BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Räppänä #15 auki sitten vain.....

Luukku #16 vassoguu......!

Luukku #17, sitten vaan avaten jo......



..Matka oli edennyt hitaasti mutta oli toki sen arvoista. Jatkoin kohti pohjoista ylös rannikon autovialle tarkoituksena ajaa nyt illaksi meren rantaan, A Corunaan tai ainakin samaiselle länsirannikolle. Rantatiet olivat jälleen erinomaisen hyväkuntoisia sekä maksuttomia. LT oli näillä 140km-160km:n nopeuksilla parhaimmillaan joten seuraava yöpaikkakin saapui yllättävän nopeasti,eli Cedeiran kylästä läheltä Cabo Ortegalia. Siisti ja asiallinen suihkullinen huone sekä autotalli pyörälle 30 €:n hintaan.

Aamupalaa tuohon ei tosin enää kuulunut, mutta se olisi muutoinkin tarjoiltu vasta 08:00 jälkeen jolloin ajelisin jo kaukana. Sitä paitsi sivulaukustani löytyi mandariineja sekä veriappelsiineja edelleen. Yön aikana oli noussut tuuli ja nyt jos pääsisin jossain rannalle, siellä olisi melkoiset aallot. Toiveeni toteutui seuraavan uimarannalle vievän risteyksen kohdalla kun käännyn siitä rantaan. Sammutin LT:n merenrantaan valtavien aaltojen jylistessä taustalla. Ja kun kaivelin kamerani esille, alkoi tihkusade, joka piirsi taivaalle, alppi-valkoisen LT:n yläpuolelle upeaakin upeamman sateenkaaren. Tulikohan tässä matkani upeimmat rantakuvat?...

Luukku #18, por favor señor y señora...!



Santiago De Compostela ja 30%:n nousu

Santiago De Compostelan, tuon paljolti kerrotun ja jo keskiajalta tutun ja 800km:n pituisen pyhiinvaellusreitin maalipaikan, kiersin länsirantaa ajellen. Mainittakoon että tuon pyhiinvaellusreitin ajoreittini ylittäviä polkuja sekä reitin opastauluja näin useaan eri otteeseen jo Jaca:n kaupungista.lähtien. Tie AC-550 oli rantoja seuraavana upea ajettava ja esimerkiksi eräs kohta tiestä oli jyrkin mitä koskaan olen ajanut. Nähtävyys nimeltä Mirador Del Ezaro, joka sijaitsee vuoren laella, mutta kuitenkin meren rannalla, sen tien jyrkkyys oli peräti 30%! Kyllä, luit aivan oikein.

Piti oikein jyrkästä noususta varoittava liikennemerkkikin kuvata kun aikaisemmat alppitiet ovat olleet vain 20%:n luokkaa. Mielessäni kävi jo hetken epäusko, josko LT:n takarengas alkaisi massiivisen painon alla luistaa, etenkin kun eräs tiukka kurvi oli vuoripurosta aivan märkänä. Onneksi ei kuitenkaan, ja kun tie oli asfalttia ylös asti, niin selvisin sitten tuostakin. Ylhäällä oli sitten tuo outo nähtävyys. Hiidenkirnuja kallion laella, eli jossain vaiheessa tämä vuoren laki oli ollut alhaalla, veden valtaamana ja sen virratessa samalla pyörittäessä pienempiä kiviä.

Miramar Hotel, oli hotelleista parhain koko matkallani. Sen löysin Bayonan vierestä muutama kymmenen kilometriä Vigosta etelään, läheltä Portugalin rajaa. Hotellista oli matkaa playa Américan rantaan vain n 100m ja ranta oli upea kuin mikä! Rantahotellin hinta 40 € ( **** ), ei ollut paha kun käytössäni oli kaikki palvelut sekä runsas aamiainen runsaine hedelmineen. Paikan nimi oli Americas ja nimi johtunee siitä kun se seuraava ranta vastapäätä olisikin sitten Amerikka.

Luukku #19, ettäs näin....



Tein nyt pienen kurssinmuutoksen matkaani, nimittäin Portugalin tai sen rajan ylittämisen jälkeen, Portugali kun oli tuttu useiden maksullisten teiden johdosta ja niinpä päätin että heti rajan jälkeen jatkaisin itään, Zamoraan. Hiljaisen tihkusateen saattelemana saavuinkin ennen pimeän tuloa Ricobayohon ja etsin tuosta kylästä, joka nimensä lisäksi muistutti myös olemukseltaan, lähes aitoa lännen kylää. Huonehintakin oli kuin lännessä, eli vain 15 € vaikka huone sisälsi suihkun, wc:n sekätv:n. Ratsuni jätin hotellin, tai sanotaanko, saluunan ovien eteen mutta se ei kuulemma ollut ongelma. Täällä kun kaikki hevos- ja mp-varkaat hirtettäisiin, aivan kuten lännessä oli ennenkin tapana, näin minulle ainakin kerrottiin.

