BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Hienoa Repa, ei kun matkaan. Täällä kotona seuraillaan reittejäsi ja odotellaan kuvauksiasi paikallisesta elämästä, jota itse ei pääse kokemaan. Kesäkin on niin kaukana edessä.

Nettiyhteys kenkkuili taas pahemman kerran..
Ja nimenomaan jostain kumman syystä vain Kerhon sivuille ?
Nyt on ostettu thaikkumokkulaan lisää voimaa
Tarinat jatkuu, ja sitä tulee lisää, kunhan muilta kiireiltä ehtii...

Heti seuraavana aamupäivällä pörhelsimme Trumpalla rahanvaihtoon, jotta saamme maksetuksi Trumpan vuokran pois. Taulukauppiaalla oli taas parhain vaihtokurssi virallisiin, pankkien vaihtoluukkuihin nähden. Paluumatkalle sattuikin sopivasti Länkkärien suosima ruokakauppa jossa teimmekin täydennystä jääkaappiin. Kolmen litran hanapakkaus laadukasta austraalialaista punaviintä, ja yksi (1) säilykepurkki makrillia tomaattikastikkeessa...
Sittenpä uima-altaalle nahan värinvaihtoon ja vesijumppaan.

Ei se meidän hotelli niin vitsi ollutkaan, kuten alussa kerroin.
Siinä altaalla lilliessä hoksasimme, että se netissä ollut kuva olikin altaan toisella puolella olevasta, vauraammasta rakennuksesta. Onkohan se samaa ketjua tämän kuluneemman puolen kanssa, johon varausnumeromme meidät työnsi?? No, mennään respasta kysymään.
-"Yes, tämä sama yhtiö"
-"Onko siellä vapaa huone? Mikä hinta?"
-"Vapaa huone kolmas kerros. Saatte sama hinta, mutta ei sisälly aamupala,"
-"Saako nähdä huone?"
Piccolo lähti näyttämään huonetta. Se oli selvästi uudenpaa vuosikertaa, ja vähemmän kulunut. Extraa oli kunnon parveke altaalle päin. Ropelli katossa, vesipiste, astiasto ja vedenkeitin. Huoneessa enemmän säilytystilaa, ja uudempi televisio, jota kuitenkaan ei yleensä katsota. Suihkusta tulee vain kylmää vettä, toisin kuin wanhalla puolella tuli myös lämmintä. Lavuaarin hanasta tulee molempia hyvin, kun wanhalla puolella ei tullut kumpaakaan.. Keskimäärin siis parepi ?
-"Hyvä. Me ottaa heti tämä."
Piccolo sai kunnon tipit raahattuaan koko omaisuutemme wanhan puolen toisesta kerroksesta uudemman puolen kolmanteen kerrokseen..

Nettiyhteyden kanssa oli mutterinvääntäjällä taas hieman painia..
Nämä hotellien "ilmaiset" WiFit ovat joskus aika tuskaisia. Ongelma poistuu hankkimalla (ostamalla) oma thaikku-mokkula. Eihän sekään matkabudjettia kaada, mutta nuukaa kyrsii, kun jotain ilmaistakin olisi tarjolla...
Trumppa on käytetty pesussa ja silityksessä. Näyttää ihan uudelta.
Paikkana oli edelleen pitkältä ajalta tuttu Hikon "hovikorjaamo."
Mutta ainoa pysyvä tila varsinkin täällä on muutos. Pari vuotta sitten pajaa pyöritti vielä varsin pätevä ja kerkeä kaveri. Mutta kerkesi vähän liikaakin..
Työtuntien lisäksi Hän kuulemma myi vähän muutakin. Humehia.
Siitäpähän tulikin sitten vähän pidempi kakku...
Pajaa pyörittää nyt vähän nuorempi, hieman ylipainoinen yrittäjä. Ote vaan näyttää olevan vähän hukassa. Korjattavia päristimiä on selvsti vähemmän, ja kalustokin näyttää olevan enemmän saattohoidossa, kuin elvytyksessä.
Säätelin itse Trumpan ohjautankoa ja vipusia itselleni paremmin sopiviin asentoihin. Irroitin vasemman jalkatappi / vaihdepoljin hässäkän ja tutkin, saisiko sen helposti alemmaksi ja edemmäksi. No ei ihan helposti. Se vaatisi välilevyn, joka on tälle pajalle jo aivain liian vaativaa metallintyöstöä. No, jätetään ongelma muhimaan.

Pattijoelle saapuivat Suomesta myös Unski ja Jaana. Viimevuotisessa jutussa Heistä vähän kerroinkin. Unski soitti oitis, ja kysyi, jotta mihinkäs lähdetään syömään? Meillehän se passaisi hetikin, mutta koitin vähän toppuutella että toipuisivat lennon rasituksista ihan rauhassa. Me ainakin Terhin kanssa ollaan matkan jälkeen sen verran pölhössä tilassa että viisainta on mennä vaan heti nukkumaan. Mutta tässä pariskunnassa riittää virtaa sitten vaikka muille jakaa.. Unski piti kiinni suunnitelmastaan.
-"No tulkaa sitten tähän meidän lähiruokalaan, Kissiin. Hyvä ja edullinen samassa paketissa. Se on kakkoskadulla Mike Shoppingia vastapäätä."
Kokeneina Pattayan-konkareina He tiesivätkin paikan.
Jälleen iloinen jälleennäkeminen! Pötyä pöytään ja juttuahan piisas. Meillä oli ollut jo kesällä Suomessa suunnittelua yhteisestä, hieman pidemmäsä retkestä Thaimaassa. Pohjoiseen? Etelään? Tai ihan mihin vaan? Mutta nyt ei suunnitella retkeä, vaan nostetaan maljat heidänkin lomansa alkamisen kunniaksi. Kyllähän niitä maljoja sitten tulikin.. Maailma olisi paljon parempi paikka, meidän ajatuksen ja kokemuksen mukaan, laadituilla ohjeilla kaikille maailman ihmisille! Mutta aamulla se maailma ei kuitenkaan yhtään paremmalta näyttänyt..?

