Jo noin vajaa sata kilsaa ennen Hampuria Gessu aneli bensaa varatankilta. Sen jälkeen aina tuntuu siltä, että bensiksiä on kuitenkin aika harvakseltaan. Hampurin "rastille" oli vielä noin viiskyt kilsaa, kun eka "Autohaus" kyltti tuli vastaan. Bensapöntönkuva, haarukka ja veitsi ristissä, sekä odotettu punkan kuva. Sinne. Gessu on meistä janoisin (?) jote sille annetiin apetta ensin. Motellin viitoitus oli tunnelin kautta motarin toiselle puolelle. Vapaita huoneita oli vaikka kuinka. Johtuu varmaankin osittain siitä että hintataso on korkeahko. Samalla- tai jopa halvemmella hinnalla saa jo luxusta kaupunkien keskustoistakin..
No. Reissun viimeinen yöpyminen, hyvinkin pitänyt budjetti ja Terhin halu.. Terhi kyllä totesi itse että kallista on, jatketaan eteenpäin. Aika vain käy vähiin. Päätin että jäädään kuitenkin tähän..
Parkissa oli Viktory Hammer Suomi kilvissä. Heti aulassa meitä vataan tuli pyörän omistaja. Esittäytyi Jariksi. Hän oli ikkunastaan nähnyt, kun pyöränsä viereen parkeerasi wanha Gessu, jonka plexissä on Thaimaan lippu. Oli ehtinyt ajatella että onpa kaukaisia matkalaisia!?! Ajotakkiemme hihoissa olleet suomiliput olivat kuitenkin heti paljastaneet oikeamman kansallisuuden. Hän oli menossa "alas", kun me olimme palaamassa arkeen.. ,
Asetuimme taloksi, ja juttuahan meillä piisasi. Hän oli olemukseltaan hieman sellainen "elämäntapaintiaani", mutta varsin positiivisessa mielessä. Eläkeputkessa, selkä rikki. Harrastanut ennen mm. purjelentoa. Vasta viisikymppisenä hän oli kokenut jonkinlaisen herätyksen, ja hankkinut ensimmäisen moottoripyöränsä, Yamaha Virago 250:sen, ja sille ajokortin. Ennen ei ollut ajanut edes mopolla. Autokoulussa oli tullut useasti mieleen että heittää "pyyhkeen kehään". Eihän tämä onnistu koskaan.. Mutta onnekseen ei antanut periksi. Yammun jälkeen on ollut jo useampikin saman tyylinen pyörä. Nyt oli Victoryn vuoro. Varustuksena nahkalaukut ja teltta. Suunta jonnekin Italiaan ja aikaa pari kuukautta.
Totesinkin Hänelle: "Voi sitä puukkoa pyörittää haavassa monella tavalla"..
Motellin fasiliteetit ja siisteys oli kyllä aika korkealla tasolla. Illallinen sesovasta päydästä vähintäänkin laadukas. Rekkakuskeja ei tosin näkynyt yhtäkään. Ovatko aidot Rasthausit hävinnet? En tiedä. Kahdeksankytluvulla ne olivat hyvin edullisia ja askeettisia. Tuolit ja sohvat päällystetyt aidolla kernillä.. Kalustuksena vain kaikkein välttämättömin.
Paljon rekkakuskeja, ja jutut sen mukaisia..
