BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Kiitos Repa kivasta kerronnasta!
...ja oikein hyvää Pääsiäistä sinne jonnekin.

Kiitos mukavista jutuista. Kuullostaa ihan siltä kuin Repa olisi ollut moottoripyöräilyn suurlähettilään Matti Viron mopokurssilla. "Te ajatte nyt Pannonialla, mutta kun pääsette vihreälle oksalle, ostakaa BMW. Se kestää ja sen ergonomia on omaa luokkaansa."

No niin. Nys sää pilasit sen...

Ai minkä? No minpä selitän.

Pari (vai oliko 4) vuotta sitten oli hetki, jolloin luulin tulleeni liian vanhaksi. Siksipä, tuntiessani hetkellisesti myös häiriön (kapitalismin) voimassa, myin RT:n pois. Pari nuhavuotta vilahti ohi ilman että keväällä olisi ollut suurempia vieroitusoireita ja olo oli oikeasti kuin lasitöiden ammattilaisella, joka harkitsee AA-kerhon yleisavaimen palauttamista tarpeettomana.

Päästiin tähän kevääseen. Parilla tuoreemmalla soittokaverilla on tietenkin pyörät, joka tilanne on aiheuttanut omalaatuisia tuntemuksia. Aivan niinkuin olisin ottanut tekohampaat ja kivekset pesukoneen päälle ennen suihkuunmenoa ja sitten putipuhtaana suihkukaapin avattuani löytänytkin pelkät hampaat. Lääkehän siihen oli löydettävä.

..varsinkin kun tauti tuntui vain pahenevan koko ajan alkaen näyttämään jopa unia vanhoista pyöristä (ja tyttöystävistä, joista uneksiminen puolestaan on Savolaisvaimojen Uhrit Ry:n perustajajäsenen elämänkokemuksella hengenvaarallisiksi luokiteltujen aineiden listalla). Joka tapauksesssa nettimotoonhan siinä taudin vaiheessa päätyy.

Telelever-keulahan se oli oikeastaan päällimmäisenä hakuperusteena. Useampikin R1100RS oli vähän kiikaroitavana, mutta erinäisistä syistä eivät sitten päätyneet hyppysiini. RT:tä ajattelin vähän hankalan kokoiseksi, vaika niitäkin olisi saattanut olla tarjolla. Hetken olin hulluuspäissäni jo lankeamassa Diversioniin (pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta muusikkovuosieni takia olen altistunut rumille sanoille, enkä enää osaa käyttäytyä herrasmiehen tavoin), mutta kelit viilenivät ja kallossani alkoi kuohumaan taas normaalimmin. Mutta ei. Sekä rahan, että muiden yksityiskohtien kanssa yhteensopivaa bokseria ei vain löytynyt. Sen sijaan se per...

...ihastuttava internet ehdotteli myös K1200RS-mallia teleleveriä kaipailevalle.

Vähän epäilin yhtä sun toista, mutta muutamien mutkien jälkeen päädyin (tätä kirjoitellessa pari päivää sitten) sellaisen omistajaksi. Käytännössä viimeiset pari vuotta seisseenä, siinä oli hiukan murheita. Ensin ei tahtonut edes muuttaa meille, mutta suostui kuitenkin kotimatkalle. Kurnutti ja sammui, ollen mielessäni hetken jo paluu tuumainen setelinippu taskussa takaisin kotiin. Vaan lähtihän se lopulta. Nyt tuntuu käyvän kunnolla. Uudet bensat tankissa jaksoi ainakin eilen vielä ehdotella, että "josko laitetaan kortti loppukesäksi hyllylle. Kaasu on siinä oikealla". En langennut. Ainoa tämänhetkinen riesa on oikean etusen sisäpuolen jarrumännät, jotka tuntuvat jumivan. Että ei oikeastaan mitään kevään ensistarttia kummempaa vaivaa. Ja iloinenkin oikeastaan olen. Paitsi että...

Nyt on uusi riesa. Luettuani tämän ketjun, aloin kaipaamaan bokseria aivan mahdottomasti. K on mukava, hyvätapainen ja mielestäni noilla vuosimalleilla yksi kauneimmista moottoripyöristä ikinä. Mutta tällaisena elämäntapapers'aukisena sitä haluaa korjailla pyöräänsä itse. Ja mitä K siitä sanoo? Sanoo:"Aloita purkamalla koko kate pois".

Vaihda tulpat-->kate veks
Vaihda ilmanputsari-->riisu kate
Tarkista liitokset-->riisu kate
jne-->avataanpa kate
jne-->ennen tätä poistetaan katteet
jne-->ruuvaile nyt vaan se kate irti, äläkä seiso siinä kädet taskussa.

Kyllähän bokseri, jopa RT:ssäkin, olisi vähävaivaisempi huomattavan monessa asiassa. Eikä tuo käynti ole samanlaista. Rivinelonen ronksottaa kyllä sekin, mutta ihan väärällä äänellä.

Tässä vaiheessa uuden (ainakin omistajalleen uuden) pyörän kanssa pitäisi olla kuherruskuukausi käynnissä. Samaan aikaan iloa, riemua, kasvavaa ihastusta ja rakastumisen ensioireita yhdessä paranoidin skitsofrenian kanssa. Jokaista uutta narahdusta pitäisi epäillä ja pelätä, puhumattakaan siitä kalvavasta ajatuksesta, että kesken kaiken tapahtuu jonkinlainen räjähdys, tai ainakin äänetön, mutta lopullinen, kuolema. Ja taas uuteen mutkaan riemulla, että "kyllä tää keula vaan on hyvä" ja heti perään, "mutta millä mää työnnän tän 285-kilosen leidin ees sivutien risteykseen, kun se kuitenki kohta sammuu".

Ja kun tulet sitten foorumeille etsien lähinnä mielenrauhaa lueskelemalla K-sarjalaisista tehtyjä korjausketjuja, tulee R M ja herättää hampaita kalisuttavan määrän epäilyksiä sen suhteen, josko sittenkin olisi pitänyt haeskella kauemmin niitä RS:iä.

Eikä se tunne ole ihme. Jo tätä kirjoittaessa on koko ajan ollut sellainen aavemainen tunne, että kun K:sta kirjoitellaan, aina kappaleesta toiseen vaihtaessa olisi pakko ensin irroittaa kate.