BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Tervehdys Repa Terhi!
Kiitos mielekiintoisista matkakertomuksista sieltä Thaimaan lämmöstä.
Kateeksi käy teidän kokemuksia, mutta tehän olette vielä nuoria!
Kutsu on edelleen voimassa, toivottavasti tapaamme täällä vaatimattomassi olosuhteissa
Paijärvellä maaseudun rauhassa.
Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !
Tv. Merja ja Juhani

Ei hätää Kunkku, sama vaiva täällä.
Yritä kestää.
terv. Jussi

Tarkkaan täälläkin seurataan turvallisesti omassa kodissa Repan matkaa. Uskaltaudutaan sentään kauppareissulle ihan itse ja ihmetellään, miten ne jotkut nuoret...

! Lämmin kiitos kommenteista ja kannustuksesta!
Meidän ikämme suhteen vain lienee joku väärinkäsitys ??
Ikäihmisiähän mekin toki olemme, kun tarkistimme asian passista..
Mutta ehkäpä jonkinlainen jälkeenjääneisyys kehityksessä aiheuttaa ajautumista erilaisiin ongelmiin??

Lievään (?) kankkuseen hyvä lääke on reipas ulkoliikunta. Kuormasimme kamelimme ja kapusimme kyytiin. Eipä näkynyt resortin henkilökuntaakaan työmaallaan...
Meidän ajatuksemme olikin ottaa eilisen suunnistusvirheen menetystä hieman kiinni.
Nythän matkamme ei ollut edennyt pohjois - eteläsuunnassa kuin vain noin 170 km, vaik` olimme ajaneet koko päivän.. Tosin tämä virhe ei enään yhtään pänninyt. Olemmehan lomalla ja tarkkoja kilometri- tai paikkatavoitteita ei ole. Myös ne elämykset, joita koimme eilen, korvaavat moninkerroin sen suunnistusvirheen aiheuttaman häpeän..

Päivän tiekirja oli rakennettu kohtuu selkeäksi. Päätietä etelään ohi Uttaraditin ja sitten itään nelinumeroisille, osittain maisemateiksi merkityille teille. Vähimmäistavoite oli nyt se Loei. Siellä sitten katsotaan missä asennossa kellon viisarit ovat ja mikä olisi mahdollinen seuraava suunta?
Vai yövytäänkö siellä?
Lämpötila keikkui +20 asteen molemmin puolin ja aurinko paistoi. Tosin itään ajaessa oli ponteva vastatuuli. Mutta Gessu puski reikää ilmaan ja ahmi thaimaalaista asfalttia. Matka joutui. Loei tavoitettiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Liian aikaista yöpymiselle.
Tiedossamme oli että ystävämme Unski ja Jaana ovat jossain Udon Thanin sunnalla ajelemassa. Sinne on Loeista vain noin 150 kilometriä. Puhelimella en Unskia tavoittanut. Ehkäpä kypärä päässä? Mutta Joson tavoitin ja hän kertoi hedän lähteneen Nong Khaihin Mekongin rannalle.
No, simppli juttu. Otimme suunnan suoraan pohjoiseen Mekongin rannalle Chiang Khan`iin. Sinne on Loeista vain 43 kilometriä. Sieltäpä onnistuinkin Unskin puhelimella tavoittamaan. Totesimme että ennen pimeän tuloa Nong Khain tavoittaminen ei onnistu. "Nähdään huomena", oli toteamus. Ajelimme Mekongin rantoja seuraillen koiliseen tietä 211. Se olikin tuttua uraa jo edelliseltä pohjois-thaimaan retkeltä. Pak Chomin kohdalla tuumasimme että eiköhän tälle päivälle jo riitä? Asiallinen bungalow oli järjestyksessä jo hyvin ennen pimeää.
Totesin Terhille että nyt ollaankin ilmeisesti kohtuulisen lähellä sitä paikkaa, kun Laosin puolella elämäni muutui aika totaalisesti 01.01.2011. Mahtava Mekong vain välissä. Mutta nyt pysytään vaan piukasti tällä puolella "ojaa..."
Tämä meidän meneillään oleva retkemme onkin oleellinen osa paranemisprosessiani.
Etenkin korvieni välissä....?