Olikin tunnelmaan sopiva, tämän retken ensimmäinen sadepäivä..
Nettiyhteyden kuntoon saaminen vaatii ponnekkaita toimia. Viimevuotinen thaikku-mokkula mukaan, ja "Tukkomiin" hankkimaan siihen voimaa takaisin. Trumpalla sekaan vaan, Pattijoen liikenteen märkään sekamelskaan. Parkkipaikan löytyminen olikin taas "pienen" vääntämisen takana. Onhan tämä kuitenkin, kuin norsua kääntelisi tässä mopomeressä..
Tämä Tuk Com Computer Center onkin maalaiselle jonkinmoinen näky. Järjetön, ainakin seitsemän kerroksinen liikerakennus, joka on täynnä vain kännyköitä ja tietsikoita.
Mutta vain yksi pieni luukku kolmannessa kerroksessa, josta saa sim-kortteja ja voimaa rahalla niihin. Tässä on taas yksi thai-logiikka, tai sen puute..
Tunnelma tiskillä on kuin sillä Persialaisella torilla. Väkeä on paljon ja molotus melkoinen.
Tämä on paikka, jossa on syytä laittaa hermot takataskuun, ja antaa ajan kulua. Seisten.
Kehitystä viimevuoteen oli tapahtunut siitä, että oli äkätty laittaa lentoasemilta tuttu lippusiima sen tiskin eteen. Mutta edelleen vain kaksi tyylikkäästi pukeutunutta ja iloisesti hymyilevää thai-ladya ratkomassa ihmisten yhteydenpito-ongelmia.
Viimein tuli minunkin vuoro. Mokkula tiskiin, jotta ladataan tähän hyvät yhteydet pilveen.
Lady kaivoi mokkulasta sim-kortin ja laittoi se omaan puhelimeensa.
-" Tämä kuollut. Ei voida ladata."
-" Arvasin. Ostaa Sinulta uusi kortti.
-" Yes. Passport, olkaa hyvä."
Kaivoin lompakosta ajokortin, joka on toiminut täällä henkilötodistuksena rahanvaihdon yhteydessä. Sotilahallinto on täällä tarkentanut systeemejä. Ehäpä hyvä niin.
-" Original passport, olkaa hyvä."
-" Se minun hotellin turvaboxi. Nähdä Sinut vielä tänään uudestaan."
Eipä muuta kun sama jumppa alusta alkaen. Hermot edelleen takataskussa.
Ei se aina täällä niin auvoista ole...
Mutta sainkin rakennettua sitten yhteydet kuntoon ihan itse.

Hotellimme kerrossiivojat ovat mainitsemisen arvoinen asia myös.
Vanhalla puolella meillä oli kuivakka, iäkäs lady. Teki työnsä säntillisesti ja hyvin. Aina meidät nähdessään hymyili iloisesti ja kumarteli syvään.
Tällä uudemmalla puolella siivoojia onkin työpari. Myös iäkäs, vähän pidättyvämpi hoikka lady. Toinen on nuorempi, hieman "pum pui" (lihava), mutta varsinainen ilopilleri!!
Näissä kohtaamisissa onkin muutama harva osaamani thai-sana voimissaan. Se avaa mukavasti yhteyttä, jota thait arvostavat tosissan.
Taisi olla eilen, kun siivoojilta unohtui kostea riepu meidän huoneeseen. Kiikutin sen vielä käytävällä hääriville daameille.
-" Uuuuuiiiiii !! oooouuiiii !! Anteeksi, anteeksi. Minä vanha. Ei muista mitään..!!
Kimitti ja kikatteli tämä nuorempi.
-" Ei se mitä. Et Sinä vanha. Minä vanha. Ei muista enä YHTÄ mitä.."
Sanoin minä ja koputtelin etusormella nuppiani. Ja kaikilta iloinen nauru päälle !

Meidän Itsenäisyyspäivä ja Thaimaan Kuninkaan syntymäpäivä sattuvat peräkkäisille päiville.
Ja sehän antaa syyn suurempaankin juhlintaan...
Kuningas on täällä kaiken arvoasteikon yläpuolella, ja sekin on lievästi sanottu. Myös se kaaos liikenteessä on sanoin kuvaamaton. Mihinkähän nämä kaikki ihmiset ovat menossa? Jossain heitä täytyy olla helkutinmoinen kasa..?
Oli etukäteen tiedossa, että taksillakin ottaa oman aikansa siirtyä majapaikastamme Tikrun "linnaan", johon perinteisesti suomiyhteisö kokoontuu hernesopalle.
Jälleen vaan kiintyi huomio sen hallitun kaaoksen toimintaan. Kävellen pääsisi nopeammin, mutta kaikki liikkuu koko ajan kuitenkin. Ja kaikki pääsevät lopulta, minne haluavat. Kaikki antavat tilaa sitä tarvitsiville, ja saavat myös itse sitä halutessaan. Oikealta ja vasemmalta on etuajo-oikeus. Se on se sydämen sääntö. Tästä olen jossain aikaisemmin kirjoittanutkin.
Juhlat olivat hienot ja hillityt. Tämä porukka alkaa vanheta ja viisastua? Hernesoppaa ja pannaria asiaankuluvine kyytipoikineen meni paljon. Mutta nyt ei kukaan pudonnut uima-altaaseen, rikkonut yhtään lasia, eikä "laatoittanut" lisää Tikrun hienoa pihalaatoitusta...

