BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Taisi tulla ennätys, Sinun matkakertomuksia on jo luettu yli 5000 kertaa.
Älä vaan vielä jää sinne Thaimaahan lopullisesti kirjeenvaihtajaksi.
2-v porukka tarvitsee Sinun asiantuntemustasi täällä koto Suomessa.
Hyvää Uutta vuotta Terhille ja Sinulle!
t: Merja ja Jussi

Hyvää Uutta Vuotta sinne Thaimaan lämpöön, ei ole kuulunut mitään uutta. Onko lepo-/lomajakso menossa ?

Hyvää Uutta vuotta toivottaa motoristi, jolle mahdollistit mukavia ajokilometrejä alkukesän ongelmien jälkeen.

Nettiyhteys pätkäisi pahemman kerran..
Siksipä kerrontaa on tullut "normaalia" vähemmän.
Olemme irtautuneet Koh Changilta, ja palanneet jälleen Pattayan melskeeseen.
Valmistelut Gessun paketointiin ja laivaukseen Suomeen on aloitettu.
Nyt lähes kaikki taas toimii. Normaaliahan täällä on, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy..? Alumperin ajatus olikin että pidämme Changilla sen varsinaisen loman. Aikabujetointi siihen oli vajaa pari viikkoa. Kauemminkin olisimme viihtyneet..

Joulu meni tyypilliseen thai-tyyliin. Huikea ilotulitus ja isot ämyrit suolsivat reggaeta ja rokkia niin että tukka hulmusi. Täällähän Joulu rakennetaan vain länkkärituristeja varten, koska Budhalainen uskonto ei voi sen tarkoitusta tietenkään ymmärtää. Siinä mielessä yhteys Suomalaiseen Jouluun löytyi, että ruokaa ja juomaa oli paljon. Kinkkua tai lanttulaatikkoa on tosin turha edes kysellä..
Toinenkin yhteys läsimaseen kulttuurin näkyy siten, että molemmissa tapauksissa jotain myyvä taho on tajunnut tilaisuuden massiiviseen tulonsiirtoon..!
Viittaan vielä edellisessä kappaleessa olleeseen totemukseen siitä että haluaisin viettää Joulun sellaisessa paikassa jossa siitä ei kukaan ole koskaan mitään kuullutkan. Edes jonkinlaisen kristillisen kasvatuksen saaneena, en haluaisi tätä irvokasta näytelmää olla näkemässä. Tälläkertaa se ei onnistunut..

Vuoden vaihtuminen on täällä edelleenkin aikamoinen spektaakkeli. Vaikka täkäläinen ajanlasku poikkeaakin länsimaisesta. Dramaattisin muutos edellisiin vuosiin on tapahtunut siinä tykistökeskityksessä. Sitä se nimittäin muistutti. Se pommien mäiske alkoi jo ennen Joulua ja jatkui tammikuun alkupuolelle. Paljon sormia, käsiä ja ehkäpä päitäkin irtoili siinä tulituksessa. Ja muut aineelliset vahingot päälle? Mutta sotilashallinto on pannut tämän maan kuriin ja järjestykseen siltäkin osin. Ainakin täällä ensimmäiset raketit laskettiin irti vasta klo 21.00 Eivätkä ne ollet paljon noitapilliä kummempia? Tasatunnein oli hieman nousevasti vastaavanlainen päräys. Mutta juuri vuoden vaihtuessa ammuttiin kaikki patoutunut arsenaali taivaalle! Siihen se sitten loppuikin. Paitsi muu show ja kohellus.
Swedut piti rantableitä vielä täysi vauhti päällä, kun me nilkutimme aamupalalle..