Pasta-annoksen hinta, juominen ja leipineen oli huimaavat 5 €, joten mikäs tässä olikaan enää ollessa, käydessäni pehmeälle sängylle nukkumaan kun olin kuulevinani kadulta kavioiden kopsetta. Aamu tuli jälleen aurinkoisena ja jatkoin nopeaa siirtymistäisoimmille teille. Pian tulin nopeammalle autovialle joka vei minut Salamancaan josta edelleen Caceresin kautta Méridaan joka olikin varsin mielenkiintoinen kaupunki. Mérida nimittäin on vanharoomalaisten rakentama, gladiaattoreiden kaupunki jossa tietenkin oli amfiteatterin sekä akveductien ohella runsaasti pylvästemppeleitä sekä mm gladiaattoreiden taisteluareena. Olette kaiketi ihmetelleet miksi kukaan halusi muinoin tapella toisiaan vastaan oman henkensä kaupalla ja vieläpä yleisön edessä? Mikä pakotti ihmisiä moiseen? No tietenkin se oli raha. Kun esimerkiksi perussotilas, legioonalainen, ansaitsi vuoden palveluksesta 375 sesteriä sai gladiaattori yhdestä taistelusta 1000-5000 sesteriä! Ja jos tappeluissa pärjäsi 5 vuotta, niin palkinnoksi sai vapauden puumiekan kera.

Tuolta ajalta on kaivettu esiin sekä entisöity runsaasti rakennelmia joista osan päälle oli nyt rakennettu museo. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tuo museo jossa oli esillä eri hallitsija-aikakaudelta mm rahoja, kulta- ja koriste-esineitä, patsaita, öljylamppuja, jne. Kuinka upeita lasiesineitä oli jo tuolloin käytössä, sitä ei voi kuin ihmetellä! Méridan, tuon vanhan kaupungin keskustan hostalin ( * ), huoneen hinta oli 25 € ilman aamupalaa. Valinta oli helppo etenkin kun tuolla riitti nähtävää ja katseltavaa koko iltapäiväksi ja illaksi.

Aikainen herätys ja käynnistin LT:n kadun varrelta kohti etelän Sévillaa. Nyt kuitenkin kiertäisin Sévillan mikäli
mahdollista koska tuo kaupunki oli tullut aiemmin tutuksi. Vaan ei se mennytkään kuten olin suunnitellut, eli kaupungin läpi vievä 3 kaistainen autovia kun menee suoraan ja vain, koko kaupungin läpi. Mutta vaikka liikennettä oli paljon, pysyivät ajonopeudet kohtuullisen nopeana, mukaan lukien sen valtavan sillan ylitys jonka päältä koko Sévilla näkyi todella upeasti.

Pysähdyin eräälle huoltoaseman pihaan syömään loput mandariinimiehen makeat hedelmät kun samalla seurasin poliisiauton sinivaloja sekä huutavia sireenejä. Olivat näemmä menossa vauhdilla etelään hekin. Kohta meni jo toinen, ja syötyäni loputkin hedelmät puin kypärän päähän ja lähdin heidän perään. Ihmettelin pian kun pitkään aikaan ei tullut auton autoa vastaan vaikka liikennevirta oli aikaisemmin melkoinen? Syy selvisi pian kun saavuin erään mutkan jälkeen suoralle. Näin siellä melkoisen autojonon jossa muutamat autot alkoivat tekemään u-käännöksiä? Tie oli siis edessä poikki? En jäänyt yhäti kasvavaan autojonoon vaan ohittelin pitkän jonon verkalleen ja ajoin aivan kärkeen. Onnettomuus! Tähänkö matkanteko nyt keskeytyi?

Onko mitään kiertotietä vai pitikö tähän jäädä useaksi tunniksi odottamaan raivaustöitä? Huomasin edessäni rekkaan törmänneen henkilöauton joka oli edelleen puristuksissa rekan nokan sekä kaiteen välissä. Auto oli kuitenkin tyhjä, joten ilmeisesti kukaan ei tuossa autossa loukkaantunut? Tauolla ohitseni ajaneet poliisiautot olivat nyt tässä ohjaamassa liikennettä, eikä aikaakaan kun he viittoilivat minua lähtemään kamerani kanssa pois paikalta? Jalkauduin ja kiersin rekan sivulle ja taakse nähdäkseni josko pääsisin rekan takaa jatkamaan matkaani, kun samalla näin keskellä tietä romuttuneen toisen henkilöauton ja skootterin sekä rekan pirstoutuneita osia iskunvaimentimia yms. roinaa. Onnettomuus johtui näemmä henkilöauton ja skootterin törmäyksestä rekkaan ja väistön seurauksena rekka oli törmännyt myös tähän toiseen henkilöautoon.

