. Kypäräkaljat hoituu välittömästi, ja asetumme taloksi Yoson omakotitalon aidan takana olevaan pieneen resorttiin.
On Joulun aatonaatto, täysikuu ja tähtinen taivas..

[ReijoMyllymaa]

Aattoaamuna Yoso kutsuu kaukaiset vieraansa riisipuurolle. Manteli sattuu Terhille.
Hän pitää toiveensa omana salaisuutenaan.. Joulutunnelma alkaa vähitellen kohota. Lämpömittari Yoson terassilla näyttää varjossa +38 astetta.. Ei pöllömpi Jouluaatto.
Iltapäivällä daamiosasto lähtee Yoson kanssa autolla kauppareissuun tekemään tarpeelliset ruoka- ja juomahankinnat. Joulu on täälläkin suomalaisille syömisen juhla. Kinkkua ei ole, mutta upesti katettu pöytä on kuitenkin notkollaan kevyemmistä, thaimaalaisista vaihtoehdoista. Kynttilöineen päivineen. Tarinaa ja jouluistakin juttua riittää..
Illan jo pimennyttyä äkkään hakea tämän läppärini kämpältä, ja kohta terassin ympäristöön tulvii "juutuupin" kautta kauneimpia suomalaisia joululauluja. Juice Leskisen "Sika" mukaanlukien. Unski halusi kuulla sen kahteenkin kertaan.. Eihän suomalainen yleensä selvinpäin laula. Terassin kovaääninen sekakuoro lauloi myös niitä perinteisempiäkin joululauluja. Varmaan kaikki naapuritkin tykkäsivät kovasti..?
Joulu on myös vakava, hiljentymisen juhla. Niinpä otin läppärin ja kapusin asunnon yläportaalle lukemaan oman "Joulujulistukseni". Olin lähettänyt sen aamulla läheisilleni sähköpostina. Laitanpa jälkitoimituksena pätkän siitä tähänkin:

"Meidän molempien harras toive todella rauhallisesta Joulusta on vihdoinkin toteutumassa !
Täällä ei ole ensimmäistäkään joulukoristetta, eikä ihmisten koohotusta kaupoissa..
Teiltä sieltä puuttuu ehkä vieläkin lumi. Monien mielestä joulutunnelmasta puuttuu silloin jotain oleellista..? Mutta onko se vain ihmisen itsensä luoma mielikuva oikeasta Joulusta?
Jouluvalojen, koristelun, syömisen, ja tavaran jakamisen Joulusta?
Nyt on oikea aika pysähtyä ja hiljentyä miettimään todellista Joulun tarkoitusta. Ihminen itse on valjastanut Joulun omiin, itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Liian harva edes muistaa, miksi Joulua todellisuudessa vietetään.
Siihen ei tarvita mitään rekvisiittaa, eikä "Jouluista" ympäristöä. Rauhoittua, hiljentyä, ja syventää omia ajatuksiaan voi niin Thaimaan viidakossa, kuin siellä sateisessa ja pimeässä Suomessakin.
Jakakaa lahjusten sijaan omaa hyvyyttänne kaikkien ihmisten kesken. Vuoden jokaisena päivänä.
Pyrkimällä olemaan aina kaikille ja kaikessa hyvä, voi olla että se lahja Sinulle joskus palautetaan..
Toivoo Repa & Terhi"

[ReijoMyllymaa]

