BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Heinäkuun loppu häämötti, mutta huipennus oli vielä tulossa. Viikonloppuna kokoonnutaan Kemijärvellä tavaten uusia ja vanhoja ystäviä, kerholaisia.
Oli torstai aamupäivä ja tein lähtöä pohjoiseen, oli sovittu Reijon kanssa, että tavataan kahden aikaan Kärsämäellä. Oli siis lähdettävä hyvissä ajoin liikkeelle, olihan Palokasta matkaa Kärsämäelle parisataa kilometriä.
Aamu oli kulunut pyörää pakatessa, koska piti saada mukaan mahdollisimman paljon kerhotavaroita. 850 näytti aivan kamelilta, kun sain viimeisetkin pakaasit kiinnitettyä pyörään.
Ja niin lähdin matkaan, aluksi paistoi aurinko, mutta kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, niin myös tälläkin kertaa tuli vettä. Sitä tuli ennen Kärsämäkeä pariin otteeseen.
Tapasimme siis Reijon kanssa Kärsämäellä ja siinä sitten nautittiin kupposet kahvia, kun kiire ei ollut mihinkään. Suunnistimme mutkateitä pitkin Paljakkaan, jossa ensimmäisen yön vietimme. Mökki oli ruhtinaallinen, sinne olisi hyvin mahtunut varmasti kymmenen henkeä, eli tilaa oli. Näimme siellä myös tuttuja.
Illalla pääsimme oikein savusaunaan ja saunan jälkeen herkullinen ruoka maistui.
Perjantai aamu koitti vähän nuhruisena, mutta kirkastui sitten kuitenkin. Söimme tukevan aamiaisen, että jaksamme ajaa vielä pitkän pätkän pohjoiseen. Ajoimme pienempiä asfalttiteitä, tosin välillä jouduttiin isommillekin väylille. Puolanka, Taivalkoski, Posio ja parit kupit kahvia tyylillä matka eteni ilman poroja, tosin niitäkin varmasti vielä nähtäisiin. Posiolta lähdimme aika pienenoloista tietä suuntana 5-tie. Oli muutamia mukavia mutkia, mutta oli suoriakin, yksikin oli yli 11 kilometriä pitkä. Pusikoita oli aivan tienvieressä, eli tarkkana oli oltava. Niin sitten tulimme isolle, eli sille 5-tielle ja ei aikaakaan, kun vastaan tuleva auto varoitti meitä ja porojahan siellä oli tiellä. Sen jälkeen niitä poroja nähtiinkin sitten muutamaan otteeseen.
Kello tuli neljä ja me tulimme Kemijärvelle. Väkeä oli jo saapunut mukavasti. Otimme mökin, joka ei ihan vetänyt vertoja edelliselle yösijalle, mutta kyllä se kelpasi. Syötiin ja saunottiin ja tietysti illalla vielä paistettiin makkaroitakin, kuten aina. Keskellä yötä oli aivan valoisaa ja se vähän häiritsi unen tuloa, mutta kyllä se Nukku-Maija sitten kuitenkin tuli.
Lauantaina oli mukavaa toimintaa. Kävimme Moottorikelkka Museossa ja sielläpä oli kaikenlaisia ja etenkin erikoisia liikkumavälineitä. Ennen ei oikein ollut kunnon tietäkään, mutta kyllä ovat ihmiset näköjään keksineet miten siirrytään paikasta A paikkaan B. Oli siellä useampi sellainen laite, jolla itse en olisi lähtenyt mihinkään. Mielenkiintoinen paikka, suosittelen.
Jatkuu seuraavassa "numerossa"!

Jatkuu...
Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, me olimme siis museossa ja toinen ryhmä risteili järvellä. Nyt oli meidän vuoro lähteä risteilemään. Väillä paistoi aurinko nätisti ja välillä oli taivas tummassa pilvessä, mutta kokoajan tuuli voimakkaasti, jopa paattia keinutellen. Maisemia katsellessa silmä lepäsi. Oli laaksoa ja kukkulaa. Paikalliset kertoivat, että vesi oli todella korkealla normaaliin verrattuna. Pullakahvit ja muitakin virvokkeita nautimme risteillessämme. Kun risteily päättyi ja olimme lähestymässä rantaa, niin tuli ongelmia, tuuli painoi venettä niin kovasti, että kapteeni joutui muutaman kerran mallailemaan kohtaa, josta saisi meidät vietyä laiturille, ettei sentään uimaan jouduttaisi. Rantautuminen onnistui ja kävelimme takaisin majapaikkaamme.
Tuli saunottua ja uituakin ja syötyä. Illalla kokoonnuimme kaikki saman katon alle, oli aika arpoa keille ruhtinaallinen kasa tuotteita jaettaisiin. Arpajaiset kestivät aika tovin ja sen jälkeen tietysti lähdettiin rantaan paistamaan makkaroita, hyviä olivat. Kello lähestyi jo puolta yötä ja kun aamulla oli edessä pitkä kotimatka, niin oli mentävä yöpuulle.
Aamulla aamiaisen jälkeen alkoi taas kova pakkaaminen, vaikka se olikin helpompaa, kuin kotona, koska kerhotavarat olivat tehneet mukavasti kauppansa. Moni olikin kysynyt minulta, että millä olin tavarat Kemijärvelle tuonut, matkahuollolla vai postilla. Vaikka se niin uskomattomalta kuulostaakin, niin kyllä ne tulivat ihan samalla vehkeellä, kuin minäkin. Ennen lähtöä aprikoimme Reijon ja muidenkin kanssa, että kumpaa reittiä kotiin kannattaisi ajaa, itä- vai länsipuolta. Idässä näytti niin tummalta, että päätimme suunnistaa länteen päin Ranuan kautta. Sillä reitillä oli tiedossa mukavia mutkateitäkin.
Niin siis lähdimme mielestämme kuivaa reitti, mutta yllätys yllätys, kun olimme matkanneet vasta parikymmentä kilometriä, niin vettä tuli ja sitä tuli hurjan paljon. Tosin niinhän sitä sanotaan, että kesä kuivaa minkä kasteleekin. Mutta Reijon oli vaihdettava kuivia vaatteita, kun vesi pääsi takin sisään, koska vetoketju ei ollut kiinni. Ranualla poikkesimme kahvilla ja sitten suunnaksi otimme Kuusamon tien ja sieltä Ouluun. Ohitimme Oulun ja seuraava kahvipaikka oli Tupoksen ABC.
Nyt oli aika kiittää Reijoa seurasta, kun minä lähdin Jyväskylän ja Reijo Vimpelin suuntaan.
Ajelin kohti etelää ja aurinko paistoi ja oli ihan lämmintä. Idässä näytti olevan tosi tummat pilvet ja selvästi siellä satoi vettä. Matkan edetessä taivas meni pilveen ja ne idän tummat pilvet eivät enää olleetkaan idässä, vaan lähestyivät uhkaavasti. Ja vain vajaa kilometri ennen Pulkkilan ABC:tä iski hurja sadekuuro, vettä tuli samana päivänä jo toistamiseen aivan hirveästi. Se oli kuitenkin kuuro ja hetken päästä matka jatkui kotiin.
Takana oli taas mukava kokoontuminen ja kiitokset siitä järjestäjille, Majasuon Pirkolle ja Laurille!