Mozkaritarinoihin littyy sotilashallinto siten, että poliisien toimintatavat ovat muuttuneet liikenteessä. Näkyvää valvontaa on etenkin turistialueilla selkeästi aikaisempaa enemmän.
Alcometrejä on hankittu, ja niitä jopa käytetään. Ajoneuvon papereita ja kuljettajan käyttöoikeutta siihen tarkistetaan. Hyvä niin. Mutta kerrankin kun itselläni on jokainen asia Gessun takia kunnossa, ei meitä ole (toistaiseksi) kertaakaan tutkittu.. Peukutuksia poliiseilta sitäkin enemmän!
Myös niitä poliisien henkilökohtaisia perheavustuksia pyritään kitkemään ponnekkaasti pois.
Hyvää siinä on se, että nyt niitä täysin keksittyjä sakotustilanteita on vähemmän.
Poliisin "lahjonta" yrityksestä niin ikään on tehty ankarasti rangaistava rikos. Jos poliisi kykenee todistamaan lahjontayrityksen, on seurauksena vähintään 10.000 Thb sakko ja oikeudenkäynti päälle. Skeptikko näkee asian niin, että siihen on viritetty hyvin toimiva ansa. Kahden poliisin paikalla ollessa ei ole vaikeaa "todistaa" falangin lahjontayritystä. Perheavustuksen hinta vain on nyt vähintään 5000 Thb per viranhaltija. Ennen selvisi satasilla..

Terv. Repa & Terhi

GESSU PAKETTIIN JA PALUUMATKALLE

Pidemmätkin reissut loppuvat aikanaan. Mutta vielä tänne jää paljon ajamattomia, mielenkiintoisia teitä. Sekä paljon tarinan kertomisen arvoisia ihmisiä, joita ei vielä ole kohdannut. Sitähän se retkeily aidoimmilliaan on ?

Hikon terassilla oli siistiin nippuun purettu kuljatuslaatikko hyvässä tallessa. Gessun pesettämisen kanssa olin vähän kahden vaiheilla. Täällä sen pesettäminen on naurettavan halpaa, ja jälki hyvin kelvollista. Päädyin kuitenkin siihen että pesen sen sitten aikanaan Suomessa itse. Eihän Gessu pahan likainen ollutkaan. Sadetta ei saatu koko retken aikana kertaakaan. Vähän kuraa jostain pienestä kosteikosta. Mutta sitä punaista pölyä kyllä on.
Toisaalta on myös niin, että kunnon kollin (Gessu) pitääkin näyttää siltä jotta värikäs ja vaarallinenkin retki on taas tehty? Koko ego on pantu peliin kun esteitä ja vaikeuksia on päämäärän saavuttamiseksi voitettu..? Se saa siis näkyä jälleen ulkoisessa habituksessa..
Pitäisiköhän tähän laittaa oikein kiitospuhe Gessulle ?

"Kiitos Sinulle, wanha kameli, kun olet toteuttanut kaikki kohtuuttomatkin vaatimukset joita olen sinulta jälleen pyytänyt. Olet hyvin sisäistänyt juuri alkuperäiselle GS:lle hahmoitetun sielunmaiseman. Omien polkujen kulkija. Haimme taas rajojamme kuin kakarat. Kuten silloinkin kun kiersimme yhdessä ne molemmat Päijänteen Ympäriajot. Niin silloin kuin nytkin, ei Sinusta ollut tarvetta aukoa koskaan mitään muuta kun bensatankin korkkia. Ja kaasarien kurkkuja.. Sen verran pohojalaasta verta Sinussa on, että yli +30 asteen lämpötiloissa et kotonasi ole. Kerroit sen kyllä minulle mekaanisilla äänilläsi. Pohjois-Thaimaan alle +30 asteen lämmöissä kehräsit kuin kissa. Tai tarvittaessa karjuit kuin leijona. Ahmit myös kovalla innolla kaikenkuntoiset thaimaalaiset tiet. Kyllähän minä yritin niitä Sinulle tarjoillakin... Viidakon vaaroista välittämättä toit meidät aina haluamaamme määränpäähän. Osasit kuitenkin myös aina poseerata ryhdikkäänä ja tyylikkäänä niissä tuhansissa kuvissa, mitä Sinusta toiset halusivat retkemme aikana ottaa.
Kiitos kaikesta..."

