BMW moottoripyöräkerhon keskustelupalsta

Kolmen viikon loma alkoi ja helteet tulivat samalla. Startti 20.5.2014 kohti Turkua ja Viking Gracea 27 C lämmössä. Lahdessa Oululaisen kohdalla leivän tuoksu ja uuni hohkasi lämmöt jopa 29 asteeseen. Mutta kokemuksen mukaan Turkuun ajaessa kastuu aina, tällä kertaa harrastan pientä sadepukujumppaa Lopella. Forssaan pienempiä teitä Portaan kautta ja Jokioisten kautta Turkuun. Kuskin ja pyörän tankkaus ja sitten laivaan. Yksi ruotsalainen Honda tulee seuraksi. Piccolo-hytti on nimensä mukainen, mutta sopii hyvin yhdelle motoristille. Uusi laiva tuntuu kulkevan hiljaisesti eikä täristä yhtään.

Ruotsin läpi on tarkoitus ajella nyt muuta kuin E4:sta pitkin, mutta sillehän sitä on kuitenkin startattava ja Linköpingiin asti ajankin. Vanhat tutut Hölö- ja Mörkö-tienviitat ovat tallella (Hölmö löytyi myöhemmin iltapäivällä etelämpää). Ajan reittiä Åtvidaberg-Kisa-Vimmerby-Växjö-Malmö. Jotakuinkin samaa reittiä tuli kerran ajettua v.2001 ensimmäisellä Keski-Euroopan mopomatkalla. Varsinkin alkumatkasta on mukavaa pienempää tietä ja liikennettä ei paljoa ole. Toki vähän hitaampaa kuin E4, mutta saavun Kööpenhaminaan kuitenkin klo 16 aikoihin.

Ruotsin läpi voi ajaa myös pienempiä teitä


Majoitus on varattu Köpiksestä City Hotel Nebosta 50 m rautatieaseman takana. Huone on vaatimaton, wc ja suihku käytävällä, mutta sijainti on tärkein. Pyöräkin sopii sisäpihalle (maksua vastaan tosin). Nopean suihkun kautta kaupungille lämpimään ja aurinkoiseen iltaan. Väkeä on liikkeellä ja mukava tunnelma.

Nyhavnilla on porukkaa


Seuraava yöpaikka on varattu Kielistä ja tällä kertaa Saksaan ei mennä lautalla vaan siltojen kautta. Täältäkin oli viimeksi tullut mentyä v.2001. Ison-Beltin silta on Juutinraumaan verrattuna 'oikea silta', koska siinä ei mennä tunnelissa. Tuuli ei tällä kertaa silta-ajoa haittaa.

Kiel tunnetaan meillä kanavastaan ja saksalaisten poliisisarjojen ystävät ovat meilläkin voineet nähdä Tatort-jaksoja, joissa Hauptkommissar Klaus Borowski kurvailee vanhalla Passatillaan. Muuta käsitystä ei juuri ollut, siispä katsomaan.

Kieliin saavuttuani ajoin suoraan Louisin myymälään, jonka olin katsonut etukäteen valmiiksi. Ajatus oli mennä katsomaan ja ehkä ostamaan lämpimämpiin keleihin sopiva ajoasu. Nettitilaus sovittamatta ei houkuttanut. Lämpöä olikin sopivasti 29 C ja ilmastoimattomassa myymälässä vielä vähän enemmän, joten hien valuessa norona oli mukava sovittaa kopissa vaatteita. Tällä välin myyjä oli käynyt jo neuvotellut kollegansa kanssa ja tarjoutui lähettämään vanhat kamppeeni kotimaahan ilmaiseksi, jos kaupat syntyvät. Näin tehtiin ja ainut mitä pelkäsin oli, että nuo hiestä märät rytkyt tulevat homeisina laatikossa kotiin...

Sitten hotellille ja kaupungille katselemaan ja nauttimaan bratwurstit weissbierin kera. Hotelli Sophienhof oli taas 100 m asemalta, hintaa aamiaisineen ja wlaneineen erittäin kohtuulliset 31 euroa. Koska Kiel oli sota-aikaan tärkeä laivastotukikohta, sitä pommitettiin rajusti ja niinpä sen vanha kaupunki ei olekaan kovin kummoinen saksalaisessa mittakaavassa. Tulipahan kuitenkin nähtyä. Ruotsista ja Norjasta on hyvät yhteydet, kun lautat tulevat suoraan kaupungin keskustaan.

