Sivu 1/1

R1150RT eka kausi

Lähetetty: 15 Loka 2006 20:01
Kirjoittaja Hannu
Ajokausi päättyi tänään ja RT siirtyi tallin takaovesta lämpimään varastoon talvehtimaan. Peilit piti poistaa, koska vapaa leveys ovella on 85 senttiä, mikä jättää kahvojen päihin tuuman vapaata tilaa, eli tarkkana saa olla 12 senttistä kynnystä ramppien avulla ylittäessä. Peilit eivät mahdu edes teoriassa, mutta niiden poisto on pikku juttu ja onpa lämmin säilytystila kotona :D

Huolto osui vain toista tuhatta km ennen talviseisokkia, joten lämpimään talliin pysäköidyn pyörän tankkiin lisättiin vain säilöntäaine ja koneeseen uudet öljyt vaikkei edellisilläkään paljon ehditty ajaa.

Oheistan tähän kesän fiiliksiä ja havaintoja, kun taas muutaman vuoden tauon jälkeen niitä tuli pyörän vaihduttua puhelimen muistiin pitkin kesää merkityksi.

RT on äärimmäisyyksien pyörä. Omissa bravuurilajeissaan se on äärimmäisen hyvä, mutta vastapainoksi muutamat miinukselle menevät asiat ovat hirvittävän kaukana pakkasella. Jääkö loppusaldo plussan vai miinuksen puolelle riippuu täysin käyttäjän arvostuksista. Joku ihastuu RT:hen ikihyviksi, mutta ymmärrän myös heitä, joille lyhyessäkin koeajossa on jo puolet liikaa. Itselle jää vielä 11131 km jälkeenkin hieman sekava olo, vaikka loppusaldo taitaa jäädä hieman plussalle.

Hyvää:
+++++

+++ Hiljainen moottoripleksi. Korvat on jo melulla rikottu niin aroiksi, että tämä oli tärkein syy RT:n hankintaan. Etenkin hieman vakiota isommalla pleksillä yksi hiljaisimpia pyöriä mitä olen saanut ajaa.

+++ Sateensuoja on loistava. Maantienopeuksissa kastuvat hihat ranteen ja kyynärpään välillä. Peilien kuoretkin on niin hienosti suunniteltu, että sormet pysyvät kuivina ja lämpiminä vaikka villasormikkaissa niin kauan kuin pysyy liikkeellä.

+++ Toimintasäde on mahtava, koska suuri tankki myös tyhjenee hyvin maltillista vauhtia. Täysimittaisen matkapyörän keskinopeutta hidastaa ainoastaan sporteilla liikkuvien kaverien jatkuvat pysäkit milloin mistäkin syystä. Maantieajossa voi aina luottaa yli 500 km tankkausväliin.

+++ Tilat, myös matkustajan osalta, sekä yleinen mukavuus. Kun vanha rouva saa raahattua huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, se laukkaa pohjoismaisia ajonopeuksia aivan käsittämättömän kauas aivan käsittämättömän vähän miehistöä rasittaen. Takapenkiltä tuli kesäreissun matkasuunnitelma: "annetaan muiden lähteä aamusta, kun niillä on vapaata. Kun meillä on vielä työpäivä, niin nopeammin me kahdestaan ajetaan illaksi samaan hotelliin". Banditilla ansaittu Iron Butt Associationin tunnus menettää täysin arvonsa Bemarin rekisterikilven yhteydessä. Tälle kesälle ei pitkiä stinttejä tullut lainkaan, mutta niiden muutamien 700 km päivämatkojen jälkeen oikein ihmetyttää, kun aivan kirjaimellisesti "ei tunnu missään".

+++ Hanskalokero. Pyörän paperit, korvatulpat, aurinkolasit, promillemittari, puhelin, kameran akut ja laturi sekä epälukuinen määrä pikkusälää aina mukana, aina tietopaikassa, aina käsillä.

+++ Ennen tätä kesää en tiennyt kuinka helppoa moottoripyörän ajaminen soratiellä voi oikeasti olla. 80 kiloa painoa pois ja sama tekniikka vielä suuremmin pyörin GS:ssa täytyy olla melko peto menemään soratietä kun tälläkin rohjolla voi laskea aivan rauhassa sen mitä näkyvyys mutkaisella osuudella sallii. Uskoisin luontevan ajonopeuteni asettuvan soralla lähelle samaa kuin autolla. Koska mökillemme ei pääse asfalttitietä perille mistään suunnasta, en enää huoli mitään pyörää koeajamatta soralla ensin.