Sirkus on päättynyt, ja pellet lähtevät kotiin...
Aamulla ei ollut kiire mihinkään. Päivän etappi olisi vain Nong Khaihin. Alle sata kilometriä.
Hyvästelimme lämpimästi Yoson ja kiittelimme vuolaasti ikimuistoisesta Joulusta ja Hänen vieraanvaraisuudestaan. Hän jää tänne paratiisiin viettämään leppoisia eläkepäiviään.
Levottomia sieluja taas tie, ja uudet kommellukset kutsuvat..
Kut Chapista olisi simppeli reitti Udon Thanin kautta valtatietä ylös Nong Khaihin. Mutta mepäs värkkäsimme tiekirjan läntiselle vaihtoehdolle ja nelinumeroisille teille.
Pienen suunnistuskämmin vuoksi löysimme Ban Phun kylästä taas sen väärän tien pään..
Mutta kun suunta on kuitenkin oikea, niin takaisinkaan ei käännytä. Matkasta tulisi vain vähän pidempi. Ajamaanhan tänne on nimenomaan tultu. Ja jos ei eksy, ei myöskään voi löytää. Löytyikin sitten yksi varsin heikkokuntoisen tien väli. Forzan pienet pompan napit sopivat joka poteron pohjaan, ja eteneminen on hieman tuskaista. Mutta hermot ja Forza kestää. Tavoitamme Mekongin rannan Si Chiang Main kohdalla. Siitä olikin mukava veto joenrantaa seuraillen Nong Khaihin.
Hakeudumme jälleen viime retkeltä tuttuun Siri Guest Hausiin. Thailla on ihmeellinen kyky muistaa kauan sitten näkemänsä kasvot. Jällennäkemisen ilo on suuri, ja asetumme taloksi.
Maksamme heti alkuun ainakin kaksi yötä. 500 Thb per yö. (n. eur 13)
Täällä on mukavan rauhallinen ja viidakkomainen tunnelma. Sekä toimivat fasiliteetit. Siistit huoneet ja ympäristö. Toimintaa pyörittää pari iäkkäämpää mummelia. Täällä pohjoisemmassa Thaimaassa ihmiset ovat alkuun hyvin varautuneita valkonaamojen suhteen. Englannin kieli on usein puutteellista, tai puuttuu kokonaan. Mutta kehon kieli toimii aina. Ystävällinen hymy, ja katse suoraan silmiin. Kohteliaat eleet ja avoin olemus.
"Hei, ei me olla yhtään parempia, kuin Tekään. Olemme samalla tasolla. Älä jännitä".
Yhteinen "kieli" ja luottamus löytyvät tarvittaessa ilman sanojakin.

Nyt oli mukavasti aikaa kirjoitella näitä rästejä pois. Fiilis vallan mainio.
Ainoa pieni varjo oli, että meidän sekä Unskin ja Jaanan tiemme eroaisivat täältä. Heidän on oltava ennen vuodenvaihdetta hoitamassa Pattijoella omia asioitaan. Lisäksi Unski oli saanut jossain vaiheessa jonkun öttiäisen pureman, tai muun allergisen reaktion. Punaisia ja kivuliaita läiskiä siellä tällä kuin pakanamaan kartassa. Kämmenet ja jalkapohjat olivat kivuliaat. Paikallinen tohtori määräsi ison pussillisen pillereitä ja voiteita. Tökkäsi myös jonkun piikin käsivarteen. Annettu lääkitys ei kuitenkaan poistanut ongelmia..
Bangkok Pattaya Hospitaalissa ymmärretään toivottavasti paremmin turistin vaivoja?

[ReijoMyllymaa]

Mukavaa oli tehdä retkeä Unskin ja Jaanan kanssa. Jo kesällä Suomessa, yhteistä retkeä suunniteltaessa, oli tavoitekin että reissun "tatsi" viimevuotiseen verraten muuttuisi oleellisesti. Viime retki olikin pääosin suorittamista. Monimutkainen ja kalliskin projekti vaati vastinetta nähdylle vaivalle. Ja Gessukin toisalta vain ahmi, ja ahmi.. Terhi vain totesi että olisi mukava olla jossain kivassa paikassa pidempäänkin. Pysähtyä, rauhoittua ja nauttia. Siksi retki suunniteltiinkin paljon lyhyemmille päivän vedoille. Olla vaan ja toljailla.
Tehdä olonsa mukavaksi. Ja se toimi...
Tästä eteenpäin myös ajomoodimme vaihtuisi. Siitä tulee astetta aktiivisempaa. Se ei kuitenkaan tarkoita missään tapauksessa kaahaamista. Scootterin matkanopeus on alle satasen, ja se vaikeuttaa hereillä pysymistä. Thaimaan liikenteessä jatkuvan tarkkailun alue on 360 astetta. Koko ajan kaksi sormea etujarrulla ja kytkimellä. Se lava-auto tai mopo tekee sen uupparin edessäsi juuri silloin, kun sitä vähiten odotat.. Sillä on vastuu, joka katsoo eteensä. Myös tankkausväliksi tulee nyt noin 300 kilometriä. Scootterin on hakeuduttava pöntölle noin puolta tiuhemmin. Muutenkin kaikki pysähdykset ovat meidän korkeammalle kamelille hieman työläitä. Etenkin Terhille. Hänen on saatava aina jotain koroketta jalkojensa alle, jotta pystyy kapuamaan korkeammalla olevalle pillerirasialle reppuineen.