Saimme Terhin kanssa osittain puretun Gessun ählättyä kuljetuslaatikon pohjalevyyn kiinni.
Temppu ei ole ihan yksinkertainen ilman etupyörää ja lisäksi keski- ja sivutuki on oltava ylhäällä. Mutta Terhin oivallus ja konstit korvasivat raa`an voiman. Kun meillä yhteensäkään sitä ei tarpeeksi ollut. Missähän taas ne kaikki avuliaat thaikutkin olivat, kun niitä olisi jälleen tarvittu? Saimme kuitenkin hieman kärsineen laatikon harsittua kasaan Gessun ympärille.
Seuraavana päivänä alkoikin armoton s-posti ja puhelinrumba. Pari päivää siinä meni..
Paluukuljetukselle huolintaliike vaihtui Toll Global Forvardningiksi. Suomen päässä asiaa on hoitamassa Tero. Bangkokissa Krittiyaporn Seekhum. Hieman hämminkiä ja kummallisiakin vaatimuksia Bangokin päässä aiheutti se, etä joku hullu falangi haluaa itse hoitaa luovutuksen huolitsijalle. Kaiketikkin täällä sen hoitaa normaalisti joku asiamies, tai toinen "huolitsija". Shipper. Itselleni olin asettanut luovutukselle takarajaksi perjantain 09.01.-15.
Eero oli jälleen lupautunut hoitamaan siirron Bangkokiin huolitsijan ilmoittamaan satamaan.
Sen ilmoituksen saaminen otti jostain kumman syystä vain harvinaisen koville. Se hullu falangi..? Vielä torstai-iltana oli vaatimus, että Gessu viedään johonkin pienempään satamaan ja kaikki dokumentit lisättynä Gessusta otetuilla kuvilla, Bangkokissa jonnekkin aivan muualle? Ken on Bangkokin katutasossa kuormurilla pyörinyt, tietää että se ei välttämättä valkonaaman paikka ole..
Tässä vaiheessa Eeron ja Hänen thai-vaimonsa apu astui tärkeään osaan. He soittelivat vielä myöhään illalla Tollgroupin eri henkilöille ja saivat asiat kannaltamme järkevälle tolalle.
Tähän kohtaan voisin liittää pätkän Terolta saamastani s-postista:

"Terve,
Thaimaassa on aika normaalia että ne pystyy tekemään kaikesta vaikeaa. Ja ne tykkää papereista. Pyysin ettei laskuta siellä päässä mitään, koska paikallispäällikkö ehdotti ATA Carnetin kirjauksesta yli 200 dollarin maksua käteisellä, joka on normaalia ryöstönyritystä. Mutta kulut tulee meidän kautta niin ei tarvitse siellä erikseen maksaa terminaalissa.
Valokuvia ne haluaa pyörästä meidän oman laatusertifikaatin takia. Pyörä on silloin todistetusti ollut tietyssä kunnossa ja pakkauksessa. Eli sen jälkeen se siirtyy meidän vastuulle normaali kuljetusehtojen mukaan."