Aamupalaksi löytyi tankkilaukusta vielä vähän suolapähkinöitä sekä vettä.
Eipä sitten muuta, kun matkaan. Ruokakauppoja löytyisi seuraavista kylistä. Sanghomista löytyikin peräti Tesco-Lotus. Jugurttia, tonnikalasäilykettä, makeaa pullaa ja lisää vettä. Kahvinkorvikkeena toimi jälleen paikallinen energiajuoma. Se onkin "hieman" korkeaoktaanisempaa kuin ne limet mitä Suomessa on lupa myydä. Pieni lasipullo maksaa 10 Thb (n. 0,25e) Sen kun kaataa kitaana, menee hitaampikin hämäläinen hetken päästä kuin sähköjänis.. Klampsimme syömään eväät Mekongin rantaan. Siellä pimputteli kitaraansa ja lauleskeli, noin kuustoistkesäinen, ehkäpä tuleva uusi Elvis. Kaveri ei hämmentynyt kun Terhi kävi ottamassa muuaman kuvan. Hymyili vain iloisesti. Sitten vasta nuori artisti häkeltyi, kun Terhi ruokailumme jälkeen vei Hänelle 100 Thb tippiä!

Ajelimme rantareittiä nautikellen ja ihaillen Mekongin maisemia. On siinä joessa jotain maagista? Terhi otti välillä kuvia. Nong Khaissa olimme silti jo hyvisä ajoin aamupäivällä.
Mekongia tulisi riittämään muutamaksikin seuraavaksi päiväksi?
Pienen säätämisen jälkeen löysimme Unskin ja Jaanan. He olivat varanneet asumuksen Siri Guest Housesta. Sekin oli hyvin lähellä joen rantaa. Otimme huoneen heti pariksi yöksi.
Daami-osasto lähtikin kohta hakeman lähikaupasta tarvittavat virvokkeet..
Unski ja Jaana ovat hieman samanlaisia oman tiensä kulkijoita täällä, kuten mekin. Hekin ovat ajelleet monena talvena Thaimaata ristiin ja rastiin Hikon lainapyörällä. Vain kaksistaan.
Lähdime porukalla rantaravintolaan kiskaisemaan oikein kunnon kokolihapihvit. Terhi kun valitti, ettei ole saanut ruokaa moneen päivään..? Ja meillä ajomiehillähän sitten juttua riitti...
Seraavana päivänä ilmestyi tontille Joso viehättävän daaminsa Nang`in kanssa. Joso on myös pitkäaikainen ystäväni jo nuoruuden ajoilta kun ajoimme moto-crossia ja jäärataa. Hän vaikutti myös Kuopion mozkaribusineksessa kahdeksankymmentä luvulla, kun minä räpelsin pyöräkauppaa Hämeenlinnassa. Sittemmin Hän on optimoinut eläkeläisen elämäntyylin.
Kesät voi Suomessa tehdä vähän hommia kuljetusalalla. Talvet voi asua Thaimaassa tehden olonsa varsin mukavaksi. Taas riitti juttua koko köörille vatsakipuihin (nauramisesta!) asti..
Hyväkin sirkus loppuu aikanaan ja pellet lähtevät kotiin.. Aamulla hajaannuimme kukin tahoillemme. Joso Udon Thanin lähelle taloonsa, pieneen kylään. Unski ja Jaana päättivät siirtyä Pattayan suuntaan. Meidän retkemme jatkuu suunnitellusti Mekongia seuraillen itään ja vähitellen etelään..

Tankki täyteen, rakko tyhjäksi ja menoksi..
Tie 212 seuraa Mekongia etelään aina Mukdahaniin asti. Sinne asti olisi ehkä, tien kunnosta riippuen, liian kova veto. Katsotaanpas taas, mihin yöpyminen osuu? Tie on hyväkuntoista kaksikaistaista, joka on osittain merkitty karttaan maisematieksi. Hieman ihmettelen vaan, millä kriteereillä? Jokea näkyy lopultakin aika vähän viidakon kasvillisuuden peittäessä näkymiä. Myöskään korkeuseroja sekä kummoisiakaan mutkia ei tiessä ole. Vähän niinkuin pannukakun syrjää laskisi..
Nakhom Phanomin kohdalla illansuussa katse osui "Vietkong Hotel" - kylttiin! Mitä ihmettä?
Nythän olisi tarjolla vanhaa kunnon sissitoimintaa?? Kuitenkin, kun hieman zoomasin tarkemmin, luki kyltissä "Wiewkong Hotel". No. Päätös jäämisestä yöksi tähän oli jo sekunnin osissa tehty, joten menäänpä katsomaan. Kyseesä oli kuusikerroksinen, iso kolossi joka oli rakennettu ehkäpä tosiaankin Vietnamin sodan aikoihin? Sodan päätyttyä oli varmaan talkkarikin ottanut loparit.. Huone neljännestä kerroksesta "riverside" puolelta järjestyi helposti ja edullisesti. Olimmekohan hotellin ainoat asiakkaat? Näköala huoneen parvekkeelta oli hieno!