Poliisi tuli vauhkona uudelleen käskemään kääntymään ympäri ja palaamaan tulosuuntaan. Kuulin taivaalta ambulanssikopterin äänen, eli uhreja tultiin noutamaan paikalta tai ainakin lääkäriä tuotiin paikalle. Palasin pyörälleni jastarttasin nopeasti ympäri etsimään kiertotietä etelään. Muutaman kilometrin päästä sellainen löytyikin kun seurasin hitaasti matelevaa autojonoa edelleen erään pienen kylän keskustaa kohdin. Onneksi koko onnettomuus hässäkkään ei mennyt kuin kolme varttia ja olin jälleen alkuperäisellä etelään johtavalla päätiellä...

Luukku #20, eikä enää kovin montaa jäljellä! :jippikaijee:





Käännyin autovialta tielle A-371 josta pääsisin Zaharaan, tuonne valkoiseen vanhaan ja pieneen kylään, linnavuoren juurelle josta alkaa mielestäni ehkäpä se Andalucian upein mutkatie, CA-531. Tältä tieltä ei mutkia eikä korkeuseroja puutu mutta kaiteita kylläkin. Mutta ensin piti kavuta ja hiukan myös könytä Zaharan kylässä kun yritin kiivetä tuolle korkealle linnavuorelle josta koko tienoo tekojärvineen näkyisi taatusti upeasti. Koetin ensin vuorentakapuolelta löytää polkuja vuoren rinteelle ja sieltä edelleen ylös linnaan mutta turhaan. Sitten kun aikani kömmin, kapusin ja tahrasin savikossa sekä muutamassa piikkipensaissa ajokenkäni sekä pukuni, totesin, ettei vuorelle eikä linnaan päässyt kuin kylästä käsin. Löysin lopulta vanhoilta kapeilta kivipäällysteisiltä kujilta ajotien linnan rappusten juurelle.

Olipas urakka, mutta nyt pääsin ulkoilupolkua ja rappusia pitkin ylös vuorelle josta avautuikin upeat maisemat. Alkoi tuulemaan ja jyrähti salama! Ukkonen tuli varoittamatta ja nyt olisi palattava nopeasti alas ennen kuin kastuisin vaikka Gore-tex. suojaakin, pääni oli kuitenkin suojaamaton ja vesi menisi kauluksesta sisälle. Pyörälle päästyäni sade oli tipotiessään ja aurinko paistoi jälleen kuin ei mitään...

Luukku #21, olokeepas hyvät!



Nyt lähdin ylös kohti ajonautintoa. Tien A-371 olin löytänyt jo pari vuotta sitten mutta nyt ajaisin sen pariin kertaan edestakaisin. Ilta tosin oli jo tulossa eikä majapaikasta ollut varmuutta saisinko sen edestä, Grazaleman kylästä. Pysähtelin sekä kuvaamaan että ajelin kypäräkameravideota tallettaen parhaimmat kohdat pariinkin kertaan, kunnes jatkoin ylös Puerto de Las Palomasin huipulle (1357m). ....

Luukku #22.....

Sitten kiihdytin vuoren toiselle puolelle alamäkeen ja edelleen Grazalemaan.
Kylään saavuttuani tuli jälleen sade ja laitoin LT:n parkkiin kysyäkseni hotellien hintoja. Tien molemmin puolin oli hotellit ( *** ), mutta hinta ei ollut kohdallaan laatuun nähden. Sitten sain eräältä kadulla vastaantulevalta Senóritalta vinkin: edullinen hostal löytyisi kulman takaa ja olihan se siellä vaikka heti ei pääovea muista rähjistä erottanut.

Vanha hostal oli hyväkuntoinen ja todella edullinen, eli vaivaiset 15 € ( * ). Peräti kahden hengen huone josta tosin puuttui tv, wc ja suihku, mutta ne löytyivät käytävältä. Puutteiden sijaan pääsin käyttämään nettiä edulliseen 20sentin tuntihintaan joten sain päivitettyä jälleen myös reissu blogini. LT jäi kadun varteen suoraan huoneen ikkunani alle. ...

Luukku #23.....