Perjantai-aamuna varhain lähdimme Gessu Foordin lavalla keikkuen kohti Bangkokia.
Tulkikisi lähti mukaan Eeron poika Erik, joka puhuu thain lisäksi sujuvasti suomea ja englantia. Eerolla oli jo tiedossa osoite Bangkokissa johon Gessu kaikkine dokumentteineen laskettaisiin lavalta alas. Bangkokia kattojen yllä halkovia moottoriteitä myöten suunnistaen, pääsimmekin hyvin lähelle ilmoitettua laskeutumispaikkaa. Pienen pyörimisen ja kyselyiden jälkeen (Erik hoiti) ilmoitettu paikka löytyikin. Eipä vaan heti olisi uskonut että tällaisesta ympäristöstä löytyy kansainvälisen huolintaliikkeen joku toimipiste? Alueella oli erilaisia, huonokuntoisia tuonti- / vientiliikkeiden varastoja. Paikalla toimi myös merkittävä jätteiden kierrättäjä. Keskellä Bangkokia.
Mitään kylttiä tai opastetta ei ollut, mutta oikea reikä varastorakennuksen seinästä löytyi.
Jännä kontrasti ympäristöön pöllähti vastaan siitä henkilökunnasta mikä paikalla oli. Sitä aitoa aasialaista ystävällisyyttä, lämpöä ja asian omaksi ottamista. Selvästi He olivat tietoisia siitä, mitä heille tänään aamupäivällä tuotaisiin. Trukki kuskeineen ilmestyi paikalle, ja Gessun laatikko vivuttiin varovasti mekkalan kanssa Foordin lavalta alas. Iäkkäämpi herramies mittaili rullamitalla lootan ulottuvuksia ja kirjasi ne tarkasti ylös. Hieman poikkesivat minun ilmoittamista. Laatikon kansi avattiin ja keski-ikäinen lady otti digikameralla runsaasti kuvia Gessusta. Myös rekisteri- ja valmistenumero kuvattiin tarkasti.
Nuorempi herrasmies touhusi paperipinon kanssa ja pyysi ystävällisesti odottamaan, kun hän ottaa niistä kopioita. Pyysi myös odottamaan, että hetken kuluttua joku tulisi paikalle.
Kohta paikalle pörräsikin mopotaksi kyydissään erittäin tyylikäs thai-lady. Krittiyaporn Seekhum ojensi minulle käyntikorttinsa. Olinpa varmaan hölmistyneen näköinen! Minä kun luulin että Krittyaporn on miehen nimi.. Hän täytti kaavakkeen, jossa todistettiin että olen luovuttanut Gessun papereineen heidän haltuunsa ja he ovat sen vastaanottaneet.
Hän oli aidosti kiinnostunut retkestämme ja kokemuksistamme Thaimaassa. Hänen ystävällisyytensä oli teeskentelemätöntä ja aitoa. Hän pyysi minua lähettämään matkakertomukseni Hänen s-postiinsa, kunhan saan jutuin valmiiksi palattuani Suomeen. Sen tietysti lupasin tehdäkin. Minkähänlainen vaan on tarinan "soundi", kun sen kääntää Googlen kääntäjällä suomesta thaiksi..??
Miten tämä prosessi näin ylitsepursuavan ystävälliseksi ja höveliksi äkkiä kääntyi?
Skeptikko taas ajatelee, että Eerolla taisi olla sormensa pelissä. Hän on varmaan eilen illalla hieman evästänyt koko Tollgroupin henkilökuntaa.
-"Sinne tulee huomena suomalaisen, suuren aikakausilehden päätoimitaja mozkareineen.
Minkälaista julkisuutta Te haluatte.....?"

This is Thailand !

En muista lukeneeni noin hienoa luonnehdintaa moottoripyörästä, kuin tuo Repan teksi Kessulle oli. Osaisimpa itsekin kehaista joskus noin pyöriäni, hmm.. tietenki vaimoakin.

Olipas hienoa tarinaa Repalta. Kiitos ja kumarrus! Näitä lukiessa on mennyt mukavasti talven synkin aika.

GESSU KOTONA

Odottavan aika on aina pitkää. Sitä on hieman jalaton ja kädetön, kun oma päristin ei olekaan käytössä. Vaikk` ei sillä ajamaan olisi juuri ehtinytkään...
Pajan puolella riittää sarkaa kuokittavaksi, eikä saran päätä ole edes näkyvissäkään.
Mutta laiska töitään luettelee...

Gessun laatikko laskettiin Kiitolinjan perälautanostimella alas pihaan 19.03.2015.
Olipa taas iloinen jälleennäkeminen ! Laatikkokin näytti nyt ehjemmältä, kuin Thaimaahan saapuessaan. Paluumatkan merikuljetuksessa siirtoja ja nostoja on ollut menomatkan laiva / lentokuljetusta vähemmän? Aikaa kuljetukseen meni reilu pari kuukautta, mutta huolintaliikkeelle olinkin ilmoittanut että kunhan kevääksi kotiin ehtisi...

