BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Jo hyvissä ajoin ennen Hua Hiniä sää "normalisoitui". Lämpötila yli kolmekymmentä astetta, ja pilvetön taivas. Kamppeet kuivuivat lämpimässä ajoviimassa.
Tavoitimme Hua Hinin illansuussa varsin voipuneina. Kaikki kamat kuitenkin heti pyykkiin. Huomiselle jäisi mopon luovutus takaisin vuokraamoon.
Siinä olikin vähän funtsimista, miten varsin paskainen ja resuinen mopo luovutetaan järkeenkäyvin kustannuksin..?
Ensimmäinen toimenpide oli viedä päristin kunnon pesurille. Se on vielä helppo ja varsin edullinen toimi.
Mutta miten selviän niistä päreiksi menneistä muoviosista? Niistähän on maksettu kunnon oppirahoja Kaakkois-Aasian kirjeenvaihtajan ensiretkillä...
Hinnoitteluperuste rikkoutuneille osille on täysin mielivaltainen. "Falang pay"...
Älysinpä varmistaa selustani menemällä Honda-dealerin varaosatiskille.
-" Minä ajaa minun mopo pieni äksident. Minä tuoda se korjattavaksi Teidän hyvä paja. Mutta minä haluta tieto ensin osien hinta? Minun täytyä varmaan ryöstää pankki..?!?"
Luettelin varaosadaamille rikkoutuneet ja naarmuuntunet osat. Hän tutkaili hetken varaosahinnastoa. Laskeskeli hinnat yhteen, ja ojensi minulle paperilapun, jonka loppusumma oli muistaakseni reilu kaksituhatta bathia. Eipä ole alkuperäisosat kallita täällä..
Seuraavaksi vaan rohkeasti palauttamaan mopoa vuokraamoon. Nyt ainakin tiesin osien oikean hinnan.
-" Minä kuluttaa vähän Teidän hieno mopo. Naarmu tässä, ja naarmu tuolla. Tämä korvake vähän poikki. Mutta helppo korjata. Minä maksaa".
Vuokraamon lady soittikin oitis pomolleen. Kierteli ja kyykki ympäri mopa pälättäen koko ajan puhelimeen. Saatuaan vauriot kerrotuksi, ilmoitti korvausvaatimukseksi tasan tuhat bathia. Kaivoin lompakon nopeasti esille ja ojensin Hänelle setelin.
-" Kallista on. Mutta minä ymmärtää. Ei tarvita kuitti. Tämä hyvä mopo.."
Poistuimme Terhin kanssa ääntä nopemmin paikalta..

Muutaman päivän lekottelimme Kimin talolla ja uima-altaalla tehden olomme varsin mukavaksi kaiken tämän selviytymistaistelun jälkeen. Kohta on tilattava taxi Bangkokin lentokentälle, ja tämä loma siirtyy muistojen kultaiseen arkistoon..

Oli hyvä tehdä hieman analyysia tämän kaiken koetun jälkeen. Sattumia ja ennalta
arvaanattomia tapahtumia riitti. Fyysinen ja psyykkinenkin kunto oli kuitenkin vielä erittäin ohut. Mutta selviytymistä ja erilaisita notkoista nousemista elämä yleensäkin on. Ja kaikella on tarkoituksensa. Kuten tällä sattumuksien retkelläkin.
Tuolla tarinan alussa kerroin asiakkaastani, tamperelaisesta lääkäristä, joka totesi että luutumisen hyvä auttaja on tasainen tutina. Sillä mopolla rytyyttäminen oli todellista tutinaa. Suomessa, retken jälkeisessä lääkärintarkastuksessa ja röntgenkuvista todettiin, että luutuminen oli vihdoinkin alkanut kehittymään. Luusiirrännäisiä ei tarvitsekkaan enään tehdä..! Sillä oli myös suuri psyykkinen vaikutus.
Henkisen hyvinvoinnin petraantumiseen reissu vaikutti myös oleellisesti. Oli pakko tehdä hyvin selväjärkisiä ja nopeita päätöksiä siinä hetkessä, kun tilanne oli päällä.
Myös vielä sekin, että pystyimme ylipäätään näinkin tapahtumarikkaasta retkestä selviytymään näinkin olemattomin vaurioin. Paineita toki oli. Mutta kuten niin monet läheiseni ovat kuulleet sanovani:
"Timantit kehittyvät vain kovassa paineessa. Kuinkahan hyvä minusta oikein tuleekaan..?"

Selviytyjien terveisin
Repa & Terhi