++ Jarrut. Muut saavat haukkua tehostusta niin paljon kuin tahtovat, minä olen niin tottunut kahteen sormeen kahvalla, etten yksinkertaisesti osta pyörää, jonka jarrut vaativat koko kouran. Sivistynyt ABS vetää soratiehenkin himmeää raitaa. Vain lämpimällä kuumalla asfaltilla optimaalisesti onnistuessaan sen voittaa käsipelillä tasaisesti kiristäen kunnes eturengas viheltää hennosti. Tuosta jos vielä kiristää, pudottaa ABS aktivoituessaan jarrupainetta ja jarruteho laskee ja myös rengas vaikenee. Tukeva runko sallii tehokkaiden jarrujen täysimittaisen hyödyntämisen ja katteesta saa erinomaisen tuen alavartalolle, jolloin tehojarrutus on käsittämättömän helppo. Kolmaskin plussa tulisi hieman paremmasta tunnosta ja samanlaisesta käytöksestä parkkipaikoilla myös moottori seis.

++ Pitkä huoltoväli on paljon ajavalle kiva. Nyt ei tullut aivan normaalia ajomäärää, kun sain pyörän omiin nimiini vasta toukokuun puolessävälissä ja siitä eteenpäin oli ajokaudella 8 viikkoa työkeikkaa ympäri maailmaa. Banditiin tehtiin pahimmillaan 3 huoltoa kesässä.

++ Äänimerkki on juuri sellainen alppitorvi kuin moottoripyörässä turvallisuuden vuoksi pitää ollakin. Tarviketorvia ei tarvita.

++ Kohtuullisen hyvät valot ja hajavaloa antavinen sumuvaloineen Suomen kesään sopivasti enemmän näkymiseen kuin näkemiseen painotetut. Integroidut vilkut.

++ Isot, selkeät, kaikissa tilanteissa värinättömät peilit.

+ Kokonaan muoviin kääritty pyörä on helppo pestä.

Miinukset:
------------

--- Kömpelö moottori ja voimansiirto. Moottori kuulostaa ompelukoneelta ja keinahtelee kaasun myötä. Voimansiirto kilahtelee, kolahtelee on raskas hitaassa ajossa ja sitten vielä ne vaihteiston äänitehosteet.

--- Suorituskyky, sekä laatu että määrä. Paperilla RT ei ole niin hidas kuin miltä se tuntuu, mutta sekin vähän kulku on kaivettava kuin kiusaamalla ja vaihdelaatikkoa jatkuvasti johonkin suuntaan räpläten. Kapea vääntöalue aivan kuin turbodieselissä, mutta voimaa ei sielläkään ole kuin turbodieselissä. Oma suosikkini on edelleen nelisylinterinen muskelipyörän kone, joka vetää kiukuttelematta tyhjäkäynniltä alkaen ja kolmesta tonnista eteenpäin punarajalle saakka ilman mitään kiekaisukohtaa samalla apinan raivolla.

--- Painoa on pahasti liikaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Parkkipaikoilla ketterä kuin Läski-Custom. Huoh!

--- Iskunvaimennus, ainakin 30.000 km ajetuin vakiovaimentimin. Jos iskunvaimennin kestää autokäytössä satojatuhansia kilometrejä, niin pelkästään kesäkäytössä pyörivän MP:n iskunvaimentimien pitää olla ikuisia.

-- Öljynkulutus. Järkyttävä ajatus raahata akselivetoisessa pyörässä öljypulloa mukana. Tässä suhteessa mittatikkuna on 19 vuotias pian 400.000 tkm ajettu Volvoni, joka ei 10.000 km vaihtovälille vielä tarvitse öljynlisäyksiä.

-- Peilien sijoitus alas ei mahdollista takanatulevan tilanteen pitämistä ääreisnäön alueella, vaan peiliin pitää erikseen katsoa.

-- Vakiolaukuista sivulaukut ovat pienehköt ja takalaukku on aivan naurettava matkapyörään.

- Puoltaa oikealle, ilmeisesti syntymävika jota ei voi korjata. Ei paljon, mutta tuon huomaa ranteissa viiden tunnin jälkeen.

