Tavoitimme Hua Hinin illansuussa varsin voipuneina. Kaikki kamat kuitenkin heti pyykkiin. Huomiselle jäisi mopon luovutus takaisin vuokraamoon.
Siinä olikin vähän funtsimista, miten varsin paskainen ja resuinen mopo luovutetaan järkeenkäyvin kustannuksin..?
Ensimmäinen toimenpide oli viedä päristin kunnon pesurille. Se on vielä helppo ja varsin edullinen toimi.
Mutta miten selviän niistä päreiksi menneistä muoviosista? Niistähän on maksettu kunnon oppirahoja Kaakkois-Aasian kirjeenvaihtajan ensiretkillä...
Hinnoitteluperuste rikkoutuneille osille on täysin mielivaltainen. "Falang pay"...
Älysinpä varmistaa selustani menemällä Honda-dealerin varaosatiskille.
-" Minä ajaa minun mopo pieni äksident. Minä tuoda se korjattavaksi Teidän hyvä paja. Mutta minä haluta tieto ensin osien hinta? Minun täytyä varmaan ryöstää pankki..?!?"
Luettelin varaosadaamille rikkoutuneet ja naarmuuntunet osat. Hän tutkaili hetken varaosahinnastoa. Laskeskeli hinnat yhteen, ja ojensi minulle paperilapun, jonka loppusumma oli muistaakseni reilu kaksituhatta bathia. Eipä ole alkuperäisosat kallita täällä..
Seuraavaksi vaan rohkeasti palauttamaan mopoa vuokraamoon. Nyt ainakin tiesin osien oikean hinnan.
-" Minä kuluttaa vähän Teidän hieno mopo. Naarmu tässä, ja naarmu tuolla. Tämä korvake vähän poikki. Mutta helppo korjata. Minä maksaa".
Vuokraamon lady soittikin oitis pomolleen. Kierteli ja kyykki ympäri mopa pälättäen koko ajan puhelimeen. Saatuaan vauriot kerrotuksi, ilmoitti korvausvaatimukseksi tasan tuhat bathia. Kaivoin lompakon nopeasti esille ja ojensin Hänelle setelin.
-" Kallista on. Mutta minä ymmärtää. Ei tarvita kuitti. Tämä hyvä mopo.."
Poistuimme Terhin kanssa ääntä nopemmin paikalta..