Seuraavana päivänä olikin hyvä paneutua lisää mopottimen ajoasennon paranteluun.
Putkiliikkeestä löytyi sopiva pätkä sinkittyä vesijohtoputkea. Taasen tuli laadukas BMW-hihna tarpeeseen. Vedin sillä putken tiukasti kiinni Trumpan syliteriryhmän etupuolelle. Kannatus nippusiteillä vasemmasta päästä ylös, ja oikeasta alas. Taatusti pysyy ja kestää. Siinä on nyt hyvä lepuuttaa vasenta jalkaa pidemmillä vedoilla, jos polven kivut alkavat käydä sietämättömiksi. Jonkun pehmusteen siihen voisi vielä kehitellä. Löytyisiköhän täältä mistään crossipyörän välitangon pehmustetta?
Seuraavana päivänä olisikin tarkoitus lähteä Unskin ja Jaanan kanssa kokeilemaan harjoituslenkkiä retkivarustuksella pariksi päiväksi Pattijoelta etelään. Ennen pidempää retkeä...

Myös kompassi löysi paikkansa etujarrun nestesäiliön vierestä. Nippusiteellä kiinni. Siinä se näyttää oikein. Aasianpakin kanssa olikin hieman taikinointia. Se painaa kuitenkin liikaa repussa kuljetettavaksi. Onhan se moottoripyöräkorjaamo pienoiskoossa...?
Mutta Trumpan istuimen alla olevaan pieneen kalukoteloon sen sain kuitenkin sovitettua.
Trumpan omia työkalujahan siellä ei tietenkään enään ollut. Vain tämän taantumuksellisen kapistuksen vaatima ketjuöljyspray. Sille kekkasin paikan takalokarin sisäpuolelle, rekisterikilven taakse. Mustekalalla pysyy mukana, eikä ota takarenkaaseen kiinni.

Unski ja Jaana olivat luontevasti matkanjohtajina. He tuntevat tarkemmin Chomburin provinssin (Pattaya) ympäristön tiet. Itse olen ollut mielummin sitä tyyppiä, joka lähtee Pattayalta mahdollisimman kauas. Etenkin villien YH-isä vuosien jälkeen...
Suunnaksi otetaan kaakko ja Rayong. Mutta pääteitä vältellen. Mukavia mutkateitä ja pikkukyliä löytyykin. Illansuussa päädymme Mae Phim`iin, ruotsalaisten suosimaan nukkuvaan rantaparatiisiin. Upeaa rantaa, muutama pieni resort, ja vauraampi hotelli.
Me suomalaiset valitsimme edullisemman, siistin resortin. Alueella oli rivitalotyyppisten huoneistojen lisäksi aivan uusia thai-tyylisiä, koristeltuja puisia bungaloveja. Paikan isäntä oli itse Isä-Aurinkoinen. Paljon hymyä ja iloa, sekä aitoa paneutumista asiakkaitten kaikenpuoliseen viihtyvyyteen. Hinta 1000 Thb / yö. Kaupat tuli. Sitten suihkuun, syömään ja juomaan..

Testimatkaksi tämä oli tarkoitettu, ja ongelmia ratkaistavaksi tulikin. Tämä Tiikeri ei matkapyöräksi ole tarkoitettukaan. Apukuljettajan istuin on lyhyt, ja takakoteloa istuimen takana ei todellsuudessa olekkaan. Terhin reppu roikkui käytännössä tyhjän päällä. Ja kaikki paino Terhin hartioilla. Ja sitä painoahan on järjettömästi... Me miehet tiedämme, miten paljon sitä "välttämätöntä" rekvisiittaa daami-osastolla täytyy mukana olla. Mehän menemme enemmän sillä passi ja hammasharja linjalla. Kalsarit ja T-paidan voi aina tarvittaessa kääntää nurin päin. Tai pestä siinä kohdalle sattuvassa kuraojassa..
No olihan siellä repussa myös minun varakalsarit, shortsit ja sandaalit. Sekä tämä läppäri..
Kunniaa tässä Hikon muistolle. Hän oli Mestari minimoimaan retkillä tarvittavan tavaran määrän. Apukuljettajan paikalla oli vain se pienen pieni nyytti mustekaloilla kiinni...

Kevyen aamupalan jälkeen Unski otti suunnaksi idän ja Tha Main. Ajelimme tosi upeaa rantareittiä välillä pinjapuiden muodostamassa tunnelissa. Tosi pitkää biitsiä, jossa turistit loistivat poissaolollaan.. Kung Wimanissa pysähdyimme juomaan vettä. Uudehkon paikan iloinen lady tarjosi tietysti kulkijoille vapaita huoneita edulliseen 500 Thb hintaan / yö. Kieltäydyimme kuitenkin kohteliaasti, koska päivää oli vielä paljon jäljellä, ja monta hienoa paikkaa näkemättä. Ison lahden poukama ylitetiin huiman korkeaa siltaa myöden. Idyllisiä kalastajakyliä, joissa kalan haju on sisuskaluja myllertävä.. Yksi kunnon serpenttiinikin sattui tälle osuudelle.
Laem Singissä oli sapuskan aika. Kohdalle osui iso rantaravintola upealla paikalla, jossa olimme ainoat asiakkaat. Paikkaa hoiteli iäkkäämpi mummeli. Englannin kieli vain ei ollut tänne vielä rantautunut. Ymmärrys syötävän laadusta ja määrästä saatiin kuitenkin selvitetyksi. Kuinka ollakkaan. Kalan sijasta valitsin kanaa...