- Ohjaustangon katkaisinhärdelli on säälittävä esitys yritykseltä, jonka autojen ergonomia on ollut huipputasoa jo vuosikymmenet. Outoon autoon pimeässä istutettava kotiutuu nopeimmin Bemariin, mutta RT:hen ei kotiudu edes koko valoisan kesän aikana. Turha selittää, että sen oppii, myös kaasun siirtäminen vasempaan kahvaan ja kytkimen käyttö oikealla rullakahvalla olisi teknisesti mahdollista ja aivan yhtä tarpeetonta kikkailua. Saako puuttuvan vasemman vilkun palautusnapin lisävarusteena? Tappokytkinkin olisi joskus hyvä olla peukun ulottuvilla ilman otteen muuttamista. Huono, ei tätä voi muuten kuvata.

- Kylmäkäynnistysvipu pitää vaan olla sähköruiskun kanssa. Miksi ihmeessä?

Nyt lopuksi saldoa laskiessani huomaan antaneeni 29 plussaa ja 21 miinusta, eli jään selvästi plussalle ja matka jatkuu RT:n kanssa ensi kesänä, toivottavasti pidemmälle kuin tänä kiireisenä kesänä.

Moottoripyöräily parhaimmillaan antaa tunteen, että suunniteltu matka tai tälle päivälle käytettävissä oleva ajoaika tuntuu lyhyeltä. Jonkin aikaa ajettuaan tulee tunne, että ajaminen sujuu, ja sitä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ellei valitettavasti olisi saapumassa pian perille. RT:n hyvien puolien turvin tiedän ajaneeni näitä kilometrejä tänä kesänä enemmän kuin aiempien 6 moottoripyöräkesäni aikana yhteensä.

Huonot puolet ovat hieman lievenneet kirveellä veistettyyn tonnikeijuun tottuessa. RT on varmaan moottoripyörien Volvo 240, joka menee kuinka pitkälle tahansa käsityökaluin. Huippunopeus ei päätä huimaa, mutta sangen mukavasti ja luotettavasti se lopulta ohittaa kaikki muut matkalle uupuneet, niin kuskit kuin koneetkin.

FJR:n tai Pannarin sivistyneesti toimiva ja tehokas japanilaistekniikka sekä melkein minkä tahansa Hondan ohjaustanko kytkimineen eliminoisi RT:sta suurimman osan huonoista puolista rikkomatta hyvistä puolista muuta kuin kulutuksen. Hmm...

Lähetetty: 16 Loka 2006 21:19
Kirjoittaja BMWcowboy
Aika pitkälle samoja tuntemuksia R1100RT:stä ensimmäisen kesän ja 12000 kilometrin jälkeen. Kausi tosin jatkuu vielä.

Tuo vaihteisto oli tosi kauhistus alkuunsa, mutta kaiken kanssa oppii elämään ja välivapaatkin alkaa olla jo historiaa. Öljynkulutus oli myös itselleni sellainen juttu mihin meinasi loppua bemari ura alkuunsa. Ei oikein tuntunut siltä että vielä 2000-luvulla olisi näin. No siihenkin tottuu.
Laukku ongelman ratkaisin vaihtamalla isomman tarvike laukun ja kun aina kuitenkin yksinään liikun niin pohjoisen reissuun lähtiessä tuli tunne että olikohan kaikki mukana kun oli tilaa niin paljon vielä. No mahtuihan sitten tuliaiset paremmin kotiin.

Lopputuloksena voin kuitenkin todeta että näin letkeää matkajuhtaa ei ole alla ennen ollut ja se alkaa tuntua ihan kotoisalta. Joten tulee ikävä kun kohta täytyy pistää talliin.

Jos sen vaihdan niin taitaapi vaihtoehtoina olla R1150RT tai GS-mallit.

Lähetetty: 16 Loka 2006 22:13
Kirjoittaja Pekkavee
No on toi RT tietysti ihan kiva matkapyörä. Mutta se on tylsä. :? :? :?

Mutta jos haluaa uusia elämyksiä moottoripyöräilystä, niin ostakaa GS.
Vaikka R1150 GS tai sitten se paras R1200GS tai oikeesti matkapyörä R1200GS Adventure. se on kaiken huippu. :D :D :D

Ei tule aika pitkäksi, kun hiekkateitä kurvailette.

