BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Onko kellään valmista reseptiä R1150RT:n takajousituksen jäykentämiseksi?

Vakiona pikasäätö pyöritettynä kiinni asti tuntuu edelleen liian pehmeältä täysissä ajovarusteissa 71 kg painavalle "jässikälle".

Iskunvaimennuksen säätökin on tapissa, mutta kuvittelen ongelman johtuvat pikemminkin jousituksen pehmeydestä kuin vaimennuksen puutteesta. Ongelma tulee esiin tiukoissa käännöksissä. Esimerkiksi tiukassa väistössä ensimmäinen kaarros upottaa perän niin syvään, että oikaisu takaisin tien suuntaan vaatii jo paljon enemmän voimaa ilmeisesti takajousituksen liikkeiden myötä muuttuvan haarukkakulman ja jätön vuoksi?

Kyllä katumopollakin pitäisi minusta pystyä pujottelemaan keskiviivan pätkiä kahden puolen vielä 80 - 100 km/h nopeudessa. Ainakin edellisellä halvalla japanilaisella pystyi, eikä edes rouva takapenkillä valittanut vellovasta kyydistä.

Onko kyse niin yksinkertaisesta asiasta kuin jousituksen esijännityksen lisäämisestä välilevyllä, vai vaatiiko takajouksen Paralever -rakenne jotain muita temppuja? Jos kellä on valmiiksi koeteltuja mittoja tai vinkkejä, niin kiitokset jo etukäteen!

Tekeekö joku noihin jäykempiä takajousia, joiden kanssa pikasäädön voisi säilyttää toiminnassa?

Säädäpä jousitus niin että kun istut koko painollasi pyörän päällä ja saappaitten kärjet ottavat mahdollisimman kevyesti maahan, niin jousitus niin edessä kuin takanakin painuu saman verran, eli vain pari senttiä. Se on peruslähtökohta. Jos on tosiaankin niin, että jo käännöksissä takaiskari lähes pohjaa, sen jousi on poikki tai se on jonkin syyn takia kuoleentunut. Sinuna antaisin jonkin kokeneemman pyörämiehen kokeilla laitettasi.

Hyvä vinkki, ja oikea arvaus lisäksi, kiitos vain. Olin tosiaan tehnyt hätäisen johtopäätöksen koska jousitus tuntui pehmeän vellovalta noin perstuntumalla, nolo homma

Mutta nyt on jousituksen vajoama ("sag") mitattu ja saatu seuraavia arvoja tappiin saakka kiristetystä 16 napsausta löysättynä:

Keskituella seisovaan mopoon verrattuna pelkän mopon paino pudottaa etupäätä 34 mm ja takapäätä 5 mm.

Tähän kuljettaja lisää, pari jousituksen painallusta ja mittaus, niin etupää putoaa 6 mm lisää ja takapää 14 mm lisää.

Tämähän menee normaalin kaavan mukaan, eli vajoamasta pelkän pyörän paino tekee edessä noin karkeasti 2/3 - 3/4 ja takana 1/4 - 1/3. Eli kuskin paino pudottaa perää enemmän kuin keulaa.

Tämän lisätiedon perusteella vaihdankin kysymystä: nyt epäilen iskarin kypsyneen, onko suosituksia hieman tukevammista ja etenkin pitkäikäisemmistä menemättä Öhlins-hintaluokkaan?

BTW, onko tosiaan BMW:n kanssa ohjeistettu noinkin pieni vajoama kuin 2 senttiä molemmissa päissä? Tuntuu hieman pienenlaiselta, mutta ehkä painava pyörä sen vaatiikin.

Täsmennetään vielä, että alustan pehmeyden ongelmaa en havaitse niinkään normaalissa kaarreajossa, vaan vasta äkkiväistöissä tai keskiviivapujottelussa, joka tekee koko moposta melkoisen hissin.

No noi Wilbersit on varmaan vähän edullisempia. Touratech ja Wunderlich ostopaikkoina.
Ja jos niitä ostaa jostain Ebaystä, niin saa varmaan edullisemmin.

Ostin juuri semmoisen kaverilta, joka oli vaihtanut R1150 GS:ssään, kun mulla on vielä toi R1100GS.