Maksoimme yhden yöpymisen lisää, koska täällä vaan viihtyy. Voimakas, maaginen Mekong aivan vieresä. Todellista lomaa..
Maanantain suunnitelma on lähteä täältä länteen. Seurailla rajajokea, ja sen erkaannuttua vielä siitä maisematieksi merkittyä nelinumeroista lounaaseen. Lat Khangista alas etelään ja Lom Sak olisi nyt tavoite. Saas nähdä, sanoi lääkäri....

[ReijoMyllymaa]

Jep !
Olipas taas ajopäivä! Tiekirjan merkinnät ja ajettu reitti vastasivat tismalleen.. Nelinumeroisetkin erittäin hienossa kunnossa. Sileää ja paikoin uutta, kuin lapsen poski. Sattui toki muutama hiekkatiepätkä, mutta nekin hyvin ajettavia. Lännemmässä pääsimme jälleen vuoristoiselle seudulle. Upeat olivat maisemat. Myös tuli ajellessa mieleen että Thaimaalaiselle tieinsinöörille oli jäänyt paljon käyttämättömiä mutkia ja mäkiä varastoon. Sitten ne oli sullottu tälle välille. Kivaa riitti koko päiväksi. Ajoväylä oli kuin Ahvenston moottorirataa. Oli siinä wanhalla kisaruunalla pitelemistä..
Yksi jännä tilanne päivälle osui. Pudottelimme jotain kumpareen rinnettä alas aika haipakkaa.
Edellämme porhalsi joku koppiauto renkaat soikeena. Huomasin ajoissa ne noin viisi koiranpentua painimassa tienpientareella vasemmalla. Heti tuli miellen se ekan Kambozhan retken tapaus. Muistanpa ikuisesti sen äänen, minkä niinkin pieni koira voi päästää, kun sen yli ajaa mozkarilla.. Niinpä nytkin yksi pentu livahti ajotielle. Koppiauton kuski murjaisi kaikki neljä pyörää lukkoon. Mutta minä olin aloittanut jarrutuksen jo vähän aikaisemmin..
Tämä pentu selvisi ilman osumaa, ja katseli keskiviivalta silmät ymmyriäisinä, jotta mikäs hässäkkä tämä nyt sitten on..??

Lom Sakin tavoitimme hyvissä ajoin ennen pimeää. Vaikk` olikin kunnon veto. Parikin tankkausta tuli päivälle. Pienen haahuilun jälkeen löytyi Guest`s Inn resort. Hieman kulunut ja nuhjaantunut. Ilmastointi toimii, ja vettä tulee. Vesi vain ei poistu oikein minnekkään..
Muutenkin tämän kaupungin ylesilme on vähän resuinen ja rempallaan.
Mutta syöminen on täälläkin pääelinkeino. Resortti ei voi siinä auttaa, vaan kohtuullisen kävelymatkan päästä löytyisi joku kelvollinen ruokapaikka. Löytyikin muovituolit ja pöytä sekä kärryissä poriseva kattila. Kieliongelma taas vähän kaakertaa, mutta tilaamme nuudelikeittoa kanalla. Ilman chilä. Samme paistettua riisiä kanalla. Ilman chiliä.
Hyvää, ravitsevaa ja voimia palauttavaa oli sekin..

[2Vboxerman]

Moikka! Mitä maksaa toi menovesi eli bensa siellä?