Tai sitten vaimon kanssa Monacon reissulle, Saksan moottoritiet on helppo vetää 160 Km/h.

Mulla oli kaikenlaisia katu- yms. pyöriä mm R1150R, mutta sitten älysin ostaa R1100GS:n. Tosi hauska ja monipuolinen peli.

Pekka
:shock: :shock: :shock:

Lähetetty: 17 Loka 2006 21:12
Kirjoittaja BMWcowboy
Käytettyä GS:sää tässä on jo kateltu, mutta tuntuu olevan heikosti tarjolla niin että pääsis RT:n vaihtamaan. Ostaka joku RT että pääsen ostaan GS:n.

Lähetetty: 18 Loka 2006 11:03
Kirjoittaja Kulkuri
Minulle tuli Saksasta kolme viikkoa sitten -99 mallinen RT 1100 RT. Kilometrejä mittarissa pyörän rantauduttua Suomeen oli 14709 km, nyt 18194 km joten tähän mennessä tullut 3485 km.

10000 km huolto tehty merkkiliikkeessä v.2002 joten tein täydellisen huollon kotona heti pyörän tullessa talliin.

K 100 RS 16v jäi eläkkeelle mittarissa 180478 km joista itse olen ajanut 161837 km.

Alkuhuomioita: Kate suojaa lähes täydellisesti verrattuna K 100. Vaihteisto ääntelee välillä kovasti, mutta toimii muuten moitteetta. Menee eleettömästi Norjan serpentiineillä kuin myös Ruotsin moottoriteillä. Polttoaineen kulutus 5,51 l/100 km. Mittarivirhettä en ole vielä ehtinyt tarkistaa joten todellinen kulutus varmaan jotain 5,65 tähän mennessä. Tämä on vain arvio perustuen 4 edellisen BMW:n mittarivirheeseen.

Käynnissä oli pientä empimistä 2800-3500 k/min, mutta poistui kun säädin alipainemittarilla tyhjäkäynnin ja tehokäynnin kohdalleen. Pyörä on katalysaattori mallia.

Öljynkulutusta ei ainakaan vielä ole havaittavissa, toki km:ä on liian vähän, että näyttäisi totuuden. Tehtaan korjaamokäsikirjan mukaan sallittu kulutus on niinkin suuri kuin 1 l/1000 km, eli tämän mukaan huoltovälillä saisi mennä 10 litraa, huh huh!!! Öljynä on Neste 1 5W-50 synteettinen.

Minun reippaahkolla ajo tyylillä tankkausväli reitistä riippuen 420-490 km.
Ei tarvi pysähtyä tankkausvälillä jos vain rakko kestää. Pisin päivätaival tähän mennessä 894 km ja vielä olisi voinut jatkaa mutta tuli lauttaranta vastaan.

Paikallaan pyörä on raskas käsitellä, painoa jotain + 30 kg K100 verratttuna mutta ajossa ei painoa huomaa kun painopiste on aika alhaalla kuitenkin.

Todellinen huippunopeus juuri ja juuri n.200 km/h, saahan silläkin toki kortin hyllylle. Veto nihkeää alle 2500 kierrosta mutta sen jälkeen kiertää rajoittimeen asti hyvin. Ei kuolleita kohta vedossa, tuollaista 150-170 mittarinopeutta tuntuisi menevän vaikka maailman tappiin ja vielä on hiukan ohituspelivaraa.

Tähän mennessä kertyneiden ajokokemusten mukaan todennäköisesti tähänkin tulee ainakin samat kilometrit kuin K100:seen, jos vain suodaan elinpäiviä ja terveyttä sen verran että pystyy ajamaan.

Ajokausi jatkuu vielä ainakin 3 viikkoa joten saan testattua fiilikset myös kylmässä.

Nämä suuntaa antavia kokemuksia, täydentyvät kunhan saan enemmän kilometrejä mittariin.

Kulkuri

RT

Lähetetty: 22 Loka 2006 15:39
Kirjoittaja kaliffi
Itse ajelin n. 40 tuhatta 98-mallisella 1100 Rt:llä. Hyvä runko ja kate. Ketterä. Pieni polttoaineen kulutus. Erinomainen matkapyörä, mutta säännöllisesti ilmaantuvasta nyhtämisestä en pitänyt. Vaihdeloota oli kankea, mutta hyvä synteettinen liukasti sitä selvästi. Jos RT:ssä olisi 8 venttiilinen K 100 moottori, se olisi TOP!