Ruokailun jälkeen olikin aika paneutua seuraavan majapaikan etsintään. Laem Sing olisi mukavan oloinen rantapaikka. Parikin kelvollista ranta-bungalow paikkaa olisi, mutta ei niin ristinsieluakaan paikalla. Tämän norsun (Trumppa) väänteleminen on vain hieman tuskaista.
Tämä risa jalka, ja aivan turhan korkealla oleva apukuljettajan paikka. Terhi kyllä notkistuu ja voimistuu.. Unski herrasmiehenä jeesailee.
Useampikin rantapaikka seulotaan. Mutta aina joku kaakertaa. Jos ei mikään muu, niin sitten viimeistään hinta...
Lopputulema oli se, että tartuimme siihen Kung Wimanissa saamaamme hyvään tarjoukseen. Kyllähän sille hinnalle syy selvisi yöllä. Ilmastointi päällä liian kylmä, ja ilmastoini pois, kuin koittaisi saunassa nukkua. Punkkakin eka kertaa normaali thai-tyylinen. Kuin kankaalla päällystetty, kaadettu kivipaasi. Thaithan ovat tottuneet nukkumaan lattialla maton päällä..?
Unet jäivät tällä kertaa harvinaisen vähiin..

Sitten alkoikin taas Trumpan muokkaamin enenemmän matkapyöräksi.
Vuokra on maksettu koko loman ajaksi, joten pakkiakaan ei oikein voisi vetää...?
Mopottimen huoltoon viemisestä sovin myös Jarin kanssa. Öljytikkukaan ei enään kastu..
Selvää oli, että pelkällä reppusysteemillä ei pidempi retki onnistu. Mutta mukanani olivat jälleen ties monennetko Aasian retken kokeneet IXS:n rättilaukut. Trumpan takalisto ei vain ole tarkoitettu minkäänlaisillekkaan laukuille. Varsinkaan rättilaukuille, koska se Akrapovits polttaisi oikeaan laukkuun heti reijän. Ja vasempaan laukkuun vastaavasti takapyörä.. Ainoa paikka minkä päälle ne voi heittää, on bensatankki. Siihen ne sopivatkin yllättävän hyvin ! Ohjaustanko mahtuu kääntymään, ja jalkanikin sopivat sinne mihin kuuluvat. Olemuskin alkaa muistuttamaan enemmän Adventure Gessua...!?
Seuraavaksi keksitään ratkaisu Terhin repun tueksi. Pelkääjällä on kunnon kauhukahvat pyörän luonteen mukaisesti.. Niihin voisi saada kiinni putkesta väännetyn "hevosenkengän".
Letkuklemmareilla, sakkeleilla, nippusiteillä, etc. Siispä suunta jalkatuesta tuttuun putkiliikkeeseen, ja kysymään josko semmoinen syntyisi ? Putkea kyllä tietysti on, mutta ei putkentaivutinta. Kumma putkiliike ? Innokas isäntä kyllä semmoisen ison hevosnkengän saisi järjestymään. Toimitusaika olisi pari päivää. Tein sopimuksen. Hän otti rullamitalla mittoja ja teki piirustuksen "Lupiaskin kanteen". Saas nähdä...?
Pattaya Thailta löytyi hyvin varustettu mopokorjaamo, mistä löytyi se crossipyörän ohjaustangon välipehmuste. Protaper, laatutuote, ja tingitty hinta 200 Thb. Siitä kun katkaisi vajaa puolet pois, oli mitta sopiva. Nippusiteillä kiinni. No nyt on vasemmalla jalalla levolliset oltavat sen pehmustetun putken päällä.

Seuraavaksi Trumppa viedään pesurille. Se on täällä naurettavan halpaa, ja tulos erinomainen. 120 Thb (n. eur 3,10). Niin liukkaaksi vahattu, että hyvä kun pysyy näpeissä..
Jarin kanssa sovin että vien Trumpan oikein merkkiliikkseen öljynvaihtoon ym.
Sukhumvitillä on todella iso liikerakennus ja heillä Yamahan, Triumphin ja KTM:n edustus.
Toiminta toki Yamahan kautta enemmän Mariner painotteista. Mutta oli mozkaripuolikin varsin vakuuttava. Pihaan päästyäni säntää oitis työnjohto tiedustelemaan tarpeitani.
-" Jos mahdollista, öljynvaihto tähän Thaimaalaiseen laatutuotteeseen?"
(Triumphilla on iso tehdas Thaimaassa). Hän nappaa mopon alleen ja kehoittaa seuraamaan.
Ajamme ajoluiskia pitkin rakennuksen toiseen kerrokseen. Käytävää pitkin ajetaan huoltohalliin. Kehoittaa jättämään Trumpan nostopöytien väliin. Niitä on neljä kappaletta.
Itse Hän poistuu paikalta taas varsin vikkelästi. Paikalla on vain yksi asentaja, joka häärii kuin hidastetussa filmissä BMW R1200 C:n kimpussa..! Joku ohjaa minut ilmastoituun odotustilaan jossa on info-keskus, toinen työn vastaanotto, varaosatiski, kassa ja juoma-automaatti. Kaikki puhelinet pirisevät kaiken aikaa, mutta kenelläkään ei näyttäisi olevan
mikään erityinen kiire. Nuori lady työn vastaanotossa vinkkaa minut luokseen ja pyytää kohteliaasti kirjoittamaan nimeni ja puhelinnumeroni työmääräykseen. Onneksi otin reppuuni kirjan mukaan. Aika kuluu mukavasti kirjaa lueskellessa. Kyllähän sitä kuluukin sitten reilu pari tuntia. Asentaja vinkkaa että Trumppa olisi taas valmiina palvelukseen. Öljyn ja suotimen lisäksi on säädetty ja voideltu ketjuja sekä muita vipusia ja niveliä. Lasku eur 63,-
Mitenhän meille Suomeen sataisiin sellainen yhteiskuntajärjestelmä, että tällä hinnalla kaikki tämä olisi mahdollista...?