Aamulla suora veto Mukhadamiin. Siellä päätimme palata nelinumeroisille teille suraamaan Mekongia. Don Tan, Chanuman ja Khemmarat. Khemmaratissa meidän on erottava Mekongista. Istuksimme pankin rappusilla tutkimassa karttaa. Paikalle pöllähti pari bussilastillista joitain aikuisopiskelijoita. Heidän englanninkielen opettajansa tuli heti kyselemään,miten voisi olla avuksi? Tämä on ollut koko retken ajan yleinen ilmiö. Pari falangia kun on tutkimassa karttaa, aiheuttaa se paikallisväestössä voimakasta kiinnostusta. Kaikki haluavat olla vilpittömästi avuksi, vaikka meidän varsinaista tavoitetta ei aina ymmärretä. Tätä aasialaisiin ihmisiin sisäänrakennettua ominaisuutta ei pidä kuitenkaan väheksyä.
Opettajallakin oli heti tiedossa tästä pikkukaupungista hyvä resort. Me olimme sitä mieltä että tänne emme kuitenkaan jäisi, koska valoisaa aikaa on vielä hyvin jäljellä. Seurava sopiva yöpymispaikka olisi ehkäpä Trakan Phutphon. Hänenkin mielestään se olisi hyvä valinta. Selvitetyksi tulivat henkilökotaiset perhesuhteet sekä työt. Matkamme tarkoitus ja tavoitteet. Minut Hän nimesi James Bondiksi ja Terhin Jennifer Lopeziksi. Siihempä totesin että Hän on sitten Mr.Q ! Olipa meillä hauska tuokio. Sitten Hänen täytyi kipaista bussiin, ettei jää kyydistä..

Trakan Phutphonissa olimme sopivasi ennen pimeää. Vaikka välillä oli helkutin reikäistä, vanhaa öljysoratietä. Tälläkertaa kuitenkin kaikki tavarat pysyivät mukana..

Trakan Phutphonissa sattuikin meille tämän retken toistaiseksi uusin ja siistein bungalow.
Hinta ei silti poikennut niistä huonoimmistakaan. Aamupala vain loisti täälläkin poissaolollaan. Siihen olimme toki varautuneet edellisenä iltana Seven Eleven:sta.
Ubon Ratchathanista löysimme pankin, joka oli jo aamusta auki. Euroja täytyy välillä vaihtaa batheiksi. Tämä olikin vaihteeksi "vähän" isompi kaupunki, ja kaupungista ulospääsyyn oikean tien pään löytyminen otti oman aikansa. Pari "uupparia" oli tarve tehdä, mutta kompassi taas kuitenkin kertoi oikean suunnan. Oikea tie jatkui nelinumeroisena lounaaseen. Tavoitimme tien N:ro 24 ja saimmekin vetää sitä pitkän siivun suoraan länteen. Maasto on edelleen tasaista ja tiet kuin viivoittimella vedettyjä. Riisiviljelmiä silmänkantamattomiin. Paljon sitä täällä joka paikassa viljellään. Mutta paljon on täällä sen syöjiäkin..
Ainoa jännitysmomentti näillä "tylsillä" vedoilla onkin liikenne. Tällekin päivälle sattui muutama tilanne, jossa hiukset nousi pystyyn vaikka oli kypärä päässä..!
Mopoilijat tekevät ne uupparit katsomatta yhtään taakseen. Vastuu onkin sillä, joka katsoo eteensä. Gessun rengas vähän vihelsi jarrutuksessa pariinkin eri kertaan. Toinen jännitusmomentti on vastaan tuleva liikenne. Sokeriruokorekkoja lähdetän ohittamaan ökymaastureilla vastaantulevasta liikenteestä välittämättä. Vastaantulijat väistävät mopokaistalle tai pientareelle jos tilaa on. Yleensä kuitenkin onneksi on.. Yksi kyljelleen kellahtanut sokeriruokokuorma kuitenkin nähtiin. Mozkari olikin taas oiva kapistus pitkien autojonojen ohittamiseen.
Kolmas epämiellyttävä tunnelma oli, kun satuimme tankkaamaan muslimialueella.
Edes tonnikalasäilykettä on turha kaupasta kysellä. Katseet, ilmeet ja eleet kertovat selkeästi että olemme harhaoppisina perin väärässä paikassa. Tästä paikasta on siis päästävä nopeasti pois..