[ReijoMyllymaa]

Tänä aamuna olimmekin vaihteeksi Terhin kanssa vähän ihmeissämme. Mihinkäs lähdetään? Ehdoton päätös oli jo etukäteen, että Pattayalla ollaan vasta ensivuonna. Alkaako täällä mukamas ajamattomat tiet loppumaan? No ei, mutta tästä Lom Sakista olisi samaa tien 12 herkkua reilu sata kilometriä itään sekä länteen, minkä olimme jo naatiskelleet. Sanoinkin silloin Unskille että voisihan tätä motoristin taivasta ajella vaikk` ees taas huvikseenkin..
Mutta se on sama juttu kuin niiden leffojen uusinnan kanssa. Ne on jo kertaallen nähty.
Rakensinkin tiekirjan sitten kohtuu simppeliksi. Muutaman mutkan kautta Chayaphumiin.
Tästä kaks`ykköstä nelikaistaista suoraan etelään Phetchabunin kautta. Vuorijonojen välistä tasaista laaksoa. Mutta Nong Chaengin kylän jälkeen itään tie 225 sille vasemmanpuoleiselle vuorijonolle. Se veisi suoraan Chayaphumiin, mutta paljon sitä ennen noustaan pohjoiseen nelinumeroiselle maisematieksi merkitylle vuoristoserpentiinille. Joka päätyy sekin Chayaphumiin. Veto jäisi siltikin ehkä alle kolmensadan kilometrin.
Tiekirja tomikin jälleen sataprosenttisesti. Kunhan oli ensin päässyt Lom Sakista pois. Tyypillisesti maakunnan kaupungista ei ole mitään viitoitusta, eikä tien numeroita ulos. Jos viittoja onkin, ne ovat thaikielisä. Enkä ole opiskellut tarpeeksi.. Suuntavaistolla ja kompassilla oikea ura kuitenkin löytyi.
Sillä nelinumeroisen mainiolla serpenttiinillä otettiin kuitenkin jälleen kakaralta tikkari pois.
Joku ##X!?<= pönttö (kuorma-auto?) kuski oli varmaan jättänyt jonkun korkin auki. Bensa tai dieseli ei haissut, mutta jotain märkää ja liukasta oli tiellä ja paljon! Eipä krahnuteltu jalkatappeja. Kieli keskellä suuta nuljutellen selvitimme kuitenkin osuuden pystyssä..
Vähän kaupungin ulkopuolelta, rauhalliselta maaseudulta, löysimme mukavan resortin.
Siistit ja ehjät huoneet sekä toimivat fasiliteetit. Paikkaa pyörittää nurehko, ystävällinen, avulias, sekä kielitaitoinen isäntä perheineen. Hänellä on myös viereisellä tontilla toimiva autopesuri. Taas kiiltää pahoin likaantunut Trumppa kuin se sian ..... pakkasella..!

Tuohon edellisen ruudun kysymykseen voin vain todeta:
Jos ainoa syy tänne tuloon olisi halpa bensa, kannatta pysyä siellä kalliimman bensan piirissä..

[ReijoMyllymaa]