Aamulla vetelimme Unskin kanssa renkaat soikeena putkiliikkeeseen katsomaan, mitä jännää touhukas putkinikkari oli saanut aikaiseksi ? Reissuun lähtö on sovittu maanantai- aamuksi, joten viimeinen ongelma on poistettava tänään.
-" Missä repputeline ?"
-" ????? Ouuuu! Minä unohtaa koko juttu! Tulka iltapäivä uudestaan..."
-" Ei mikä kiire. Me tarvita se vain heti..!"
No hö.. Jäimme Unskin kanssa pyörimään ja kipristelemään tontille. Lähdimme kuitenkin viereiseen rihkamakauppaan katsomaan, jos löytyisi 7mm lenkki, jolla kiristämme ne letkuklemmarit. Löytyihän sieltä semmoinenkin. Toivottavasti sitä ei ole tehty tinasta..? Palattuamme takaisin, isäntä otti moponsa, ja pyysi seuraamaan. Ajoimme läheiselle sivukujalle, hieman viidakon ympäröimälle metalliverstaalle. Hän otti hyllystä koko kuuden metrin mittaisen kangen sitä sinkittyä vesijohtoputkea. Antoi sen kuivakkalle, varsin resuiseti puketuneelle työntekijälleen. Hirveästi molotti ohjeita, ja viittoili viidakkoon päin. Kanki lähti kohti viidakkoa. Seurasimme Unskin kanssa perässä, ihmetellen tätä episodia. Kaveri raivasi viidakkoveitsellä polkua edellä. Viidakosta löytyi ihmeellinen ruosteisista pöntöistä kasattu "toteemi". Putkinikkari huitoi viidakkoveitsellä sen esille. Työnsi kangen johonkin koloon, ylettyen siihen juuri ja juuri. Ihmeellinen työskentelykorkeus? Enpä ole moista "putkentaivutinta" ennen nähnytkään! Viidakkoa lahmaantui korkeuksissa lisää kun Hän taivutti putken uun muotoon. Taivutuksen säde oli ainakin viisikymmentä senttiä, ajatellun n. kahdenkymmenenviiden sijaan.. Takaisin verstaalle ihmettelemään, jotta mitähän tästä syntyy ? Liikoja pituuksia rälläköitiin pois, mutta taivutuksen säde ei passaa sitten millään. Ehdotin että katkaistaan se kaari, otetaan siitä välistä reilu kymmen senttiä pois ja hitsataan kiinni. Ajatuksesta toimeen. Putkinikkari oli aloittamassa juuri hitsitoimia, kun isäntä tuli paikalle ruosteinen, ovaalin muotoinen putkihäkkyrä kädessään. Taivutuksen säde oli juuri ajatellun mukainen! Siinä se! Tuosta liiat pois, ja johan alkaa syntymään.. Putki oli ohuenpaa ja kevyempää, kuin alkuperäinen. Hankkimamme letkuklemmarit olivat turhan isoja. Unski lähti niitä vaihtamaan ja minä jäi hinkaamaan ruostetta pois hiekkapaperilla. Isäntä toi alkamattoman purkin mustaa spray-maalia, ja kohta oli maalaamo toiminnassa..
Unski toi sopivammat letkuklemmarit, ja ähläsimme kaaren tukevasti kiinni kauhukahvoihin.
Meidän mielestämme lopputulos oli suorastaan loistava! Kelpaa siinä painavammankin repun köllötellä.

Viimeinkin huomenaamulla pääsee retki alkamaan. Onhan täällä Pattijoella jo mädännyttykin.. Viimeiset säädöt ja hankinnat, jotka eivät enään kummoisiakaan olleet.
Sovittiin niin, että Unski ja Jaana tulevat aamulla klo yhdeksän tänne meidän parkkihalliin.
Ja sitten lähdetään kuin se nappi housuista.. Illan tavoite on Kanchanaburi. Saas nähdä? Monta mutkaa on sitä ennen. Muunmuassa se legendaarinen Bangkokin kierto alakautta.
Unski uhosi että Hän kyllä tietää. Ajanut reitin useammankin kerran. Kuten minäkin. Mutta yhdessä totesimme, että joka kerta maisema on perin erilainen. Hänelläkin oli monta värikästä tarinaa Bangkokin kierrosta. Yhdessä saisimme tehtyä kirjan niistä kokemuksista..

Unskilla ja Jaanalla on ajokalustona Hondan Forza. Jos sitä tuotaisiin Suomeen, sitä myytäisiin Forssalaisille varmaankin kuten leipää..? Se on kolmesataakuutioinen maxiscootteri. Unskin scootteri on Ferrarin punainen, mutta vauhtivarannot ovat hieman Ferraria pienemmät. Mutta meillä ei ole kiire, koska olemme lomalla.. Minulle ja Terhille samanlainen olisi ajoasennoltaan ja kooltaan (korkeudeltaan) sopivampi. Mutta kun piti suosia Suomalaista (Jaria). Ja Trumpassa on oikeanlainen pöhinä. Fiilis. Scootteri on kuitenkin lälläripyörä, jos on Mika Sundqvistiin uskominen?

Näihin kirjoitushommeleihin saatta tulla myös pieni tauko. Kun ei tiedä, koska saa tämän juttutehtaan seuraavan kerran pystyyn? Mutta heti kun..

