Espanja / Portugali

[ReijoMyllymaa]

Hola !

Ainoa pysyvä tila on muutos...
Kaakkois-Aasiaa on koluttu koht` melkein kakskyt vuotta.. Mutta hyvä niin. Maailman kuvaa on avattu. Koettu on hieno aasialainen sydämen sivistys. Kuten myös sen raadollisempi kääntöpuoli.. Päivääkään en vaihtaisi pois. No, ehkä se Laosin mälli kyllä tietysti. Mutta olipa silläkin kuitenkin tarkoituksensa..!?
Ikä ilmenee myös monella tavalla. Ne yhdeksän tai yhdentoista tunnin lennot alkavat tuntumaan jo aika tunkkaisilta. Ja eläkäiselle vieläpä kalliilta..?
Terhin kanssa pähkäiltiin, löytyisikö lähempää edes jotain sinnepäin korvaavaa?
Mahdollisuus tehdä pidempiä mozkariretkiä marras-, joulu- tai tammikuussa..?
Täytyypä ottaa selvää Espanjasta, sekä ehkäpä myös Portugalista......?
Aivan selvää on, että ne eivät voi korvata Kaakkois-Aasian lämpötilaa, kulttuuria, olosuhteita eikä hintatasoa. Mutta jos pärjäisi edes ilman niitä nastarenkaita...?
Tiedusteluretki täytyy tehdä nyt kesällä, jotta voi syksyllä päättää onko kohde Etelä-Eurooppa, vai edeleen Kaakkois-Aasia?
Aikaa projektiin on budjetoitu heinäkuun pari viimeistä viikkoa.
Eläkeläisenä täytyy opetella "pakenemaan rikospaikalta" vaikka moni "rötös" on kesken..
Koville ottaa, mutta tuolla ne ovat hautuumaat täynnä korvaamattomia miehiä...

Rankasti olen kettuillut niille "tosimotoristeille" jotka siirtävät päristimensä rekalla etelään, ja lentelevät halvalla perässä. Mutta niinhän minäkin ryhdyin sujuvasti takinkääntäjäksi, kuten Timo Soini konsanaan.. Aikaa on rajallisesti, joten on järkevämpää käyttää se tehokkaasti pelipaikalla olemiseen. Kokonaiskustannuksissa ei eroa juurikaan liene.
Sikälis kävi taas "zäkä", kun Kissa Vieköön kuljetusfirmalle sattui muuttokeikka Fuengirolaan viikko ennen suunniteltua lähtöämme. Gessu varusteineen sopi hyvinkin kyytiin. e600,-
Paluukuljetuksessa He eivät voi olla avuksi, joten tulemme aikanaan ajamalla "ylös".
Finskillä lensimme Malagaan 17.07. Lentokentän taxissa selvisi heti, ettei kuski ymmärrä meidän eikä ehkä kenenkään muunkaan englannista yhtikäs mitään. Onneksi olin kotona kuuklettanut että Holiday Inn on kenttää lähin hotla.
-"Sii sii,, Holiday Inn, Sii..!"
Nuori kuski ruoski Seatinsa sellaiseen laukkaan, josta Ruusperit ja Kankkuset olisivat kateellisia.. Kaveri kyllä tiesi oikopulun hotellille. Pyöräteitä ja jalkakäytäviä vedettiin aika haipakkaa. Onneksi oli puolenyön aika...
Hotellilla oltiin äkkiä, mutta kaveri ei voi ymmärtää, että joku pöljä turisti ei ole varannut huonetta etukäteen. Kuten emme me vapaat kulkijat koskaan. Jätin Terhin ja reput pantiksi jalkakäytävälle kun klenkkasin kysymään vapaata huonetta. Kuskin ilme oli erittäin huojentunut, kun palasin korjaamaan Terhin ja rensselit parempaan talteen ja maksamaan kyydin pois...