Lukijaa saattaa kiinnostaa tällaisen projektin kustannustaso ?
Menorahtiin, kaikkine kommelluksineenkin meni noin parituhatta euroa.
Paluurahdista tuli vain yksi selkokielien lasku, 1.402,02 eur.
Kuten tuolla tämän tarinan alussa totesin, ei tällä tempauksella ollut järjen kanssa mitään tekemistä. Pätee edelleen. Tuolla rahamäärällä olisi saanut vuokrattua hyvänkin päristimen lähes puoleksi vuodeksi. Ja jos sietäisi vuokralleantajan vedätys- ja huijausyrityksiä..?
Mutta tämä oli vähän samalainen juttu kuin on sen alkoholistin viinan kansa.
Se on aina hintansa väärtti. Maksoi mitä maksoi.
Toisaalta on myös niin, että sitä euforista fiilistä ei voi sanoin kuvailla, minkä koimme viettäessämme Gessun kanssa sitä yhteistä laatuaikaa.
Muutenkin voin aina sanoa omalle Gessulleni: "Oi ystävä kallis..."

Punnersimme Gessun pyörilleen nuoremman veljeni ja antsu57:n kanssa. (Heilläkin on nyt Gee Ässät. Niin se sivistys leviää..) Kasasin pyörän ajatuksella: "Siinä kunnossa ja niillä varusteilla".
Työnsin sen sitten putiikiin näyteikkunalle. Pesun ja kunnon huollon se tarvitsee, mutta nyt ei ehdi. Asiakkaitten mozkarit ensin... Mutta Allroad-tapahtumaan tai viimeistään 2-Vee kokoontumseen sitä täytyy hieman taputella.
Kilometrejä tosin kertyi "vain" 4347. Eihän se ole kunnon Etelä-Euroopan reissun vertaa enempää, mutta olosuhteet hieman poikkesivat.

Kuvien liittämisen tänne foorumille tästä retkestä olen ulkoistanut, koska itselläni ei taito eikä tekniikka siihen riitä. Niitä on noin 25 kpl kuvateksteineen. Katsotaan, jos onnistuu?

Kunnon retkeen kuuluu aina mystisiä tapahtumia. Niitähän jo olikin, mutta viimeinen tuli vielä retken jälkeen. Tammikuussa posti kiikutti Valion kirjekuoren joka sisälsi mainion Nan:in kartan.
Juuri siltä alueelta, jolla tein puutteellisen karttani vuoksi sen suunnistusvirheen. Minussahan ei mitään vikaa koskaan ole? (Kantsii katsoa: http://www.RideAsia.net" onclick="window.open(this.href);return false; Tekee ne toisetkin näitä retkiä.)
Minkäänlaista saatetta ei mukana vaan ollut, eikä kukaan tutuistani ole kartan lähettäjäksi tunnustautunut. Kaikkihan me tiedämme, ettei kenkumpaa velkaa ole, kuin kiitollisuuden velka.
Tässä se vaan korostuu, kun ei tiedä kenelle se velka on??

Kiitos ja kumarrus kaikille tässä mukana olleille.
Nyt sulkeudun pajalle, ja katsotaan taas loppuvuodesta, mitä jännää seuraavaksi keksitään?