Pekka

Öhlinssit ja Wilberssit on hienoja ja pitkällä takuulla. Jos kuitenkin päädyt alkuperäiseen niin e-baystä löytyy bemarin osia mielinmäärin. Vilases osoitteesta http://cgi.ebay.de/BMW-R-850RT-R-1150RT ... dZViewItem
Siinä on käytetty iskari ja samalla myyjällä paljon muutakin bemarin osaa myynnissä, löytyvät osoitteesta http://stores.ebay.de/BMW-Motorrad-Ersa ... pZ14QQtZkm
Käytetty on toki käytetty, mutta jos hinnallinen kipuraja tulee vastaan niin voihan käytettykin olla parempi kuin risa .
Oletko päässyt kokeilemaan toista samanlaista pyörää? Onko eroa?

Hannu kirjoitti:Tämän lisätiedon perusteella vaihdankin kysymystä: nyt epäilen iskarin kypsyneen, onko suosituksia hieman tukevammista ja etenkin pitkäikäisemmistä menemättä Öhlins-hintaluokkaan?

Jos kysymyksessä on ns. pitopyörä, niin useamman sadan euron sijoitushan ei siinä tapauksessa ole paha juttu. WP Suspensionilla löytyy monenlaista ja nyt sattuneesta syystä on edessäni suomihinnasto. Hintaluokka on varmasti öhlärin kanssa samaa luokkaa, Öhlinssiä saa EMC:ltä.

Takavaimennin 4014 Fusion (lisäsäiliöllä= säädettävä puristus/paluuvaimennus) 790 euroa.

Takavaimennin 4014 emulsion paluuvaimennuksensäädöllä 540 euroa.

Sitten vielä lisäksi matkapyörässä melko kätevä hydraulinen esijännityksen säätö 230 euroa.

Ja sitten olisi sormien tummumista vastaan R1150RT sähkösäätöiset EDS etu- ja takavaimennin yhdessä 2050 euroa


Lisätiedot http://www.totaltek.fi mutta ostopaikkana suosittelen http://www.bikefox.fi/

Itse olen ostanut WP:n emulsioiskarin eBaysta hiukan yli 200 eurolla, mutta vanhoihin bemareihin osat tietenkin on halvempia kuin uudempiin. Mutta nuo ylläolevat hinnat kertovat suunnan, mitä kannattaa maksaa. Wilbersit maksavat Wünderlichiltä 429 ja 649 (hydr. esijännityksen säätö) euroa, mutta mitenhän niiden huolto onnistuu Suomessa ??

Hei.
Minusta tuntuu että pitäisi erottaa kaksi asiaa.
-iskarit
-jositus

Jousituksen jäykkyydellä määritellään kuinka syvälle jouset painuvat stabiililla kuormalla
iskunvaimentimet määrittävät kuink syvään jousitus painuu dynaamisessa kuormassa ( isku, kuoppa..)

Jos haluaa vähentää tuota vajoamaa, ei kai iskarien vaihtaminen siihen vaikuta?

Nimim. "Epätietoinen"

JKU kirjoitti:Hei.
Minusta tuntuu että pitäisi erottaa kaksi asiaa.
-iskarit
-jositus

Jousituksen jäykkyydellä määritellään kuinka syvälle jouset painuvat stabiililla kuormalla
iskunvaimentimet määrittävät kuink syvään jousitus painuu dynaamisessa kuormassa ( isku, kuoppa..)

Jos haluaa vähentää tuota vajoamaa, ei kai iskarien vaihtaminen siihen vaikuta?

Nimim. "Epätietoinen"

No ei se mun mielestä ihan noin mene.
Jouset säätää sen miten pyörä ottaa montut vastaan, eli miten jäykkä jousitus on ja minkä kuorman se kantaa.
Siihen voidaan vaikuttaa jousen esijännityksellä. Sitä säätämällä.
Tai sitten vaihtamalla koko jousi vahvempaan..

Iskunvaimennus sitten tarkoittaa sitä, miten se iskari palautuu ja rauhoittaa sen menon kovan montun jälkeen. Jos iskunvaimennus on olematon, kiikkuva meno jatkuu pitkään. Sitähän ne joskus tuolla autokatsastuksessakin tutki. Painoi vaikka autoa vaikka vasemmasta keulasta ja katsoi miten kauan se pomppii. Nyt niillä on vissiin joku kone sitä varten.

Sitten vielä uusi juttu on se paluuvaimennuksen säätö. Se tarkoittaa pyörässä miten äkkiä se pyörä palaa sinne alkuasentoon. Sitäkin voi säätää näissä paremmissa iskareissa.

