No mutta siis punaraja jo 8k kohdalla ja 100km/h tarkoittaa vain tuollaisia 3.2k rundeja. Sehän on jo ihan kuin autoissa! No ei sillä, aika "auto" tuo on tekniikaltaan muutenkin kuivakytkimineen ja kardaaneineen. Pikkasen vaan vaatii tottumusta esim. tuo pienemmälle vaihtaminenkin, kun ensin pyörä vääntää perää vasemmalle ja heti kohta jo oikealle jos ei osannutkaan ns. ottaa kaasulla vastaan sitä kytkimen päästämistä. Muuttorijarrutuskin on tosiaan se jarrutus huomattavasti voimakkaampana kuin mitä aikaisemmissa 4-mukisissani. Ja vielä ei puhuttu tuosta äänimaailmasta mitään, kuinka matalan mukavaa murinaa se onkaan.
Noin ergonomisesti tuo kaponen perä leveine jakkaroineen sopii omalle ahterille todella hienosti, huomattavasti paremmin kuin esim. ex. Banditissa. Tuo iso tourin-tuulilasi suojaa koko kropan ajoviimalta todella hienosti, eikä sormillekaan tule juuri puhallusta ja sen vähäisenkin saa helposti kompensoitua näppigrilleillä. Eipä ole koskaan aikaisemmissa pyörissäni ollutkaan oikeasti toimivia kahvalämppäreitä, nyt jo se 1-teho riitti lämpöiseen tuntumaan jopa noiden hiukka paksumpienkin tumppujen läpi. Ja nuo boxerin kuupathan puolestaan lämmittää nilkat hienosti, ettei saappaita juurikaan tartte. Vaihdevipu on melkoinen nysä tälläiselle allekirjoittaneenkin koon 47 popolle ja jalkajarru käytännössä hyödytön, sillä ei sitä tossua saa tuolle nysälle kun jo se tilanne on ohi, mutta onneksi kahvakin jo ottaa molemiin päihin, niin tuskin tuolle polkimelle juuri tarvetta olisikaan.
Muotoilullisesti muutenkin nimenomaan tuo ST on perältään todella siro ja kaponen, takavalokin kaponen pystysuikku ja vilkut varsin lähellä toisiaan. Mutta sitten tankin kohdalta onkin jo niin leveä möykky että toista saa hakea. Todellakin juuri sitä muotoa mistä allekirjoittanut tykkää, vaikkakin tuo pyörän madallus hankaloittaakin melkoisesti keskijalan käyttöä, pyörä kun pitää punnertaa varsin alhaalta ylös ja tuon jalan vipuvarsi ei vielä pääse täyteen toimintaansa. Ja kun pyörän lopulta saa nostettua keskijalalle, niin takarenkaan alla on sitä ilmaa varsin reilusti - joka taasen tuon perän pudottamisen kohdalla oli varsin näpsä kun tuo tyhjä tila riitti jopa kardaanin irrottamiseen. No pitänee vaan opetella enempi tuon sivujalan käyttöön, vaikka se hiukan hankalassa paikassa tuolle ison kengän kantapäälle onkin ja pyörä myöskin jää yhä melko pystyyn tuolla sivujalalla ollessaan.
No mutta tälläistä opettelua, totuttelua ja tunteiden sekalaista virtaa tämä nyt on näin ensialkuun tämän uuden tuttavuuden kanssa. Ja varsinkin tällä kertaa kun tuo on oikeasti niin erilainen kaikkiin aikaisempiin pyöriini vrt. Ei en todellakaan sano että jotenkin huonompi tms. vaan pikemminkin juuri päinvastoin ja ainahan minulla on mahdollisuus palauttaa pyörää yhä enempi alkup. kuntoonsa kun on ne pyörän mukana tulleet alkup. osat jo tallissa jemmassa, niin vieterit kuin tuulilasikin. Pitää varmaan noista etuiskareista hörpätä madalluksen vuoksi pikkasen öljyistä pois, tuolla vakion 650ml täytöllä kun tuntuisi olevan jopa liian täysi ja suuremmissa pateissa painavan öljyjä jopa stefoista läpi. Toki noi piti ensin ilmata kunnolla, ilmaruuvit irti, istutaan pyörän päälle ja vasta sitten ilmaruuvit takaisin kiinni. Näin sitä öljyä pääsi sinne yläputkienkin sisään jo kunnolla kuten kuuluukin, eikä sinne jäänyt liian suurta ilmakuplaa putkien sisään vaimentimeksi. Mutta kuten sanoin, kokemusten kautta opetteluahan tämä on, vaan niin pirun mukavaa sellaista
päästä porukan vetäjälle, tuollainen 25 pyörän letka vaihtelevan tasoisine kuljettajineen ja kalustoineen on melkoinen urakka hinata läpi mutkateiden.