Lämpimin Terveisin
Repa & Terhi

Aamulla varhain, kun sää oli parhain, oli myös kamelimme lastattu. Sää tosiaan Pattijoella oli tavanomaisen kuuma, yli kolkyt astetta, mutta ilmakosteus harvinaisenkin korkea. Kaikki vaatteet heti aamusta märkänä. Pidemmälle retkelle (Pohjoiseen) täytyy pukeutua vähän vahvemmin. Scottin mekaanikon housut, ajokengät sukkineen, T-paita, jonka päälle tulee Camel-Adventuren liivi. Mukana on myös pitkähihainen takki pohjoisen viileyttä vastaan.
Käytössä olivat jälleen ties monennenneko kerran, resuiset ja siten hyvin ilmavat Scottin crossihanskat. Käsien hikoillessa pysyy ajoneuvo paremmin näpeissä.
Litrainen vesipullo sujahtaa rättilaukun verkkotaskuun. Huolehtimaan nestetasapainosta.
Olipa mukava päästä ratsaille ja ajoviiman tuomaan lievään helpotukseen. Ja pois Pattayan muurahaispesästä.
Unski vetää tottuneesti kohti Bangkokia. "Eravanin possut" ovat maamerkkinä, minkä läheisyydestä pitäisi primitiivilauttojen lähteä ylittämään Pharaya jokea. Aikaisempina vuosina nämä "possut" näkyivät todella kauas. Se on todella ison kerrostalon kokoinen kolmipäinen norsu. Tehty kuparipellistä. Mutta vuosi vuodelta ne näkyvät yhä vähemmän.
Nytkin näkyi enään vähän päälakia ja kärsän päätä. Niiden viereen, kaupungin yläpuolelle rakennetaan junarataa..
Unski wanhana konkarina löysi lauttojen lähtöpaikan oitis. Hieman liioitellen sata mopoa ja pari lava-autoa änkeytyi erittäin ruosteiselle kansilevylle. Sitten kiepuimme yli erittäin paskaisen joen. Miksi se pitää kääntää ympäri molemmissa päissä? Se thai-logiikka..
Ruuhkaisen Samut Praganin jälkeen löysimme tien 35 alkupään.
Matka etenee, ja välilä pysähdymme juomaan vettä. Pari "tilannetta" tälle päivälle osui. Unski lähtee ohittamaan vasenta mopokaistaa myöten edellä nilkuttavaa öljyrekkaa. Kuski ei Unskia ja punaista Forzaa huomaa, ja alkaa väistämään jotain oikealla. Unskin tilat mopokaistalla käyvät todella vähiin! Eihän siinä muuten mitään, mutta asfaltin reunan jälkeen on kaivettu pois noin puoli metriä maata! Hiukseni nousevat pystyyn, vaikka on kypärä päässä! Forzan rengas on enään sentin päässä asfaltin reunasta, kun kuski huomasi möhläyksesä, ja kiskaisi oikealle! Huh!! Toinen oho!-tilanne Sattui tietyöosuudella kun märkä punasavivelli vippasi Forzan näyttävään sladiin. Unski hallitsi tilanteen rutiinilla, mutta Jaana kiljaisi niin että mekin kuulimme sen! Myös Trumpan etupyörä oli lähdössä omille teilleen, mutta wanha enskakuski sai pidettyä norsun pystyssä..
Kanchanaburin saavutimme illalla kuitenkin kaikki ehjinä. Unskilla oli tiedossa edullinen Jollyfrog resort, johon mahduimmekin majoittumaan. Paikka on enemmän reppureissaajien suosiossa, ollen sopivan "karhea". Se sijaitsee River Kwain rantatörmällä mukavan viidakkoisessa ympäristössä. Hiljainen ja rento. Hyvä Ruoka. Päätimmekin jäädä heti ainakin kahdeksi yöksi. Tänään näimme joessa uiskentelevan, yli kaksimetrisen varaanin! Rantaterassia lakaiseva siivooja kertoi, että sen "koti" on rantavedessä kelluvan bungalovin alla, ja sillä on siellä myös pikkuvaraaneja.
Viihdyimme mainiosti. Paljon tuli myös mukavia, kansainvälisiä nuoria ystäviksi..

Doi Inthanon 19.12.2015
Kanchanaburista irtaannuimme aamulla voimia palauttavan aamupalan jälkeen.
Täältä pääsisi sujuvasti motaritasoista väylää kohti pohjoista. Mutta mepäs värkättiin tiekirja nelinumeroisille teille. Nong Ri, Nong Prue ja Dan Changista pätkä kolminumeroista ylös Thap Luangiin. Tiet olivat kuitenkin pääosin hyvin kelvollisia myös Forzalle. Sen allahan pyörivät pienet pompan napit. Lyhyet joustot ja rämisevät muovit tekevät ajamisesta huonoimmilla teillä yhtä tuskaa..
Lan Sakista ylös, ja pienen suunnistussekoilun jälkeen tavoitimme hyvissä ajoin illan suussa Kamphaeng Phetin. Järkevän hintainen, siisti majatalo otettiin heti kaupungin etureunasta. Aamupala sisältyy hintaan, mutta muuta ruokailumahdollisuutta ei ole. Kulman takana on normaali "muovituoliruokala" jalkakäytävällä. Ainoa käytössä oleva kieli on Thai. Unski lähti keittiöön näyttämään kokille, mitä laittaa lautaselle, ja ehdottomasti mitä ei..
Maittavaa oli kana paistetulla riisillä lisukkeineen.