Satama on aivan kaupungin ytimessä


Kielin jälkeen oli vuorossa matkan pääkohde Hampuri. Monta kertaa siitä on ajettu ohi ja onpa lastattu mopoa junaankin Altonan asemalla, mutta koskaan ei muka ole ollut aikaa pysähtyä. Nyt olin varannut hotellin 3 yöksi.

Matka oli niin lyhyt, että matkalla piti vähän viivytellä. Ajoin ensin kohti Lyypekkiä mukavia pikkuteitä ruotsalaisen ryhmän perässä. Lyypekki on meidän suosikkikaupunkeja Saksassa. Kaunis, sopivan pieni ja aina tuntuu olevan jotain tapahtumaa menossa. Nyt oli jotkut hansakaupunkien päivät ja kadut täynnä erilaisia kojuja saksalaisten ja naapurimaiden (myös Venäjän) kaupunkeja esittelemässä. Löytyipä yksi suomalainenkin erikoisuus



En kyllä syönyt loimulohta, vaan vartaassa kokonaisena pyörivän possun liha ja hapankaali vei voiton tällä kertaan sämpylän väliin laitettuna ja hyvältä maistui! Päälle vielä tuliaisostokset Niedereggerin marsipaanikaupasta ja autobahnille kohti Hampuria. Vesisade vähän meinasi haitata Lyypekissä, mutta ei pahemmin.

(jatkuu)

Hampurin hotellikin oli katsottu periaatteella 'kävelymatkan päässä ja edullinen'. Miljoonakaupungissa ei aina niin yksinkertaista. Raatihuoneelle oli matkaa kilometrin verran. Hyvä tuuri sisäpihan parkkipaikkojen suhteen ei enää voinut jatkua (hotelli kävelykadulla), vaan lähistöllä kuulemma olisi maksullisia halleja 15-20 €/vrk tai sitten yhdellä esplanadin pätkällä ilmaiseksi. Maksuton vei voiton, etenkin kun nuo hallit eivät olleet edes paljon lähempänä. Liikuntaa siinä toki tuli, kun ensin kävin katsomassa paikan ja paluumatkalla kävelin vähän harhaan ja sitten sama mopon kanssa eikä se paikkakaan ihan nurkalla ollut. Kävelyä tuli kyllä jatkossakin tuntikausia päivässä, tutustuu kaupunkiin parhaiten ja on hyvää satulassa istumisen vastapainoa.

Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki, 1.7 milj. asukasta ja sen vuorovesisatama on Saksan suurin, vaikka kaupunki on sisämaassa vähän kuin Lahti Suomessa (erotuksena tietysti tuo Elbe). Tarkoitus oli tutustua kaupunkiin yleensä ja erityisesti olin halunnut jo vuosia Miniatur Wunderlandiin.

Tämä maailman suurin pienoisrautatie ja pienoismallimaailma on jokaisen ison ja pienen pikkupojan unelmakohde, joka on edelleen laajenemassa tulevina vuosina. Siellä junat, autot ja laivat kulkevat itsestään, lentokoneet kulkevat kentällä ihan kuin reaalimaailmassa (myös nousut ja laskut) ja detaljien määrä on aivan huikea. Kerralla ei millään pysty katsomaan kaikkia yksityiskohtia, vaikka muutaman tunnin kiertelisikin. Paikalle kannattaa mennä aamusta ettei joudu jonottamaan (sisään päästetään vain rajattu määrä kerralla) ja kannattaa huolehtia, että kamerassa rittää akkua ja muistikorttia. Kohteita pääsee lähelle ja kuvaaminen ei ole pelkästään sallittua, vaan jopa toivottavaa. Monet kohteista ovat myös interaktiivisia eli ne saa toimimaan nappia painamalla. Pienoismaailma elää 15 minuutin vuorokausirytmissä eli vartin välein aina tulee pimeää ja kaupungin valot syttyvät.

Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta ehkä on paras vain todeta, että omalla kohdalla tämä oli todennäköisesti paras matkailukohde missä koskaan on tullut käytyä! Ja mielellään menisi uudelleen. Nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja kuvia.

Muutamia kuvia
Wunderland ulkoa 'Varastokaupungissa' (Speicherstadt)


Ajankohtaista asiaa tiemaksuista -tosielämää vai pienoismalli?


Lentokone tulessa, palokunta tulossa


BMW-Polizei


Rekka palaa taustalla, palokunta lähdössä hälytykseen


Kiitorata pimeällä

Hampuri vaikutti muutenkin oikein mukavalta paikalta. Saksalaiseen tapaan siistiä ja vauraan oloista sekä kalliita autoja. Tuntuu muuten jotenkin hassulta seurata näitä nykyajan start-stop –autoja, kun sadan tonnin Carrera-cabrio sammahtelee kävelykadulla viiden metrin välein. Taisi olla aikanaan 100A Datsunissa samoja oireita…

Seuraavana aamuna saapuessani hotellin aamiaishuoneeseen on siellä joku tilanne meneillään. Kännykkä kulkee korvalta toiselle ja englanniksi ja saksaksi selvitetään jotain ongelmaa. Turkkilaistaustainen saksalainen nainen on maksanut majoituksen jo etukäteen, mutta ei ole saanut kunnon kuittia. Ja koska hän on työmatkalla, työnantaja ei korvaa kuluja ilman kuittia. Nainen ei puhu hyvin saksaa, joten kantaväestöön kuuluva auttaa keskustelussa hotellia pitävän kiinalaisen kanssa. Mies on luvannut olla aamulla paikalla, mutta häntä ei näy eikä kuulu ja naisen pitää lähteä lentokentälle. Täällä selvästikin raha-asiat ovat vain chefin takana. Muiden lähdettyä aasialainen tarjoilija istuu pöytääni ja alkaa selittää tuohtuneena tapahtunutta. En ole varma onko kieli saksaa, jotain itämaista vai niiden sekoitusta, mutta se on selvää että hän oli syytön tähän tilanteeseen ja joutui vielä kännykkäänsäkin lainaamaan. Kävi mielessä miten korttimaksu seuraavana aamuna onnistuisi, mutta siinä ei ollut ongelmaa.

Speicherstadt on 1800-luvun loppupuolella rakennettu puupaaluille perustettu punatiilisten varastorakennusten kompleksi, joka oli osa vapaasatamaa. Talojen välissä kulkee kanavia. Joki- ja satamaristeilyt ovat suosittuja ja niitä tekeviä laivoja on paljon. Tunnin risteilyllä saa hyvän kuvan sekä tuosta varastokaupungista että itse satamasta. Kapteeni vielä opastaa kaiken aikaa. Ohitetaan mm. konsertti-ym. talo Elbphilharmonien rakennus, joka on tunnettu ’Olkiluoto-tyyppisistä’ aikataulu- ja kustannusongelmistaan (talosta on hieno soiva toteutus pienoismallimaailmassa). Kuulemma kaupungin kalleimmat asuinneliöt tässä talossa. Viereltä katsottuna myös suuret kiinalaiset konttialukset ovat aika mahtavan kokoisia.

Minusta oikein mielenkiintoinen risteily mukavassa auringonpaisteessa, vaikka vastapäätä istuneen äidin teini-ikäistä tytärtä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Päivän ohjelmassa oli vielä kiipeäminen St.Michaelis-kirkon torniin, josta onkin hyvät näkymät kaupungin ylle. Onneksi ei tällä kertaa tarvinnut kiivetä motovarusteissa. Kirkon portaissa tulee vastaan pari suomalaista teiniä, muuten ei suomea juuri kuule. Vaikka Hampuri ei ole kaukana, sinne on vähän huonot yhteydet meiltä.

Näkymä tornista


Ja edellisestä vähän oikealle satamaan päin


Parissa päivässä tuli etukäteen tärkeimmät kohteet katsottua, joten sunnuntaiksi jäi lähinnä vain kävelyä ja ihmettelyä. Kauppoihin ei Saksassa juuri tarvitse sunnuntaina vaivautua. Toisin on St.Pauli & Reeperbahnilla, siellä taitaa palvelu pelata pyhäisinkin. Vaan on ne ajat tainneet muuttua sielläkin, vai enkö vain muista, että Irwin olisi laulanut Hesestä? Paheiden pesästä on hyvä palata hotellille suuren viheralueen Planten un Blomen –puiston kautta.