Terv. Repa & Terhi

Tästä se taas lähtee...
Tänään 15.11. 2015 on sellainen fiilis että reissu on jo alkanut...?
Viikolla 46 saimme varatuksi Pattayan keskustasta vaihteeksi hieman tasokkaammasta hotlasta majoituksen ensimmäiseksi kymmeneksi vuorokaudeksi. Kriteereinä kunnon uima-allas sekä kuntosali. Liittyen tietysti tässä ikäluokassa yleiseen kunnon ja hyvinvoinnin vaalimiseen.
Eihän näitä retkiä rapakuntoisena...?
Mutta varsinainen fiilistujaus tuli siitä, kun ajokaluston järjestyminen on kehittymässä
BMW-merkkiseksi !! Oma BigBore-Gessu jää nyt hyvin ansaittuun lepoon kotitalliin, ja retki tehdään jälleen vuokrakalustolla. Hintaneuvottelut ovat tätä kirjoitettaessa vielä hieman auki, mutta tarjous on aika lähellä sitä Kummisetä-elokuvassa tarjottua, mistä ei voinut kieltäytyä...?
Katsotaan, miten äijän käy?
Asiakkailleni olen myös ilmoittanut, että liike on jälleen suljettuna 15.11.2015 - 15.01.2016
Todellinen lähtöpäivä on myöhemmin, mutta nyt tarvitaan rauhoitusaikaa "pöydän siivoamiseen".
Talouden kurjuus, sekä yleinen maailman epävakaus vaikuttaa jälleen siihen, että nyt keskitetytään pysyviin arvoihin. Kuten wanhemmat BMW-moottoripyörät. Myös kulta ja timantit lienevät nyt turvallinen sijoitus??
Laiska töitään luettelee, mutta tilanne pajalla on ollut hieman kaoottinen. Talvisäilytys, ilman markkinointiakin, on vetänyt hyvin. Enempää ei enään sovi...
Lisäksi tulevan talven työt ovat jo tiedossa, joten omien akkujenkin lataus tulee todelliseen tarpeeseen..

Terveisin

Repa

Jo tätä on odoteltukin. Itsellä mennyt kesä oli varsin vähäajoinen. Kiva kun joku jaksaa!

Jep!
Kohde saavutettiin eilen varsin hyvässä järjestyksessä...!
Tuohon edelläolevaan täytyy hieman "louskuttaa", vaikk` tietääkseni Matti ei mikään "uusiomotoristi" olekkaan. Mennyt ajokausi oli kieltämättä hieman erikoinen? Kesä kun tuli minunkin mielestäni vasta elokuussa. Monilta jäi ajamiset varsin vähille.
Olenkin saanut hokea, että nämä uusiomotoristit katsovat ikkunasta, koska voi ajaa ja koska ei.
Me vanhan liiton jermut katsomme sen kalenterista...!

Terv. Repa & Terhi

Ajoneuvoasia täällä takkuaa edelleen.
Se BMW-juttu taisikin olla liian hyvää, ollakseen totta..?
Henkitoreissaan se vielä jotenkin on, mutta aika kuluu. Baanalle olisi jo menevän mieli..
Thaimaa on meille pohjolan köriläille varsinainen haavemaa, joka vetää puoleensa jos jonkinlaista onnenonkijaa. Täysipäisten lisäksi. Tuolla jossain vanhoissa jutuissa olenkin muistaakseni kirjoittanut: "Thaimaa on kaiken muun hyvän lisäksi myös maailman suurin hiirenloukku. Katsot vain, ettei se laukea..."
Tämänkertaisessa ajoneuvovuokrauksessa on suomikytkös, jota yleisesti pidetään erittäin luotettavana. Näillä luottomiehillä onkin täällä sitten monta rautaa tulessa yht`aikaa. Ja joku mopovuokraus ei ole niissä ympyröissä se suurin busines. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Hikon siirryttyä autuaimmille ajoreiteille, ovat nämä ajopeliasiat muuttaneet muotoaan.
Se viimeretken oman Gessun raahaaminen tänne ennakoi jo sitä muutosta.
Miksi ei sitten normi mopovuokraamo, joita on täällä riesaksi asti?
Onhan sekin toki vaihtoehto, vaikka niistä helposti todellista riesaa syntyykin.
Alkuaikoina niitä oppirahoja maksettiin. Osin kyllä syystäkin..
Hiko nimesikin Beachroadin mozkarivuokraamot Rantarosvoiksi, jotka elävät niillä "naarmuilla" ja "loppuunpoltetuilla" takarenkailla. Siksipä ajoimmekin kaikki retket Hikon sen aikaisella kalustolla. Toki korjasimme sen, minkä rikoimme..
Tässä kulttuurissa kaikki kanssakäyminen perustuu hyviin henkilökohtaisiin suhteisiin. Oletko yhteisön jäsen, vai et ? Avokätisellä rahanjaolla pääsee kyllä nopeasti yhteisön "jäseneksi", mutta aito luottamus jää puuttumaan. Luottamuksen rakentaminen onkin
sitten thai-ihmsen kanssa hyvin monimutkainen prosessi. Toisin, kuin meidän valkonaamojen kesken..
Molemminpuolisesta luottamuksesta on nimenomaan kyse, kun lähdetään hieman pidemmälle retkelle sillä vuokrakalustolla. Normituristihan pörrää sillä vuokra-skootterilla vain ympäri kylää muutaman päivän kerrallaan.