Mihkäs taas seuraavaksi? Pattaya lähestyy turhankin aikaisin. Nakhon Ratchasima (Khorat) olisi muuten sopiva seuraava, vaihteeksi isompi kaupunki päivän kohteeksi. Mutta sinne on tästä vain n. 160 km. Väkersinkin tiekirjan nelinumeroisille maaseututeille hieman kierrellen. Näimmekin jälleen useita pieniä, uinuvia ja rauhallisia pikkukyliä. Ihmisiä arkisissa askareissaan. Kanoja, koiria ja kissoja risteilee ajoväylällä. Lehmät pysyivät sentään pientareella. Täällä ei tiedetä mitään maailman kavaluudesta? Petri Petterson:
"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, miten onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa.. Maalaismaisemaa en saata unohtaaaa...."
Saavuimme Nakhon Ratchasimaan kutenkin hyvissä ajoin iltapäivällä. Khoratin provinssia pidetään yleisesti "falangien vaimotehtaana". Rotu täälläpäin on hieman vaaleampaa ja siroa. Eikä Pattayalle ole mitenkään pitkä matka..
Olimme päättäneet ottaa hotlan kaupungin keskustasta, tai välittömästä läheisyydestä.
Ensimmäisen ehdokkaan kohdalle pysähdyttyämme, totesin Terhille, että tämä ei ainakaan ole kallis..? Terhi lähti totutusti tiedusteluretkelle. Takaisin palattuaan ravisteli päätään.
-" Tähän ei ainakaan jäädä. Selvästi joku huumeluola. Ihmiset rujoja ja pimeät, paskaiset käytävät. Huoneessakin haju aivan kamala.."
Ajoimme parisataa metriä eteenpäin. Ja johan oli seuraava toista maata! Siisti ja ehjä. Henkilökunnassakin aitoa thaimaalaista hymyä ja palvelukulttuuria. Sisäpihan parkkipaikan avulias pillipiipari ohjasi Trumpan osoitamaansa parkkiruutuun iloisesti pilliinsä puhallellen..
Terhi päättikin heti että tähän jäädään ainakin pariksi yöksi. Kontrasti edelliseen paikkaan varmaan vaikutti? Yöpymisen hinta siltikin vain 600 Thb / yö. Uuden Vuoden aaton viettäisimme sitten tässä.
Kaupunki oli yllättävänkin hiljainen ja rauhallinen. Väki oli varmaan siirtynyt maaseudulle sukulaisiinsa vastaanottamaan thaimaalaistenkin Uutta Vuotta? Päivällä otimme kolmipyöräisen, motorisoidun Tuk Tukin ja siirryimme kaupungin ytimeen, kanavien rajaamaan vanhaan keskustaan. Perinteinen polkupyörärikshakin toimii edelleen vielä tässä kaupungissa. Kalusto on vain erittäinkin kulunutta, ja polkijat varsin iäkkäitä, mutta edelleen jänteviä.. Mukavaa oli seurailla paikallisväestön aaton viettoa. Perheitä oli liikkeelä torilla pajon. Falangeja ei jurikaan näkynyt.. Seurasimme läheltä myös erilaisia uskonnollisia riittejä. Muutama erillinen ryhmä oli pukeutunut vanhaan, aasialaistyyliseen asuun. He lauloivat ilmeisesti perinteisiä, thaimaalaisia kansallislauluja jonkinlaisessa transsitilassa. Koreografia oli myös perinteisen aasialainen. Seurasimme myös lintujen vapautusta häkeistä, sekä kilpikonnien ja ankeriaan (?) poikasten vapautusta takaisin kanavan veteen.
Niitä sai ostaa kaupustelijoilta. Eläimiä ostaneet höpisivät pitkäkin rukoukset niille, ennen vapauttamista. Mutta niinhän se menee meillä kristinuskossammekin. Kun raha kirstuun (kolehti) kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa..? Otimme Tuk Tukin ja siirryimme takaisin hotellillemme. Juhlaillallisen jälkeen emme enään jaksaneet raahautua kaupungille takaisin katsomaan mahdollista ilotulitusta. Uni voitti hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Unski soitti Uuden Vuoden toivotukset, kun vanhaa votta oli jäljellä enään kymmenisen minuuttia. Puhelimeenkin kuuluva mäiske juhlakupngissa oli melkoinen. Meillä kuului vain kaukainen poksahtelu, joka tosin kiihtyi h-hetken lähestyessä.

[ReijoMyllymaa]