Mulla on tossa uudessa Wilbersissä jousen esijännityksen säätö hydraulisesti. Aika kätevä, voi vaikka säätää ajon aikana. Sitten on se paluuvaimennuksen säätö sillä niks/naks pyörylällä siellä iskarin alapäässä.

Ja hyvin toimii.

Pekka

Raimo kirjoitti:
Wilbersit maksavat Wünderlichiltä 429 ja 649 (hydr. esijännityksen säätö) euroa, mutta mitenhän niiden huolto onnistuu Suomessa ??

Itse ostin ton hydraulisesti jousen esijännityksellä varustetun etuiskarin hintaan 350.- . Ei paha. Toivottavasti sitä ei tarvitse huoltaa. Siinä on viiden vuoden takuu ja vehje oli vuoden vanha ostaessani sen. Toimii muuten mainiosti, kokeilin juuri keulia ( suljetulla alueella tietty ) ja pyörä laskeutui kuin pumpulipilveen.

Pekka

JKU kirjoitti:

Jousituksen jäykkyydellä määritellään kuinka syvälle jouset painuvat stabiililla kuormalla
iskunvaimentimet määrittävät kuink syvään jousitus painuu dynaamisessa kuormassa ( isku, kuoppa..)

Noinhan se menee. Siksi juuri kerroinkin ensimmäisen vastaajan hyödyllisen vinkin jälkeen mitanneeni jousituksen vajoaman pyörän ja kuskin painolla, koska olin huomannut olleeni aiemmin väärillä jäljillä.

Kuten kerroinkin, nyt on tuo puoli suunnilleen kohdillaan, kuten staattisen kuormituksen mittaukset osoittavat. Eli jouset tod. näk. OK.

Mutta muuttuvassa kuormituksessa löysyys on silti niin huomattava, että sen huomaa selvästi häiritsevänä. Pahiten tuon vellomisen huomaa pujottelemalla keskiviivaa kahta puolta, siis joka pätkä eri puolelta ohitse, vaikkapa 80 km/h. Älä vaan nyt kysy miksi noin pitää ajaa

Kiitokset iskarivinkeistä, pitää noista koittaa kaivaa sellainen perinteisillä säädöillä varustettu, koska sillä näyttää hieman saavan hinnasta poies.

Koska oma pyöräni oli jo noin 30.000 ajettuna tässä kunnossa, niin en oikein ole alkuperäisosista kiinnostunut, etenkään käytettynä.

Hannu kirjoitti:JKU kirjoitti:

Jousituksen jäykkyydellä määritellään kuinka syvälle jouset painuvat stabiililla kuormalla
iskunvaimentimet määrittävät kuink syvään jousitus painuu dynaamisessa kuormassa ( isku, kuoppa..)

Noinhan se menee. Siksi juuri kerroinkin ensimmäisen vastaajan hyödyllisen vinkin jälkeen mitanneeni jousituksen vajoaman pyörän ja kuskin painolla, koska olin huomannut olleeni aiemmin väärillä jäljillä.

Kuten kerroinkin, nyt on tuo puoli suunnilleen kohdillaan, kuten staattisen kuormituksen mittaukset osoittavat. Eli jouset tod. näk. OK.

Mutta muuttuvassa kuormituksessa löysyys on silti niin huomattava, että sen huomaa selvästi häiritsevänä. Pahiten tuon vellomisen huomaa pujottelemalla keskiviivaa kahta puolta, siis joka pätkä eri puolelta ohitse, vaikkapa 80 km/h. Älä vaan nyt kysy miksi noin pitää ajaa

Heh, no täällä näyttää olevan ihan insinöörejä paikalla. Kun toi analyysi on noin syvällistä

Pekka

Öhlins-hintaluokka?

Omassa gs:ssäni alkuperäinen BMW maksaa 920 ja on lähtöjään huoltokelvoton laadukas. Öhlins maksaa 782 ja on täysin säädettävä ja huollettava. Öhlinsissä on vain se ongelma, että niiden toimitusaika lasketaan kuukausissa.

Ai niin ja sillä esijännityksen säädöllä hoidetaan peräpään korkeus eli pidetään etujättö oikeana kuormasta riippumatta. Virheellisestä säädöstä on palkintona yli- tai aliohjautuvuutta.