Olen ihmetellyt joidenkin yksilöiden öljynkulutusta. Jos sellaiset lukemat mitä sanotaan esiintyvän ovat totta, se kyllä näkyisi jo paksuna savuna pakarista ja se yksilö kannattaa jättää ostamatta. Tosin tiedän erään K 12 LT:n johon vaihdettiin lähes heti uusi kone koska alkuperäinen söi öljyä tuntuvasti. Itselläni on kokemusta yhdestä 89-mallisesta K 100 Bemarista joka söi uutena lähes kolme varttia tuhannelle, mutta öljynkulutus laski koko ajan ja 50 tuhannen kohdalla se ei ollut enää havaittavissa. Saman totesi aikoinaan Das Motorrad-lehti kun kestotestasivat K 100 LT:n. Bemarin tehdas suosittelee että ensimmäisen kymppitonnin käytettäisiin mineraalioljyä, näin kone kuulemma hioutuu nopeammin "sisään" ja öljynkulutus asettuu kohdilleen.

RT:ssä on tärkeää että kone seisoo hyvän tovin keskiseisontatuella ennen kuin tiiraillaan öljysilmää ja sitten vasta laitetaan lisää jos tarvitsee ja VAIN silmän puoleen väliin.

Lähetetty: 23 Loka 2006 18:54
Kirjoittaja jari-pekka
moro miulla on tuo r 1100 rs jolla ajeltu nytten yli satatuhatta. öljyä se ei vie vieläkään. vaihtovälin olen tosin pitänyt 5000km. nykimiset loppui kun vaihdoin tehtaan laittaman poltto-aineen paineventtiilin säädettävään malliin. painetta voi nyt vapaasti säätää mieleisekseen. kokemuksesta voin suositella . on sillä ajellut muutkin ja sanonut täähän menee kuin juna. voimaakin tuli oikein reilustilisää.

Lähetetty: 24 Loka 2006 12:41
Kirjoittaja Jysky
Mikäs tää säädettävä pa paineventtiili jutska on? Saiskos lisää infoo?

Lähetetty: 24 Loka 2006 13:04
Kirjoittaja Kulkuri
Moi!
Olisin myös kiinnostunut tiedoista tuosta pa-paineensäätimestä. Minulla on R 1100 RT -99. Siinä korjaamokäsikirjan muukaan paine on 3,0 bar yli imusarjan paineen. Paljonko olet nostanut painetta ja millaisella säätimellä, Boschilla vai jollain muulla. Ja mistä saa näitä säätimiä?

Kiittäen
Kulkuri

Lähetetty: 27 Loka 2006 18:05
Kirjoittaja jari-pekka
tuosta paineennostosta vielä. olen kokeillut kahta eri paineventtiiliä molemmat säädettäviä. ensiksi ajoin tuolla kolmenkilonpaineella joka toimi mielestäni kohtuudella. nostin paineen kolmeenjakahteen vaikutus oli uskomaton. sitten ahneuksissani nostin kolmeenjaneljään vaikutus vain poltto-aineenkulutukseen. eihän sitä kuitenkaan kukaan usko vaan olen ostanut viimekauden pelkkää shellin w-poweria. sillä kun ajaa niin ei ainakaan miun bwm ole temppuillut. vaikka hankinta hinta pikkuisen kalliimpi niin kulutus on myös pikkuisenpienempi. on miulla tuosta miun viritelmästä muutama valokuvakin. en vaan onnistu niitä liittämään tänne, jos joku haluaa kuvia moisesta laitteesta niin laita miulle osoitteesi niin lähetän.