Uusi vuosi on todella hienoa aloittaa moottoripyöräilyllä!
Veto "maaliin" Pattijoelle on simppeli. Aamu vain oli harvinaisen raikas. Noin kolmenkymmenen kilsan jälkeen nousimme vuorille vajaaseen kilometriin varsin naatittavaa tietä. Ilma raikastui entisestään Thop Lanin luonnonpuistoa kiemurtelevalla serpenttiinillä. Mutta tiesin, että ilmasto vuoren eteläpuolella lämpenisi oleellisesti. Kuten sitten tekikin.
Netistä olimme seuranneet hotellimme varaustilannetta, joka näytti täyttä..
Respan iloinen lady oli innoissaan paluustamme kotiin! Hän järjesti meille huoneen uudelta puolelta, ekasta kerroksesta ja invahuoneesta. Sehän invaliidille kyllä sopikin. Vain näköala uima-altaalle puuttui. Näkymä molempien puolien ikkunasta oli aika masentava. Huone muuten oli erittäin siisti, ja tekniikaltaan toimiva kaikkine invavarustuksineen. Suihkustakin tuli jopa lämmintä vettä. Seuraavana päivänä saisimme muutettua kerrosta ylemmäksi vapautuvaan huoneeseen. Uima-allas näköalalla. Niinhän me taas vaihteeksi muutettiin..
Kaikki on taas kohdallaan. Suihkustakin tulee vain kylmää vettä..

Maaliin pääsyn jälkeen on aina vähän tyhjä olo. Yhtä sun toista on jälleen koettu. Tuntuu siltä, että loma oli tässä..? Palkitsimme itsemme kunnon kokolihajuhlaillallisella. Jälkihoidoksi perinteinen thaihieronta öljyllä. Molemmille sattuikin onneksi kokeneet ja osaavat hierojat. Lupasime tulla Heidän käsittelyynsä myöhemmin uudestaan. Lomaa on jäljellä tosin vain enään pari viikkoa. Mutta mitä tahansa kommelluksia ja kokemuksia voi täällä aina sattua. (Kirjoitettavaa..?) Nyt uni tuli hakematta ja aikaisin..

[ReijoMyllymaa]

Nyt ollaan vain sitten, kuin ne Ellun kanat..
Jotain pikkupuuhia ajankuluksi vielä olisi. Brodeerattuja BMW merkkejä y.m. pitäisi vielä ehtiä teettämään. Saas nähdä taas.. Matkanorsusta pitää karsia pois jalkatuki ja muu matkavarustus. Kuten tuolla alussa totesin, ei se miksikään matkapyöräksi ole tarkoitettukaan. Käsitys ei reissun aikana tosiaan muuttunutkaan.. Säätelin ohjaustankoa, vipuja ja vimpaimia paremmin itselleni sopiviksi. Mutta ei se mozkarin perusluonnetta muuksi muuta. Kyllä oli usein Gessua ikävä.. Moottorissa on toki mukavasti juohevaa kolmisylinterisen alavääntöä. Mutta todelliset tapahtumat odottavat ylärekisterissä. Höyryveturimaisen työjuhdan sielu puuttuu. Oikean matkapyörän satulassa istutaan väsymättä aamusta iltaan. Aamupäivät menivät vielä jotenkin, että eihän tässä mitään.
Mutta iltapäivisin alkoivat perseen ja hartioden kivut olemaan sietämättömät.
Istuinhan on aina päin persettä.. Siellä kun kaakertaa, on koko kroppa huonona. Istuin sinällään on sopivan jämäkkä. Mutta muoto väärä. Paine tulee liikaa häntäluulle. Tarkoitettu enemmän koville kiihdytyksille, joissa se kyllä toimii hyvin. Pallit (Vaikk` eivät ne minulla isot enää olekkaan..) ja väliliha tarvitsevat enemmän tukea. Tästä jakkarasta se puuttuu. Siinä ehkäpä koko ongelman ydin? Iän vaikutusta näihin ongemiin en suostu tunnustamaan. Menneennä kesänä vetelimme Terhin kanssa Gessulla varsin pitkiäkin vetoja, kummankaan erityisemmin rasittumatta.. Hoidon ja huollon puute vaivasi Trumppaa myös selvästi. Teetin / tein vain välttämättömimmät. Uusilla jarrupaloillakin jarrut olivat surkeat. Jarruneste oli vetistä kuraa. Jarrutuntuma oli siten varsin kehno. Vuoristo-osuuksien pitkissä jarrutuksissa pelkäsinkin nesteen kiehahtavan. Se vetäisi etupyörän "juntturaan", ja ongelmat olisivat olleet mittavat... Vuoroin etu- ja takajarrua käyttäen vältin tämän ongelman toteutumisen.
Öljynvaihdon jälkeen moottorin mekaaniset äänet olivat siedettävällä tasolla. Mutta aika pian palasi se sepelimyllyn äänimaalima.. Mielikuva oli syöpyneestä nelos, vitos ja kutosvaihteen rattaan vetopinnoista. Tai juuri hajoamassa olevasta vaihteiston laakerista..
Toisaalta rämisevä muovikate tasoitti hieman moottorin rahisevaa ääntä.
Käsiteltävyys parkissa on kuin sitä Fiskarsin kympin auraa kääntelisi. Gessuun verrattuna yläpainoinen ja raskas. Tässä voi kyllä tunnustaa jo iän ja rapistuneen kunnon vaikutusta..
Muutoin toiminta oli loppuun asti moitteetonta. Ehkäpä nämä kaikki olivat vain ominaisuuksia eivätkä vikoja? Suhde tähän reissukaveriin jäi vähän etäiseksi. Toivottavasti Gessukin antaa anteeksi, vaikka olen käynyt vieraissa....?