Aamun toimenpide oli taas tiekirjan teko päivän ohjelmaksi. Suora vaeto ykköstietä Tak`iin.
Siellä paluu nelinumeroisille kohti Thoenia. Mae Phrikistä vaan ei löydy oikean tien päätä pohjoiseen. Ei sitten millään.. Aikamoista sekoilua ja ajelua sinne, tänne. Kompassisuunta aina väärä.. Alkuasukkat neuvovat mielellään falangia, mutta eivät voi ymmärtää, että ne pölhöt haluavat ajaa jotain helkutin nelinumeroista.. Ohjeet aina ykköstielle. No siihen oli sitten taipuminen. Rymysimme nopesti ykköstä Thoeniin. Sieltä kolminumeroista Mae Tan´iin. Nyt pääsimmekin ekaa kertaa kunnon säkkäröille, ylös vuorille. Yöpyminen tulisi Doi Taoon. Kuten tulikin. Aivan uusi bungalovi toimivilla fasiliteeteillä. Ruokailumahdollisuutta ei illalla, eikä edes aamullakaan vain ole. Mutta kylän ainoa ruokapaikka löytyy kohtuullisen kävelymatkan päästä. Taas lähti Unski neuvomaan kokkia..

Puuttuvan aamupalan pelastus on jälleen kylän ainoa Seven Eleven. Sieltä löytyy aina kaikki, mitä ihminen voi ikinä tarvita. Ja vähän päällekin..
Päivän helppo veto olisi Hotin kautta Mae Chaemiin. Olisi, jos yksi risteys ei olisi jäänyt liikennehäsmäkässä huomaamatta.. Mutta poliisi on täällä yleensä aina tosiystävä.
Niin kuin nytkin. Paneutui asiaan antaumuksella, jotta harhailevat turistit löytäisivät oikean tien Doi Inthanaolle, thaimaalaisten pyhälle paikalle. Piirteli huolella kartan tarkkoine kilometrineen. Lopuksi halusi kuvauttaa vielä itsensä eksyneden falangien seurassa. Se oli taas sitä aitoa thaimaalaista hymyä, ja auttamisen iloa..
Mae Chaem olikin tämän jälkeen helppo nakki. Ja Heikin Navasoung Resort. Toisaalta hieman hävetti se eksyminen. Olihan tämä minulle jo kolmas kerta täällä. Aikaisemmat kerrat olen tullut vain aivan eri suunnasta..
Viimevuotisessa retkessä olen tästä paikasta kertonutkin. On täällä ihmisen vaan hyvä olla!

Heikkihän pisti höyrysaunan oitis lämpimäksi, ja taas oli meillä suomalaisilla kotoisa olo.
Seuraavana päivänä on pitkän retken huoltopäivä. Terhi pesee lavuaarillisen alusvaatteita, vaikka Heikki sanookin että olisihan noi likatkin ne pesseet. Mutta kun täytyy olla aina jotain järkevää tekemistä.. Trumppakin kaipaa pesua, ja ketjurasvaa. Se lähes tyhjä ketjurasvaspray oli varissut jonnekin tienvarteen "hyvästä" keksimästäni paikasta.
Lähdimme Unskin kanssa alas kylään poistamaan puutteita. Ketjurasva löytyy harvinaisen hyvin varustetusta mopokorjaamosta. Mutta hämmästys on suuri, kun mozkaripesuria ei löydy mistään. Täällä pestään vain autoja. Köyhemmän pohjoisen ja rikkaamman etelän ero? Vain köyhemmät ajavat täällä kaksipyöräisillä? Sujuu se matka toki sillä likaisellakin Trumpalla. Ketjut rasvattuna.. Pakolliseen kuvioon kuulu käynti Doi Inthanolla, Thaimaan korkeimmalla kohdalla. Vedämme jälleen mielenkiintoista, Linnanmäen vuoristorataa ylös. Ylhäällä, 2565 metrissä on kylmä. Varmaan alle 15 astetta? Sormia palelee. Tapaamme pari mielenkiintoista saksalaista kaverusta tekemässä Thaimaan kierrosta Kawan KLE 250:sillä. Myös toistakymmentä japsia oli liikkeelä R1200 GS:illä. Käynti kuninkaan ja kuningattaren shedeillä jää tällä kertaa tekemättä. Ruuhka on aivan järjetön. Minkähänlainen ruuhka täällä sitten on, kun Thaimaan kuninkaan ja kuningattaren maalliset jäännökset aikanaan loppusijoitetaan näihin hautakammioihin?? Eikä se aika ole kaukana...?

Aamulla lähdimme jälleen kieppumaan sen vuoristoradan siihen risteykseen, mistä parempi tie Chiang Maihin erkanee. Vikipedia: "Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki Bangkokin ollessa ylivoimaisesti suurin. Kuningas Mengrai perusti Chiang Main vuonna 1296. Kaupungista tuli osa Siamia virallisesti vuonna 1774, kun Thaikuningas Taksin valtasi sen burmalaisilta".
Ylhäällä on viileää, mutta alas tullessa ilma lämpenee ja korviin sattuu. Chiang Maissa majailee Unskin ja Jaanan ystävä Kurre. Hän on varannut meille pariksi yöksi huoneen uudehkosta Napatra hotellista. Päivällinen ja kypäräkaljat hoidetaan kuitenkin lähikadun thai-ruokalassa. Alle euron / nuppi. Eipä olla todellakaan turistialueella, eikä turistihinnoilla.. Muutenkin kaupungin sielunmaisema on hyvin erilainen kuin Pattayalla, tai varsinkin Bangkokissa. Levollinen ja rauhallinen vanha kaupunki. Kuten Hämeenlinna..?
Luonnollinen ohjelma illalla on lähtö syömään porukalla. Kävelymatkan päässä on runsaasti hyviä vaihtoehtoja. Maljoja nostellaan jälleen ikuisen veljeyden ja ystävyyden kunniaksi. Alkuasukkat hieman kummeksuvat valkonaamojen tinttaamista..?
Aamulla on taas vähän hapero olo..