Tosin sillä 125cc scootterilla pääsee tarvittaessa kauaskin.
Se oli eka retki Laosin mällin jälkeen. Molemat kainalosauvat ja Terhi mukana.
Siitä(kin) syntyi varsin värikäs ja vaiherikas reissu. Ehkäpä siitäkin joskus kerron, kun vielä jotain muistan...?

YT
Repa & Terhi

Se BMW-kuvio kuoli sitten ns. sauhuun.. Eihän niitä täälläkään puissa kasva..
Mutta ei saa kalaa, jollei ole verkkoja vedessä. Suomi-yhteisön tuttujen ja puolituttujen verkosto haravoidaan ensin läpi. Ennen kun taivutaan sinne vuokraamon tiskille. Tasokkaitakin sellaisia täällä toki on, mutta tunnetusti köyhölle on kaikki kallista..
Myös on niinkin, että mieluimmin niitä batheja pyörittää täällä siinä suomi-yhteisössä.
Ulkopuolisten käsiin niitä valuu kuitenkin turhan vikkelästi. Ensiretkillä kummasteli sitä todellisuutta, että vaikk` mikään ei maksa täällä mitään, niin rahaa menee kyllä koko ajan..?

Alussa mainitsemani tasokas hotelli osoittautui vitsiksi. Tiedossa toki oli, ettei hotels piste comin, ja muiden vastaavien kuvat vastaa todellisuutta. Mutta että hotellin kuva ei ole edes samasta hotellista, on jo aika paksua.. Uima-allas kyllä täsmäsi, mutta kuntosalia emme annetusta osoitteesta (muualla) koskaan löytäneet. Toistaiseksi harrastetaan siis vain vesijumppaa. Pattayan parhaat ruokailupaikat ovat kyllä käden ulotuvilla. Painonhallinnan kanssa saa siis olla tarkkana. Thaikkujen sählinki tosin helpotta joskus sitäkin.
Olimme Terhi kanssa ainoat asiakkaat siinä ravintolassa. Varoittava merkki jo sekin. Teimme yksinkertaiset ruokatilaukset asiaan kuuluvine ruokajuomineen. Terhille tomaattikeitto ja minulle juusto/kasvisruukku. Juomat ja aterimet kiikutettiin pöytään. Hetken päästä ilmestyi myös se ruukku. Tietysti sitä tarjottiin ensin Terhille. Aika kuluu, ja minä popsin ruukun sisältöä hyvällä ruokahalulla. Terhi viittilöi välillä tarjoilijalle, jotta missä sapuska viipyy?? Osoittaa myös vatsaansa, että tämä huutaa täytettä! Olen jo saanut ruukkuni tyhjäksi, kun tarjoilija tuo ruokalistaa uudestaan pöytään, ja kysyy että mitähän tilasit??
Terhi tietysti hölmistyi, ja minun oli pakko ottaa tilanne nopesti hallintaan.
-"Ei enä yhtä mitä! Ohi meni! Kepptang! Minä maksa pois tämä!"
Tilaus oli kadonnut jonnekkin meidän pöydän ja keittiön välillä.
Lasku tulikin yllättävän nopeasti, ja siirryimme seuraavaan ravinteliin. Siellä Terhi tilasikin jo kokolihaa, koka nälkä oli ehtinyt kasvaa aivan eri mittoihin tässä sählingissä. Minä puolestani keskityin vain pelkästään liemiruokiin...