Lähetetty: 28 Loka 2006 09:58
Kirjoittaja BMWcowboy
Pistäppä kuvia osoitteeseen:
pentti.danbom@kolumbus.fi

Lähetetty: 28 Loka 2006 10:51
Kirjoittaja Kulkuri
jari-pekka kirjoitti:tuosta paineennostosta vielä. olen kokeillut kahta eri paineventtiiliä molemmat säädettäviä. ensiksi ajoin tuolla kolmenkilonpaineella joka toimi mielestäni kohtuudella. nostin paineen kolmeenjakahteen vaikutus oli uskomaton. sitten ahneuksissani nostin kolmeenjaneljään vaikutus vain poltto-aineenkulutukseen. eihän sitä kuitenkaan kukaan usko vaan olen ostanut viimekauden pelkkää shellin w-poweria. sillä kun ajaa niin ei ainakaan miun bwm ole temppuillut. vaikka hankinta hinta pikkuisen kalliimpi niin kulutus on myös pikkuisenpienempi. on miulla tuosta miun viritelmästä muutama valokuvakin. en vaan onnistu niitä liittämään tänne, jos joku haluaa kuvia moisesta laitteesta niin laita miulle osoitteesi niin lähetän.
Mielelläni ottaisin kuvia osoitteeseen jpoa@dlc.fi.

Kiittäen
Kulkuri

Lähetetty: 28 Loka 2006 19:56
Kirjoittaja thu
jari-pekka kirjoitti:tuosta paineennostosta vielä. olen kokeillut kahta eri paineventtiiliä molemmat säädettäviä. ensiksi ajoin tuolla kolmenkilonpaineella joka toimi mielestäni kohtuudella. nostin paineen kolmeenjakahteen vaikutus oli uskomaton. sitten ahneuksissani nostin kolmeenjaneljään vaikutus vain poltto-aineenkulutukseen. eihän sitä kuitenkaan kukaan usko vaan olen ostanut viimekauden pelkkää shellin w-poweria. sillä kun ajaa niin ei ainakaan miun bwm ole temppuillut. vaikka hankinta hinta pikkuisen kalliimpi niin kulutus on myös pikkuisenpienempi. on miulla tuosta miun viritelmästä muutama valokuvakin. en vaan onnistu niitä liittämään tänne, jos joku haluaa kuvia moisesta laitteesta niin laita miulle osoitteesi niin lähetän.
Moro Jari-Pekka !

Laitatko tietoja ja kuvia siitä paineventtiilistä minullekin.
Osoite: thu@mbnet.fi

Syysterveisin: Timo

Lähetetty: 03 Marras 2006 14:18
Kirjoittaja Hannu
Nykimistä ja pa paineensäädön tarpeesta en raportoinut, koska omani on twin spark kantinen eikä kärsi minkäänlaisesta nykimisestä vakionakaan.

Ainoa rasite käynnin tasaisuuden suhteen tulee siitä, että isoa japanilaista nelikkoa ajaneena vaatii tottumista hyväksyä se, että optimikierroksin tasakaasulla Throttlemeister lukittuna ajettaessa pienikin ylämäki saa nopeuden hiipumaan.

RT ei ole muskelipyörä, ei.

Oma mittatikkuni alaväännölle (ja osin myös vanhan painavan koneen massan hitaudelle) on tässä:

Banditilla voi ajaa vakiovälityksin isoimmalla vaihteella tyhjäkäynnillä, eikä kone tai voimansiirto siitä valita. Sitten kun noin 30 km/h vievä tyhjäkäynti on pihakadulle saavuttaessa hieman liikaa ja laiska kuski ei vieläkään luistata kytkintä eikä vaihda alas, vaan kevyesti lepuuttaa saapastaan jarrupolkimella pudottaakseen nopeuden sallittuun 20 km/h, alkaa öljyjäähy-Suskan aina sepelimyllymäisesti käyvä kone nikotella, mutta vetää kumminkin.

Hyvin se kuitenkin kiskaisee takaisin normaaliin tyhjäkäyntinopeuteen heti kun vapauttaa jarrun. Ja siitä sitten jonkin matkaa kolmannelle sadalle vain kahvasta kääntäen, kertaakaan vaihtamatta.

Toisaalta kakkonen riittää hyvän matkaa yli puolentoistasadan, joten käytännössä viidessä vaihteessa on kolme aivan tarpeetonta, koska ajettaessa ei tarvi kuin kakkosta ja viitosta.

Kemoran pääsuoran ja Kemin lentoaseman ulkopuolella en ole koskaan käyttänyt maksimikiihtyvyyttä tai reilua ylinopeutta, mutta tuntuu vain, että jotain puuttuu, kun sitä asiallisesti ajatellen tarpeetonta kosmista suorituskykyä ei enää ole :(