[ReijoMyllymaa]

Ja kun ollaan vieraissa, ollaan sitten kunnolla.. Tein diilin pienestä scootterista. Se on Yamahan Mio 125 RR. Mitähän tuo RR tarkoittaa tällaisessa häksättimessä?? Ei ainakaan rajua raaceria. Sain valittua väritykseltään Suomen sinivalkoisen. Tyypillisesti tankki ja renkaat tyhjinä.. Trumpan jälkeen se tuntuu naurettavan pieneltä. Ajettavuudeltaankin varsinainen vempula. Iskarien nesteetkin paenneet jo aikoja sitten? Mutta tähän lähiliikenteeseen se on lyömätön kapistus. Kääntyy ympäri vaikka paikallaan. Ja mahtuu Pattijoen liikenteen kaaoksessa ahtaimmastakin rakosesta. Varsinainen apujalka siis..
Trumppa herätti aina paikallisväestössä huomiota, kysymyksiä ja ihastustakin. Missä sitten liikkuikin. Kun se on niin kaaheen isokin..? Tämä päristin sulautuu tähän mopomereen täysin huomaamattomaksi.
Kangasmerkeissä sain sen tehtaan vielä toimimaan. Viikon kuluttua pitäisi olla taas BMW-logoja, sekä uutena tuotteena GS kangasmerkkejä. Hinta lienee jotain 5 eur. / kpl ?
Mutta nytpä hilpaisen taas tuohon uima-altaaseen tekemään kunnon vesijumppavedot. Peruskuntokausi on täällä aloitettu, koskapa näyttäisi siltä että siellä pohjolassa pääsisi ajamaan jäärataa taas pitkästä aikaa? Myös Talviralliin olisi hienoa Gessulla taas ehtiä. Tulisi taas vähän kontrastia näihin ajohommeleihin..?

[ReijoMyllymaa]

EPILOGI

Kaikki hauska loppuu aikanaan..
Trumpan mittariin tuli n. neljätuhatta, kuitenkin elämyksellistä kilometreiä.
Vaikka se fyysisesti välillä kivuliasta olikin. Mutta kuten wanha kisaruuna aina sanoo:
"Sen täytyy jossain tuntuakin, jotta se jotain vaikuttaisi.."
Trumppaa palauttaessai Jari sanoi että Hän mielellään vuokraa sitä jatkossakin suomalaisille, jotka tarvitsevat oikeaa mozkaria mopon sijaan. Edelleen hyvin asiakasystävälliseen hintaan. Hän hoitaa myös jarrunesteen vaihdon. Jarin numero on: +66871376006 (Aikaero + 5h)
Unski Pattayalle päästyään sai oikean lääkityksen. Oireet hävisivät nopeasti. Se oli jotain nokkosrokon tyyppistä ihottumaa. Lekurikaan ei osannut varmuudella sanoa, mikä sen aiheutti. Oireet voivat tulla jonkun kasvin kosketuksesta, ruuasta tai öttiäisen puremasta. Meidän pohjoisen rotumme vastustuskyky on vain perin erilainen, alkuasukkaisiin verraten. Näitten pelkojen takia ei kuitenkaan kannata jättää tänne tulemasta. Etenkin näillä "turvallisilla" turistialueilla saa helposti avun vaivoihinsa joko suoraan apteekista, tai sitten sairaalakäynnillä. Matkavakuutus korvaa..
Kotona odottaa ankara (ei ankea?) paluu arkeen. Näitten täysin erilaisten maailmojen vaihto ottaa korvien välissä aika koville..
Tänne jää se olemisen sietämätön keveys. Pehmeä, mutta vähintäänkin riittävä lämpö. Nämä aina hymyilevät thai-ihmiset. Erilainen, terveellinen ja mausteinen ruoka. Tärpätti on samaa ympäri maailman.. Tänne jää ehdottomasti myös se vieraissa käynti. Ne mopottimet!