Terv. Repa & Terhi

Kylläpä täällä kuitenkin on ihmisen hyvä olla..!
Edellä kuvattua thaikkujen sählinkiä on vain hyvä sietää johonkin rajaan asti.
Eiväthän he sitä ilkeyttään. Jos ongelmia, hymyile. Jos iso ongelma, hymyile leveämmin..
Siksipä tämä ympäristö on kuitenkin lomalaiselle aika optimaalinen. Älä stressaa turhista.
Niinpä minäkin onnistuin olemaan stressaantumatta siitä ajoneuvoasiasta. Asioilla on aina tapana järjestyä. Toisaalta sai hyvin aikaa totutella taas tähän kulttuuri-, aika-, ja lämpötilaeroon. Mutta tänään asiat loksahtivat viimein kohdalleen. Eilen kävimme Maken Baarissa (Make Travel) varovasti tiedustelemassa mikä on Maken ajokaluston tilanne? Hänellä kun on itsellään R1200GS, ja toisena "joutilaana" F650 GS P/D. F650:nen oli juuri luvattu jo pidemmäksi aikaa toisaalle, ja Hän itse lähtisi omalla Gessullaan parin kaverin kanssa pidemmälle tourneelle kolmen päivän päästä. Joten se siitä. Mutta Make antoi puhelinnumeron josta voisi löytyä sopivaa ajokalustoa. Tähän Samar`iin voisi luottaa.
Mutta nyt oli sen verran etukumaraa, ettei mopoasioissa soiteta enään yhtikäs mihinkään.
Tänä aamuna soitin kuitenkin ensin Erkille, joka viime retkellä roudaili Gessuani ees taas, Bangkokin ja Pattayan välillä. Häneltä sainkin oitis Jarin numeron, joka hoitelee turisteille kalasturetkiä omalla aluksellaan. Siispä soitto heti hänelle.
-"Joo. Mun oma Trumppa on joutilaana pidempäänkin diiliin. Nyt ei ehdi ajaan, kun liiketoimet luistaa. Ja selkäkin on vähän huonona, ettei sillekkään se olisi hyväksi."
Sovimme tapaamisen kello 16.00:sta Jomtienille Viewtale 8:aan, jossa Hän pitää tukikohtaansa. Sieltä löytyikin Jarin lisäksi musta Triumph 1050 Tiger, johon oli laitettu juuri uudet renkaat molempiin päihin. Siinä oli matala istuin, joten jalkatapin kohta vähän arvelutti risan, vasemman jalkani vuoksi. Se kun ei taivu enempää kuin 90 astetta..
-"Käy nyt vaan kokeilemassa ihan rauhassa. Vuokrasta kyllä sovitaan, ja jalkatappiin saat tehdä haluamasi muutokset. Kunhan palautat ne taas ennalleen."
Terhi jäi parkkihalliin odottamaan.
Olipahan taas aikas mukava fiilis. Kolmisylinterisen omanlainen röhinä ja Arrovin avarampi ränni. Vaihtaminenkin onnistuu jotenkin. Ajoasento kaipaa kyllä hieman säätöä pidenpää ajoretkeä varten. Tästä on selvästi aika mahdotonta kieltäytyä..
Kurvasin takaisin parkkihalliin, ja kokeilimme että Terhikin pystyy kapuamaan vähän korkeammalle takapenkille. Teimme Jarin kanssa sopimuksen varsin järkevään hintaan tammikuun puoleen väliin asti.

Hienoa että asiat taas mutkien kautta järjestyi Täällä pohjoisessa odottaa myös positiivinen yllätys sitten kun palaatte sieltä etelän lämmöstä, mutta pidetään se yllätys vielä salassa