Jotain tuttua tässä kuvassa


Kummallisia kieltojakin siellä


Sattumalta osun myös rautatieaseman takaa alkavalle kadulle, jossa on jotkin kaupunginosajuhlat. Ainakin kilometrin verran katua on täynnä myyntikojuja: ruokaa, juomaa, tavaraa, musiikkiesityksiä yms. Ja kuten asiaan kuuluu, yhtään örveltäjää ei näy joukossa, vaikka kaikenlaista prosenttipitoista on tarjolla joka nurkalla. Kadulle voi ihan hyvin lähteä koko perheen kanssa.

Raatihuoneella käyn opastetun kierroksen. Talosta on toinen puoli kaupungin hallinnon ja toinen puoli osavaltion hallinnon käytössä. Hampuri on paitsi kaupunki, niin myös oma osavaltionsa. Raatihuone on iso ja hieno, vähän kuin jossain linnassa olisi. Nahkatapetteja seinillä ja kultaa katossa. Vitriinissä on pihaan pudonneen, mutta suutariksi jääneen pommin sytytin. Itse rakennus säästyi vähillä vaurioilla.

Pari sekalaista kuvaa vielä kaupungilta

Alsterin rantaa


Haitaribussi on vähän venähtänyt


Seuraavana aamuna sitten kotimatkalle Puolan ja Baltian kautta.

Hieno reissu ja hienoa tarinaa.
Valokuvat olivat kanssa upeita.
Kiitos.

Pekka

Olipa kiinnostava tarina! Ja Rikastimessa se tavoittaisi koko jäsenistön
Hassu sattuma että eilen juuri luin uudelleen vanhasta Klassikot-lehdestä jutun tuosta Miniatur Wunderlandista ja tänään piti käydä sen sivuilla tutustumassa...

Kiitos kokemuksista kuvien kera. Hyvin helposti sitä itse ajautuu "urakkatöihin" matkoillakin, ettei ehdi pysähtymään jonnekin ja ihan vaan katselemaan ja kiertelemään.

Tuli ainakin yksi kohde lisää, jonne voisi piipahtaa. Miniatyri näytti kuvassa kiinnostavan muitakin pikkupoikia

Kiitos kannustuksesta, mutta älkäähän hätäilkö... Täytyyhän se bokseri kotiin asti saada

Paluumatkalle ei ollut kovasti suunnitelmia. Puolassa oli ajatus käydä katsomassa Malborkin linnaa ja sitten oikaista Kaliningradin ja Kuurin kynnään kautta, kun tuli vuosiviisumi Venäjälle hankittua. Hampurista ajelin aluksi Berliinin autobahnia ja myöhemmin pienempiä teitä kohti itää. Oli jäänyt aiemmin kokeilematta paljonko Gessu kulkee, kun yleensä on ollut nopeudenrajoitin takapenkillä. Tie oli hyvää ja pieni myötätuuli, gepsiin jäi 194 km/h, vähän olisi vielä noussut. Baanalla oli muuten pitkä pätkä rajoitettu moottoripyörien nopeus merkillä 120 km/h, jäi keksimättä mikä tuohon oli syynä. Tie oli ainakin ihan priimaa eikä mitään muita lisäkilpiä ollut mopon kuvan lisäksi.

Puolassa sitten 10- ja 22-teitä kohti Malborkia. Selvästi huomaa, että Puolan tiestö paranee ja läpiajo nopeutuu vuosi vuodelta. Koko päivän oli hyvät ja vetävät tiet. Jossain vaihessa poikkesin huoltikselle tankkaamaan ja syömään. Maksoin ensin bensat kortilla ja siirryin toiseen päähän ruokaosastolle. Kauhan varressa olevan naishenkilön kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, mutta taikasanalla ’zup’ arvelin tulevan keittoa. Nainen alkoi luetella jotain mistä en ymmärtänyt mitään, kunnes ’gulashin’ kohdalla sanoin hep. Täällä ei käynyt kortti eikä zlotyja ollut, mutta (ilmeisesti) perheyrityksessä homma hoituu. Nainen kirjoitti keiton hinnan paperilapulle ja kävelin takaisin huoltamon kassalle maksamaan kortilla. Hyvät oli keitot, kuten Puolassa yleensäkin. (Ja se hukassa ollut zlotykukkaro löytyi sitten kuitenkin kotona kassin pohjalta)