Prakhon Chai oli päivän tavoite, josta löysimmekin helposti soveliaan hotellin. Valitsimme kuitenkin pihapiiristä edullisemman bungalowin. Evästäydennystä teimme taas läheisestä 7/11:sta ja kontrasti edelliseen pysähdyseen olikin melkoinen. Kaikki tarvittava löytyi ja kaupanpäälisiksi saimme iloiselta kassaneidltä hymyt ja kikatukset. Ja päälle vielä lentosuukot lähtiessämme..
Illalisen nautimme hotellimme ravintolassa. Tai tässä tapauksessa paremminkin ruokalassa.
Siellä hääräili keski-ikäinen, iloinen thai-lady. Hän puhui poikkeuksellisen hyvää englantia ja kertoikin olleensa "edellisessä elämässään" monta vuotta Englannissa. Juttu polveili taas elämänvaiheistamme hotellin ruokatarjontaan. Mutta on aina mieltä lämmittävä kokemus tulla hyvin palvelluksi..

Seuraavan päivän tiekirja veisikin meidät Kambozhan rajaa seuraillen kohti etelää ja vaihteeksi välillä vuoristoisemmille seudulle. Paljon pieniä maisemateitä ja risteyksiä.
Saas nähdä, miten suunnistaminen nyt sitten onnistuu...?

MAALI ON SAAVUTETTU !

Tähän kohtaan laitetaan tietysi:
OIKEIN LÄMPIMÄT (SANANMUKAISESTI!) JOULUTERVEISET TÄÄLTÄ KOH CHANGIN PARATIISISAARELTA KAIKILLE TÄMÄN FOORUMIN LUKIJOILLE!!
Toivotteleepi Repa ja Terhi

Tämä saari oli jo Suomeessa retkeä suunnitellessa ajateltu tavallaan päätepisteeksi. Tästä on Pattayalle vain noin kolmensadan kilometrin matka. Sellä Gessu pakataan laatikkoon viikolla kaksi ja roudataan johonkin Bangkokilaiseen satamaan..
Mutta monta vääntöä on vielä edessä, joten stoori jatkuu!
Se eilinen suunnistus meni vaihteeksi kokolailla kuten pitikin. Vaikkakaan tien numerointi ei pitänyt kartan kanssa aina kutiansa. Mutta kyselemällä ja kompassin avulla oikea ura ja suunta kuitenkin löytyi. Alkuperäisväestöllehän on tunnetusti karttaa turha näyttää. Yleensä he eivät ymmärrä, mistä paperista on kyse..
Matka on edennyt jopa ajateltua nopeammin. Minun ajatukseni alumperin oli viettää Joulua jossain Kambozhan rajan lähellä pienessä kylässä, jossa Joulusta kukaan ei ole mitään ikinä kullutkaan.
Mutta kun Gessu vaan kiskoi ja kiskoi...

Hyvää Joulua täältä seurannasta, pukki kävi juuri muutama tunti sitten. Nyt on lokoinen olo, ulkona n. -5 astetta ja maa valkoisena, kaunista. Toivottavasti matkanne jatkuu yhtä mielenkiintoisena, Pekka Lippos- henkisenä jatkossakin. Ei kun hyviä kilometrejä vaan, kesää odotellessa...

KOH CHANG
Kirjoitanpa tähä muutaman rivin tästä saaresta.
Sekä myös niistä syistä, miksi Koh Changin "sielunmaisemalla" on paikka minun sydämessäni. Siitä lähtien kun Pattaya muodostui tukikohdaksi kaikille retkille, on käynti Koh Changilla kuulunut jokaisen reissun ohjelmaan.

Tämä on Thaimaan kolmanneksi suurin saari Phuketin ja Koh Samuin jälkeen. Maisema on erittäin vuoristoinen sademetsineen ja vesiputouksineen. Korkein kohta on Khao Salak Phet 743 metriä. Rannat ovat kalliosia, mutta sitä vaaleahiekkaista "biitsiä" on kuitenkin riittämiin. Apinoita (itseni lisäksi) tapaa tällä varmemmin kuin manner-Thaimaassa.
Myös saaren tiestö jätti lähtemättömän jäljen yllekirjoittaneen sieluun heti ensitapaamisesta lähtien..
Kuuklettamalla Koh Chang islands, näkee taas niitä kuvia tästä saaresta.
Sijainti on aivan kaakkoisessa Thaimaassa lähellä Kambozhan rajaa. Juuri sijainti tekeekin oman mieleniintoisen juonteen tämän saaren historiaan.