Jo aikaisemmin olin todennut, että Trumpan jarrupalat ovat olleet melkoisella laihdutuskuurilla. Kohta on ns. junan jarrut. Kurre tiesi paikan, mistä oikeita jarrupaloja saattaisi Trumppaan löytyä. Päristimessä on Nissinin jarrut. Rekisteriote mukaan, ja Kurre kera Unskin lähtivät katsomaan.
Pian soitto tulikin, että otetaanko? Vajaa 3000 Thb molempiin pyöriin. Ostakaa pois.
Iltapäivällä lähdimme vaihtamaan jarrupaloja Kurren talolle. Hieman kaupungin ulkopuolella oleva hieno, vartioitu "falangiresevaatti", kuten näitä asuntoalueita herjaan. Takapalat vaihtuvat käsiä käännellessä. Mutta etupaloja pitelevät pinnit ovat turkasen tiukassa. Kuusiokolot olivat jo edelliset sepät nuljanneet. Kurrella on lähistöllä tiedossa varsin pätevä mozkariasentaja, joka saisi pinnit varmasti irti. Olikin thai-korjaamoksi harvinaisen siisti ja hyvässä järjestyksessä. Ylhäällä seinällä runsaasti pölyisiä palkintopystejä thaikkujen enskakisoista. Selväsi alan miehiä.. Vasemmanpuoleisen pinnin kuusiokoloon mätkäistään isolla vasaralla Torx-avain väkivalloin sisään. Ja lähtee.. Mutta oikeanpuoleiseen sekään ei enään toimi. Vaatii erikoistoimia. Me muut lähdemme syömään kadun toiselle puolelle nuudelikeittoa kanalla. Palattuamme olivat jarrupalat vaihdettu. Vaati puristimen irroituksen ja rälläkällä jarrupalojen kiinnityslenkin katkaisun. Sitten sai isoilla lukkotongeilla kunnon otteen pinnistä. Pyydetty korvaus aherruksesta oli 100 Thb (n. 2,5 eur ) Enpä alkaisi täällä mozkariasentajaksi.. Annoin runsaasti tippiä.
Paluumatkalla kämpille pääsimme poliisien ratsiassa pysäytetyiksi. Falangien ajokorttiasiat kiinnostivat kovasti. Unskin ja Kurren asiat olivat järjestyksessä. Minun KV-ajokortti ja passi olivat liivin takataskussa jemmassa, enkä niitä sieltä saa ilman liivin riisumista pois. Otin lompakosta jo vanhentuneen Thai-ajokortin ja ojensin sen poliisille, toivoen sen edelleen kelpaavan. Eipä kelvannut! Olipa tarkka poliisi.. Nyt olisi lähdettävä poliisiasemalle selvittämään (maksamaan) asia kuntoon. Pyysin Jaanaa kaivamaan KV-kortin ja passin liivin jemmasta esille. Poliisi tutkikin kortin tarkkaan. Rahastusmahdollisuus näytti kuivuvan kokoon..
-" Kaikki olla hyvin. Voitte jatka matka.."

Hyvää Joulua Kaakkois-Aasiaankin ! Ei hiihdetä mekään, jossette tekään.

Seuraavana aamuna hyvästelimme haikein mielin Kurren ja Chiang Main.
Tämä on kaupunki, ja ympäristö, missä olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Tiedän että monet mozkariharrastajat pitävät lomallaan tätä kaupunkia tukikohtanaan. Ympäröivä vuoristo laadukkaine teineen tarjoaa loputtomasti ajonautintoa. Olimme jo nähneet useita peniä ja isompiakin ryhmiä ajelemassa täällä. Selkeä enemmistö kalustosta on R1200 GS:iä...
Meidän oli lähdettävä, koska seuraava kyläpaikka lähellä Udon Thania jo kutsuu.

Päivän tiekirja oli todella simppeli. Koko päivä ajetaan yks`ykköstä kaakkoon. Lampangin kautta Uttaradit`iin. Tie koko välillä oli uskomattoman hieno! Pääosin nelikaistaista ja hyväpintaista. Useampikin vuorijonon ylitys doseerattuine serpentteineen. Olo oli kuin sillä entisellä teinillä ekaa kertaa orkun partaalla...
Uttaraditin tavoitimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Heti löytyi myös varsin tasokas, mutta iäkäs kylpylätyyppinen hotelli kaupungin keskustasta. Tämän kaupungin sielunmaisema on sopivan "karhea". Aito ja elävä. Täällä katsotaan falangia avoimen uteliaasti. Meitä ei täällä ilmeisesti pyöri riesaksi asti..? Juhlava illallinen järkevään hintaan viineineen otetaan hotellin ruokasalista. Yhteisen kielen puute vain hieman kaakertaa. Varsin avulias ja innokas hovimestari tekee kuitenkin kaikkensa asiakkaittensa viihtyvyyden eteen. Ennen tilauksen tekoa Jaana pyytää elävän musiikin äänitasoa vähän alemmaksi. Hovimestari ohjaa meidät kabinettiin ja sulkee ovet. Tarjoilijoita hyörii ympäriinsä. Pälätys on melkoinen, kun selvitetään, mitä falangi haluaa syödä. Jokainen saa kuitenkin täsmälleen tilaamansa ruoka-annoksen. Se ei täällä aina ole mikään itsestäänselvyys..