Liika paluuvaimennus tarkoittaa sitä, että peräkkäisissä mutkissa perä vajoaa ja jää alas. Liian vähäinen paluuvaimennus tarkoittaa sitä että pyörä potkii perseelle. Tai sitten tasan päinvastoin. Tähän voi mausteeksi yhdistellä mielin määrin erilaisia vaihtoehtoja menovaimennusta jousineen. Öhlinsillä on variaatioita muistaakseni 60 napsua paluuta ja 30 napsua menoa. Ja vain yksi säätö on oikea...

Kun hankit kunnollisen takaiskarin, hämmästyt kuinka paljon hyvä takaiskari vaikuttaa myös etupään toimivuuteen ja hämmästyt, kun säädöt, yksikin napsu, todella vaikuttaa ajettavuuteen. BMW:n omat (lue Showan kertakäyttöiset) iskarit ovat hämmästyttävän huonoja siihen nähden, että merkki muuten antaa vaikutelman laadusta. Hinta niissä sentään on taattua BMW tasoa.

Kokemukseni ovat K75:sta, K100:sta ja 1150 GR adventöröstä.

Omassa gs:ssäni alkuperäinen BMW maksaa 920 ja on lähtöjään huoltokelvoton laadukas. Öhlins maksaa 782 ja on täysin säädettävä ja huollettava.

Sinäpä sen sanoit, kun minä en tulokkaana uskaltanut. Sen verran samaa mieltä olen kuitenkin, etten edes kysynyt alkuperäisvaimentimen hintaa.

Ai niin ja sillä esijännityksen säädöllä hoidetaan peräpään korkeus eli pidetään etujättö oikeana kuormasta riippumatta. Virheellisestä säädöstä on palkintona yli- tai aliohjautuvuutta.

Noinhan se menee. Myönnän aloittaneeni threadin hätäisesti väärällä diagnoosilla, koska ongelmaksi kokemani ilmiö _tuntui_ pienen esijännityksen tapaiselta. Sitten sain vinkin mittailla jousituksen esijännitykset ensin kohdalleen, minkä teinkin, kuten sitten toisessa postissani kirjailinkin.

Liika paluuvaimennus tarkoittaa sitä, että peräkkäisissä mutkissa perä vajoaa ja jää alas. Liian vähäinen paluuvaimennus tarkoittaa sitä että pyörä potkii perseelle.

Juurikin näin, ja lisäksi vielä olematon vaimennus johtaa nyt vaivaavaan peräpään laajalla alueella pumppaavaan hissiin peräkkäisissä mutkissa.

Tällöin ensimmäisen kommenttisi ongelma vain pahenee ohjausvasteen muuttuessa kaarteen myötä. Ensimmäiseen kaarteeseen lähdettäessä stabiilista tilanteesta ohjausvaste on normaalin kevyt. Eka kaarre painaa takajousituksen alas, jolloin seuraavaan kääntäminen vaatii enemmän voimaa ohjausvasteen muuttuessa jätön ja haarukkakulman myötä. Jos tuon kaarteen vääntää voimalla, tulee perästä ylös-alas pumppaava heiluri, jonka vuoksi seuraava käännös on taas erilainen

Kun hankit kunnollisen takaiskarin, hämmästyt kuinka paljon hyvä takaiskari vaikuttaa myös etupään toimivuuteen ja hämmästyt, kun säädöt, yksikin napsu, todella vaikuttaa ajettavuuteen.

Sekä muutamilla helposti ajettavilla pyörillä ajaneena että aiemmassa pyörässäni monipuolisempien ja ennen kaikkea toimivien (joskin halvalla toteutettujen) säätöjen kanssa pelanneena ja pyörän nätisti kulkemaan saaneena yksin, kaksin, kuormalla ja radalla en hämmästy yhtään. Mutta odotan päivää, jolloin löydän palat millä ajettavuuttaan lukuunottamatta mukava RT:ni tekee saman.

Säädön helppoudesta olen valmis tinkimään, sillä valitsenpa minkä tahansa iskarin, sen säätö tulee olemaan väistämättä helpompi kuin edellisen pyörän satulan alla kulkenut huonekaluputken pätkä pyörän mukana toimitetun haka-avaimen jatkoksi esijännityksen säätöön ja pyörän alla maaten säädettävä vaimennus. Kun ei hyvästä tiedä, ei osaa kaivata parempaa