Kaikkihan (?) ovat nähneet sen Lenardo Di Caprion tähdittämän elokuvan "The Beach" ?
Se perustuu Alex Garlandin kirjoittamaan romaaniin. Se tarina taas perustuu erittäin totuudenmukaisesti juuri tämän saaren historiaan. Leffa on kuvattu vuonna 2000 eteläisessä Thaimaassa Phi Phi saarella. Mutta tunnelma täsmää.

Thaimaassahan kaikki humehet ovat ankarasti kiellettyjä todella rankoin seuraamuksin.
Minulla on erittäin luotettavana pidettävää "sisäpiirin tietoa" siitä, että ainakin tämän vuosituhannen alussa Kambozhan mafia hallitsi vielä tätä saarta ja sen businestä. Tätä tukevat myös omat havainnot etenkin ensimmäisillä käynneillä täällä. Sillon näki tavan turisteja täällä vielä harvakseltaan. Mutta senkin edestä erilaisia "narupäitä" ja todella aitoa hippimeininkiä.. "Ruohon" polttaminen avoimesti oli varsin yleistä. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että koskaan olisin niitä kamalia aineita eses kokeillut! Aivan kuten Hiko tässä tarinaketjussani aikaisemmin kirjoitti siitä Mekongin "Four Thousand Islands" saaristosta Laosin puolella..
Mutta ainoa pysyvä tila täälläkin on muutos. Tavallisten turistien voimakas vyöry tänne paratiisiin ja sen kalliisiin hotelleihin, on väistämättä kadottanut sitä über rentoa ja rentouttavaa tunnelmaa joka täällä aikaisemmin vallitsi. Mutta vielä löytyy piilopaikka joka ei keskivertoturistille kelpaa. Siam Hut Bungalows. Lonely Beach.
Toinen hyvä oli (on?) Treehause Lodge Long Beachilla. Toiminta vain välillä on ollut katkolla?
Meiltä kun jäi väliin tämän retken vuoksi tuo periteinen Pystymettä Kokoontuminen, korvaa tämä Siam Hut hieman sitä tunnelmaa..
Lämpötila on vain toista äärilaitaa. Nytkin +36,5 astetta.. Mutta selviytymisestä on kumpaisessakin lämpötilassa kysymys. Alueela on ränsistyneitä, aitoja bambumajoja. Niissäkin voi jokainen tehdä olonsa niin siedettäväksi, kuin mahdollista. Aivan kuten siellä Pystymettän teltassaankin.. Illan rantabieet ja diskojumputus korreloivat sen Pystymettän nuotion ja sosiaalisen toiminnan kanssa. Viime kerralla tapasi vielä niitä Pilven Veikkoja. Enkä tarkoita nyt lentäjiä.. Ainakaan toistaiseksi niitä ei ole näkynyt? Nuorta aikuista bilekansaa ehjissä vaatteissaan ja tukka kammattuna.
Niin muuttuu maailma, (paremmaksi?) Eskoseni...

Aika huimaa. Kiitos kertomuksistasi!

Et ole Repa kertonut mitään tulvista, täällä uutiset kertoo, että tulvii. Oot ilmeisesti pysynyt vain vuorilla ? Hyvää loppuvuotta !

Kiitos jälleen kommenteista !
Huimaa täällä kieltämättä on myös toisinaan ollut. Mutta myös sitä Aasialaista lämpöä ja "pumpulissa"
elämistä. Täällä vaan ihmisen on yleensä hyvä olla.. Plus ja miinus merkkeineen?

Ne Etelä-Thaimaan tulvat eivät ole meitä mitenkään koskeneet. Tämä on pitkä maa, kuten Suomikin.
Meidän kierros käsitti pohjoisosan, emmekä saaneet sadetta koko aikana.
Talviaika on myös Thaimaassa, ja pitkään lämpötila pyöri meille pohjoismaalaisille erittäin sopivissa +20 ja +25 asteen välillä. Pohjoisemmassa thaikut kulkivat toppatakeissa ja villapipoissa ja äimistelivät iltaisin meidä puketumista shortseihin ja T-paitoihin!?

Täällä Koh Changilla ei sada ja lämpötila keikkuu +37 paikkeilla ytötä päivää..