Hieman oli miettimistä, millainen otsikko kuvaisi parhaiten näitä tulevia mozkaritarinoita.
Härkätaistelu on vanhaa, katoavaa espanjalaista kansanperinnettä. Kuten minunkin työni Suomessa.
Toreadori tekee työnsä taidolla ja tyylillä. Pyrkii joka eleellään antamaan täyden vastineen Hänen palkkansa maksavalle yleisölle. Kuten minäkin. Vaihtelevalla menestyksellä. Eihän se toreadorikaan aina onnistu..?
Kuitenkin kumpainenkin tahollaan pyrkii hyväksyttävään työnsä lopputulokseen….
Maksava asiakas äänestää aina jaloillaan. Minun tapauksessani tarkoittaa luonnollisesti moottoripyörällään.
Josta saankin sujuvasti ”aasinsillan” seuraavaan.
AJOKALUSTON VALINTA
Edellisen Espanja / Portugali – tarinan lopussa jätin itsenikin vielä hieman pinteeseen.
”Konkeloon”, ajokaluston suhteen. Millä päristimellä seuraava pidempi retki tehtäisiin?
Silloin oli jo tiedossa, että minulle on tulossa yksi moottoripyörä lisää, jota en tarvitse.
Vanhimalla pojallani Anssilla oli myynnissä siisti, vähän ajettu Suzuki GSX 1400 -06. Oikea retro-bike. Kahdella takaiskarilla ja ilman mitään muitakaan ylimääräisiä hilavitkuttimia. Kaasarien tilalla sentään ruiskutekniikkaa. Hän tarvitsi itselleen aihioksi vanhemman boxerin, josta rakentaisi scramblerin.
Niin se sivistys leviää, olen aina louskuttanut. Mutta että oma poikanikin…
![Wink ;-)](./images/smilies/icon_wink.gif)
Sattumien kautta minulle kulkeutui R100 GS/PD -95. Olipa vain osunut kivitolppaan ja runko vähän ”solmussa”. Korjataanko kuntoon, vai myydäänkö osina?? Anssille se kävisi myös hyvin aihiosta.
No. Poikiensa harrastukset tulevat yleensä isille kalliiksi…?
Punnersimme kaupan niin, että Anssi antaa kalliimman Suizan minulle, ja maksan hänelle välirahan projektiin tarvittavina osina ja tarvikkeina sovitun välirahan mukaan. (Toivottavasti saan aikanaan tilaisuuden vääntää erillisen jutun tänne Kerhon foorumille ”Project Scramblerista”?)
Mitäs tällä ylimääräiselä ”puhvelinpoikasella” sitten tekisin? Voisihan sen ajaa syksyllä alas Espanjaan ja jättää sinne? Tai raahata rekalla talven aikana takaisin Suomeen? Saas nähdä…
Ensimmäinen päätös oli kuitenkin se, että lähden sittenkin sillä Espanjaan. Gessu jää tällä kertaa hyvin ansaittuun talvilepoon Suomeen. Hieman säätöä Suizaan toki tarvitaan. Ohjaustanko menee ekana vaihtoon, koska siinä on ”Fat bar” crossitanko. Ei sovi minun käsien pituuksille, eikä rannekulmille.
Invamopohan tästäkin pitää sitten rakentaa. Vasen jalkatappi syntyy kätevästi BMW:n takatapista, joka kiinnittyy helposti moottorin etummaiseen / alimmaiseen kiinnikkeeseen. Vaihdepolkimen laakeroinnin, vivuston ja vipusuhteitten kohdalla oli sitten enemmänkin taikinointia. Kaunis siitä ei tullut, mutta toimiva...
Sivulaukuille olisi selkeä tarve, mutta tämän pyörän tyyliin ne ei sovi mitenkään.. BMW:n tankkilaukku istui mainiosti japanilaisenkin tankin päälle hyvin pienin muutoksin. Armeijan sissireppu toimittaa hyvinkin sivulaukkujen virkaa. Se nivotaan Terhin paikalle satulaan, koska ajan yksin ”alas”. Terhi lentelee sitten aikanaan perille ”Fugeen”. (Fuengirolaan) Tästä se lähtee taas tämäkin retki…
Terveisin Repa
(Ja kohta varmaan Terhikin?)