Tälle pienelle sisäpiirille (Foorumin lukijat) voin paljastaa myös pienen salaisuuden. Jos ette kerro kenellekkään..? Viime vuonna sain haetuksi vanhuuseläkkeen. Se on yrittäjällä tyypillisesti naurettavan pieni. Mutta se oli aikanaan oma, tietoinen valinta. Eläke vaan antaa psykologisesti oikeuden vähentää töitä. Lopettaakkaan ei kokonaan voi, koskapa syötävä on edelleenkin joka päivä. Mutta miten se temppu tehdään..??
Olisiko viimeinkin aika tarttua niihin omiin, ikuisesti keskeneräisiin projekteihin? Jotka ovat saaneet jo vuosia kavererini pilkkaamaan saamattomuuttani. "Mutkun minua on vain se yksi Hidas Hämäläinen.." Ja niidenkin projektien valmistumiseen tarvitaan sitä rahaa..

Tämä kirjoitusharrastus olisi mielekäs myös. Mutta se vaatisi niin stressittömän ympäristön, kuten esimerkiksi tämä Kaakkois-Aasia on.. Tai Suomen Lappi.. Tai Espanja.. Tai Italia.. Tai Portugali.. Elämme joka tapauksessa koko maailmankin mittakaavassa mielenkiintoisia, muuttuvia aikoja. Jotain muutosta minäkin aivan ilmeisesti kaipaan. Kun vielä ehtii..?

[paulika]

Kiitos mielenkiintoisista matkaraporteista Lämpötilalukemat täällä "härmäisessä maassa" (siis ei juurikaan lunta) samat kuin siellä paratiisissa, mutta eri etumerkillä

Terveisin,
Pauli K.

[aarnima1]

Kiitos kivoista matkakertomuksista. Kerro vielä, miltä arki Suomessa maistuu. (jos olette jo Suomessa) Onhan täällä sentään jotakin, onhan.

[ReijoMyllymaa]

Kiitos Kiitoksista !
Onhan täällä Suomessa sentään se tärkein: Juuret. Toisaalta aikanaan antoi se vapaa kasvatus ehkäpä myös ne siivet..? Siksipä on ollut mahdollista tarkkailla tätä länsimaista kohellusta hieman toisestakin näkökulmasta.. Mutta ehdottomasti puolensa on molemmissa. Hyvät sekä huonot.
Hyvään arkeen täällä kuulu sekin, että tyräleikkaus on juuri tehty meidän kaikkien yhteisesti maksaman järjestelmän puitteissa. Kiitos siitä kaikille Teille jotka veroja täällä, itseni lisäksi, vielä maksavat. Arkeen tuli paluu siltäkin osin, kun ehdin ennen leikkausta "reenaamaan" jääratapyörällä (Suzuki RM250 -08 / 2-T). Siitä porsikin vaihdelaatikko, joten remontoitavaa sitten riittääkin jälleen. Kuskissa sekä kalustossa..
Muutenkin, kun katsoo pajan puolelle, kourii vatsanpohjaa muukin kun leikkausarvet.
Kevät on lähempänä kuin luuliskaan.. Joten lyhyttä lopputalvea myös Teille muillekin mozkarikuskeille!

Teidän: Repa