Mikäs tässä Puolassa, tyhjä hyvä tie ja lämpö näkyy olevan mittarissa 24.5 C



Malborkiin ehdin kuitenkin vielä illaksi. Matkaa tuli mittariin 735 km. Linna on mennyt jo kiinni, otan muutamat kuvat ja lähden etsimään hotellia. Päädyn mainoksen perässä Stary Hotel Malborkiin. Nopeasti vielä takaisin kaupungille ja linnalle katselemaan. Onhan se mahtavan kokoinen kolossi, näyttää tosin aika ’uudelta’ ollakseen vanha linna. Matkalla hotellille poikkesin pitseriaan, josta joukko ruotsalaisia jalkapallojunioreita oli juuri poistumassa. Parempiakin valintoja on tullut tehtyä, hidasta palvelua eikä muutenkaan kummoista.

Linna näyttää uudelta ja hyväkuntoiselta


Syy taitaa olla tässä



Aamulla aamiainen on katettu kauniisti valmiiksi vain minua varten, ketään muita ei näy. Elblagista kohti Kaliningradia tie on taas uutta ja suoraa kymmeniä kilometrejä, vain autot puuttuvat. Rajalla on ehkä viitisentoista autoa ja pari jonoa vetää, joten kauaa ei tarvi jonottaa. Etukäteen täyttämistäni blanketeista on jäänyt yksi pyörän tieto pois. Sen saan anteeksi, mutta kun vielä joku rasti on väärässä paikassa, niin pitää täytellä paperit uudelleen.

Tie on aluksi pyykkilautaa, mutta paranee sitten. Taisi olla muuten EU:n tukemaa tietä, vaikka Venäjällä ollaankin. Tässä vaiheessa palautuu mieleen, että minulla ei ole Kaliningradin alueelle mitään karttoja isoa Euroopan karttaa lukuun ottamatta. Valmistautuminen jäi tältäkin osin vähän heikoksi. Eikä veli venäläisen kaupungit taida olla erityisen tunnettuja hyvästä opastuksestaan. Googlemapsista muistelin katselleeni tyyliin ’joen yli, oikealle ja sitten pohjoiseen’ kohteena Zelenogradsk. Eiköhän sieltä ainakin kysymällä läpi osaa.

Kaupunkiin tullessa otan ensin tankin täyteen ja sitten matkaan. Jossain vaiheessa ohi ajaa pariskunta mp:llä ja morjestetaan. Seuraavissa valoissa ajan rinnalle ja kysyn ’Zelenogradsk’? Vastauksena ensin päänpudistelua ja sitten tulee jotain venäjäksi ja käsimerkkejä, jotka tulkitsen tarkoittavan ensin suoraan, sitten vasemmalle ja sitten oikealle. He kääntyvät pian pois, mutta minä jatkan suoraan. Kadun päässä päätän kääntyä vasemmalle ja sitä madellaan hetki ruuhkassa. Näyttää tulevan isompi risteys, josta päätän kääntyä oikealle. Kohdalla huomaan, että siinä on ihan viitoituskin oikeaan suuntaan. Meni ihan ilman harhaan ajoa! Tie on sitten taas ensiluokkaista moottoribaanaa.

