BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Olen pienen ikäni ihmetellyt moottoripyöräilyn kuulemma antamaa ns. vapauden tunnetta? Itse kyllä en ole sitä vielä huomannut. Moottoripyöräily on vaarallista, varsinkin jos lähtee liikenteen seassa räppäilemään. Tuota räppäilyä näkee ja kuulee joka päivä, eikä siinä ole mitään puolustettavaa, edes toisen motoristin toimesta. Vapauden tuntua ei ole edes normaalinopeuksilla. Siinä pitää koko ajan seurata monia asioita, eikä aivoja voi laittaa lepotilaan, muuten tulee Noutaja.

Jos olisin MP-kouluttaja, kehoittaisin ensimmäisenä unohtamaan vapauden. Se on illuusio moottoripyörän sarvissa. Ehkä jossakin Jenkeissä autiomaan läpi ajaessa saattaa tulla vapauden fiilistä, mutta harvemmin täällä. Ennen vanhaan taottiin päähän sitä, että ajoneuvo on saatava pysäytettyä tien kokonaan näkyvällä osalla, eli tilannenopeutta pitää arvioida koko ajan, joten se siitä vapaudesta, varsinkin kun moottoripyörä kiihtyy hetkessä tolkuttomiin nopeuksiin...

Näin on! Se illuusio vapaudesta oli aikanaan ajettaessa ilman minkäänlaisia suojavarusteita,
pelkkä hesari puseron sisällä pahinta viimaa vastaan.Nykyään voi sen 'vapaudentunteen' kokea lähtiessä kotoa tai työpaikkaa 'karkuun' joksikinaikaa...

Kari

Minulle moottoripyörällä reissuaminen ei merkite suinkaan liikenensäännöistä vapautumista.
Mutta se merkitsee vapaata matkustamista ilman tarkkoja aikataluja ja hotellivarauksia.
Reittisuunitelmakin on yleensä hyvin karkea.

Viime keväänä ajoimme Munchenistä Itävallan kautta entisen Jugoslavian maiden läpi Kreikkaan ja Turkkiin. Sieltä sitten takaisin kotiin Bulgarian ja Romanian kautta.
Syömään pysähdyttin, kun oli nälkä, hotellit haettiin, kun alkoi siltä tuntumaan (keväällä hinnat 20...30 E/ 2hh, sis pyöräparkin).
Lounaan jäkeen voi vaikka ottaa tirsat nurmikolla pyörän vieressä.
Rajanylitykset hoituivat nopeasti. Yleensä rajaviranomaiset ottavat pyörät ohi jonon, kun kuulemma niissä ei ole mitään tullattavaa.
Parkkipaikat löytyvät helposti, ajoväyläksi kelpaa tien reuna, jopa polkukin, joten ruuhkista selviää helposti.
Itäräjän takana gessulla tienvallinnatkaan eivät tuota päänvaivaa.
Kyllähän autokin täyttää lähes kaikki nämä vaatimukset.
Siksi ajankin mp:lla kesässä vain yhden tai kaksi pitkää reissua.
Pakolliset liikkumiset hoidankin autolla.

Ja niin, puhelimeen ei tarvitse vastata pyörän selässä!
Joten pyörä on sopiva pitkän matkan kulkuneuvo näin epäsosiaaliselle tyypille.