Final day, kisaa ja suljettuja teitä

Aamuaurinko paistoi ja viimeinen ajopäivä oli jäljellä. Ajofiilikseni oli korkealla, etenkin kun vielä saisin ajella Gibraltarille vaikka se itsessään ei tarjoaisi mitään uutta, mutta se reitti sinne, täältä vuoristosta ajaisin ennen ajamatonta, eli ”vihreätä”- reittiä. Tullessani Ubriquehen tankkaamaan oli huoltamon pihalla parikymmentä tummaa Manuelia ja Jósea valmiina sunnuntaiajelulle pyörien edustaessa kaikkia malleja laidasta laitaan, lähinnä kuitenkin customeista isoihin VN:iin, vaikka oli siellä muutama Ducatikin mukana. Kaikki pukivat ajovarusteensa päälle, alkoi hirmuinen papatus jamurina, ja minä liityn tietysti joukkoon tummaan mukaan. Vaikka LT:ni olisi raskas ohjattava tulevaan ajoon, en voisi olla muita huonompi koska osalla pyöristä oli myös kyytiläinen mukana. Startattiin loputkin pyörät ja vuoron perään, oikealta tai vasemmalta porukka lähti kiihdyttämään suuntanaan tietenkin ”ihan se ja sama”, kunhan vain edessä olisi tiukkaa mutkaa ja mäkeä.

Lähdin viimeisten joukossa matkaan, kuviteltu ”sport -mode” päällä. Käynnistin kypäräkamerani tietäen saavani viimeinkin upeita ajofiilisvideoita sekä tiukkoja ohituksia. Peileistä seurasin kuinka 4- 5 pyörää jäikin jälkeeni, mutta ei aikaakaan kun ne vuoron perään olivat kannassani ja kohta jo vilkkuvälkkyen vuoroin painelivat ohitseni vaikka itsekkään en hiljaa ajanut! Uskomatonta vauhtia tien laatuun ja sen kapeuteen nähden mentiin! En voinut muuta todeta, kun vaihdoin jälleen kolmoselle ja jalkatapit raapi asfalttia vuoroin oikealla, vasemmalla, oikealla, vaihto neloselle, alas kolmoselle ja jarrutus kun jo taas raapii! Ei voi mitään, olen nopeasti viimeinen ja kun erään mutkan jälkeen tien reunalle ilmestyi vapaana hortoileva härkälauma, jarrutin voimalla ABS:ien nykiessä ja jäin parkkiin kuvaamaan noita otuksia. Niin ja arvatkaapa oliko kypäräkamerani akku tyhjennyt juuri ennen kuin starttasimme tähän ”kisa-ajoon”!

Kun pääsin tien CA- 8201, ( Jimena ), alkuun tuli tiellä puomi ja punakeltainen varoituskyltti vastaan: ”Atencia Carretera Cortada” : Kysyin paikalliselta mp-Jóselta tuon merkitystä niin sain vastaukseksi että tie oli sateiden vuoksi mennyt yöllä poikki! Hetkisen vielä epäiltyäni läpiajoa kaveri kävi vielä kysymässä tarkennusta viereisestä ravintolasta joka vahvisti merkin tiedot: läpi ei päässyt edes mp:llä. No nyt ei auttanut kuin kääntyä takaisin kohti Rondaa ja sittemmin Fuengirolaan. Algeciras jäisi nyt väliin mutta ei tuo nyt niin harmittanut koska olihan Ronda- San Pedro tie se kaikkien eniten suosittu ja ihailtu, todella nopeaan ajoon käytetty Andalucian mutkatie jota käyttävät mm useat mp-lehdet testi- ja koeajoja tehdessään. Rondasta ulospäin ajettaessa ajonopeudet kohoavat huomaamatta helposti kaarteiden suurien säteiden sekä petollisen alamäen takia, mutta onneksi tuolle tielle on tehty kallistukset sitä varten kuin jollain radalla ikään.....

Luukku #24...



Mission accomplished!

Selvisin lumisesta ja talvisesta Salzburgista etelän lämpöön yli 5000km ilman läheltä piti tilanteita saati vahinkoja. Tosin luminen ”Norge”-niminen paikka meinasi yllättää, ja vieläpä Garda-järven rannalla mutta selvisin siitäkin. Tapasin ystävälliset Suomalaiset majatalon omistajat Italiassa ja
näin Casino-pelaamisen mallia Monacossa. Upeinta oli kuitenkin Pýreneiden pitkittäisajo, etenkin Pico de Europa:n ympäristö kanjoneineen. ''

Itse pyöräkauppa oli tarkasti suunniteltuna helppo toteuttaa ja mikä parasta, kaverini sai haluamansa ja erikoisen alppi-valkoisen LT:n ja oli tyytyväinen ajaessaan sitä Suomeen myöhemmin kesäkuussa. Espanjan maasta löytyy niin syheröä kuin autobaanaa loputtomiin ja tämän reissun jälkeen, omalta osaltani alppiteiden arvo putosikin aika tavalla, kun taas leppoisten mandariinimyyjien arvostus vastaavasti nousi ja pelkkä muisto hymyilyttää yhä edelleen.

Kiitokseni kanavalla viihtymisestä, ja huuruskanavan myötä toivotan kaikille seuraajilleni Siunattua Joulua, sekä ajovuotta 2021 !