Kaliningradin prospektia


Zelenogradskiin menossa


Kynnäälle pitää maksaa ekomaksu puomilla. Sen läpiajon järkevyyttä vähän mietin etukäteen. Liettuan puolella ollaan käyty kerran ennenkin, joten tiedossa on suurin piirtein mitä odottaa. Ja eipä tuosta kovasti muistijälkiä jäänyt. Metsää ja risukkoa, hidasta ajoa (kiitos vastaantulijoille tutkavaroituksesta) ja rakennelmat taattua venäläistä tyyliä & laatua. Luulisi, että voisi ottaa vähän mallia rajan toiselta puolelta Nidasta, mutta maassa maan tavalla… Rajalla taas uudet maksut ja Nidan kautta kohti Klaipedaa. Uutta asfalttia oli vedetty sitten viime käynnin ja loppumatka sujuu aika nopeasti. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut pyöriä vähän enemmän Kaliningradissa ja ajaa sitten Liettuaan Sovetskin kautta. No ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Nidassa


Aikaa on mennyt niin kauan, että pitää polkaista Kaunasin moottoritielle, josta sitten kohti Riikaa. Risteyksessä poikkean huoltikselle kahville ja syömään. Kun olen lopettelemassa, tulee pihaan bussillinen saksalaisia eläkeläisiä (vessaan; eipä taida huoltamo näistä muuta kostua, kun ei kuulu olevan paikallista rahaa ja Saksahan on ihan kehitysmaa korttien suhteen). Mulla on mopo oven pielessä ja yksi rouva huomaa Suomen lipun keulassa ja sanoo ’Ach, Finnland…’ Vastaan, että juu, mutta olen kyllä tulossa Saksasta ja hän taas kertoo että he ovat menossa Lappiin ja Norjaan. Jo toistakymmentä vuotta käyty joka kesä. Vasta sitten huomaan, että hänellä on suomenkielinen ’Pieni Karhunkierros’ t-paita ja hän luetteleekin paljon käymiään vaelluspaikkojen nimiä, joista joudun tunnustamaan etten tunne kuin nimeltä. 'Ich liebe Finnland', tunnustaa hän lopuksi ja mikäpä siinä auttoi muuta kuin kehua vähän saksanmaata... Mukavia ja mieleen jääviä aina nämä tämmöiset yllättävät kohtaamiset.

Yritän ajaa jonnekin Riikan korville yöksi. Pitkähköt tietyöt vähän haittaavat, mutta ajelen jonon kärkeen odottamaan vihreää. Ennen Riikaa mp-poliiseja on paljon, uudehkoja RT:tä. Otan varman päälle ja päätän kiertää Riikan tuttua tietä Salaspilsin kautta ja etsiä viimeistään Saulkrastista yösijaa. Jään kuitenkin jo aiemmin tien varrella olevaan Motelliin. Illalla laivan varaus seuraavaksi iltapäiväksi.

Aamiaista ei pakettiin kuulunut, mutta keittelin teet pienellä vedenkeittimellä ja ajelin niiden voimalla Viron rajalla olevaan Ikla Kantiiniin. Pärnussa poikkesin markettiin, kun oli ylimääräistä aikaa. Virolaista alkoholipolitiikkaa pidetään meillä sallivana, mutta siellä se vasta tarkkaa on. Otin kaupasta yhden viinilaatikon ja kun tavarat oli hihnalla kassa sanoi ’Meidän täytyy odottaa vielä 10 sekuntia, kello ei ole vielä kymmentä’. Siinähän se odotusaika meni muita ostoksia vedellessä ja rieslingitkin saatiin mukaan.

Alkoi sataa ja Tallinnan Laagrin Nesteellä lopputankkauksessa tapaan pari mukavaa suomalaismotoristia, jotka eivät sitten kuitenkaan tulleet samaan laivaan, harmi. Laiva tulee Hkiin juuri ärsyttävästi iltapäivä- ja helatorstairuuhkaan. Lahden motarilla täytyy uskoa, että Suomessakin saadaan aikaan oikea stau ilman että mitään onnettomuuksia tms. on syynä. Lämpötila on 6 C ja vettä tulee aika reippaasti, mutta eipä enää kauheasti haittaa paitsi näkyvyyttä kylläkin. Sähkötakin lämmöt ja kahvalämppärit täysille.

Matkaa tuli 3335 km ja tämän reissun painopiste oli enemmänkin muissa turisti-aktiviteeteissa kuin itse ajamisessa, vaikka tulihan sitä noille siirtymäpäiville sitäkin.

Ja viikon kuluttua tuli paketissa kotiin vanha ajoasu niin hyvältä tuoksuvana ja raikkaana ettei ikinä ole ollut…

tupla pois