Terv. Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Taas lähdettiin matkaan kohti uusia vaikeuksia, ja meille uuteen maailmaan..!
Niitä vaikeuksia vain ei ole tullut vielä (?) vastaan yhtäkään..Gessu löytyi varsin juohevasti Fuengirolasta, vauraan oloisen huvila-alueen autotallista. Gessun siirto oli sujunut mallikkaasti. Kaikki kamat ja rekvisiitta tallella. Irronnutta takavalon heijastinta ja hiertynyttä etulokaria ei lasketa.. Kättelimme ja kiittelimme kuljetusliikkeen Tuomon, ja vaihdoimme ajokamat päälle. Gessun lämpömittari näytti +28C mutta reipas tuuli piti olon erittäin siedettävänä. Katsoimme kartasta, että N340 seurailee hyvin rantaviivaa länteen.
Varsinaista paikkatavoitetta ei illaksi asetettu.Koko aurinkorantahan on rakennettu aika tehokkaasti huvila- ja hotellierämaaksi, mutta paikoin toki houkuttelevankin näköisiksi. Liikenne pääosin sujuvaa, mutta välillä ruuhkaista. Missähän on aito Espanja?
Marbellassa poikkesimme tankilla ja syömässä. Sieltä sitä ehkäpä pieni ripaus löytyi..?
Yhdeltä onnettomalta oli bensa loppunut autostaan keskelle risteystä. Torvien sointi ja möyhkä oli melkoinen. Nuorehko kaveri kera muovipullon säntäsi mittarille juuri, kun olin aloittamassa tankkausta. No kiireellisemmät ensin. Mehän olemme lomalla. Maksamatta bensojaan juoksi kaveri takaisin autolleen.
Kassalla katsoin että maksan vain omat bensani..

Iltapäivällä totesimme että Algeciras olisi sopiva yöpymispaikka. Täältä lähtevät lautat Marokon Tangeriin ja Ceutaan. Marokkoon emme kuitenkaan olleet vielä (?) änkeytymässä . Eka hotla täynnä, mutta toka tärppäs.
Siesta..!? Tähän täytyy ehkä jatkossa omakin elimistö säätää?
Hotellin ravintola aukeaa uudestaan vasta klo 20.00
Raikastavan suihkun jälkeen lähdimme vatsa kurnien käppäilemään lähiympäristöön.
Ainoastaan aasialaisten pitämä kauppa oli auki, koska eivät siestasta mitään tiedä..?
Sieltä löytyi tonnikalaa tomaattikastikkeessa, keksejä, tölkki olutta, pullo punkkua sekä korkinavaaja. Lasku e 8,50

Terv. Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Uusi päivä, uudet kujeet..?
Uudehkon hotlan ilmastointi ei toiminut kuin kolme minuuttia kerrallaan. Error code P5.
Respan iltavuoron daami kirjasi ongelman johonkin päiväkirjaan mutta ei voinut muuta.
Tuuletin olisi ongelman poistanut, mutta hienon hotellin varustukseen ei sellaista kuulu.
Nuorehko daami ehdotti huoneen vaihtoa, mutta se ei oikein napannut. Koko rekvisiitta oli jo purettuna ja paikoillaan huoneessa.
Ilmoitin että heillekkin järkevämpi vaihtoehto on, että nukumme vain kaikki ikkunat auki. Ensimmäinen myönnytys.
Ehkä vasta aamuyöstä lämpötila laski huoneessa alle 25: asteen...
Aamulla uloskirjauksessa oli tietysti eri lady tiskin takana.
Kerroin Hänelle dokumentoidusta ongelmasta. Sekä myös siitä, miten koko tämän erittäin korkeatasoisen hotellin ystävällinen henkilökunta oli tenyt todella kaikkensa tämän ongelman eliminoimiseksi. Toinen myönnytys.
Sitten hyökätään..
Ehdotin Hänelle, että eikö olisi erittän oikein ja korrektia, ettemme maksaisi ravintolassa nautittua illallista, emmekä minibaarin käytöstä. Se korvaisi erittäin huonosti nukutun yömme..? Summa oli suunnillen 3/4 osaa majoituksen hinnasta.
Pienen pähkäilyn ja pomolle soittamisen jälkeen ehdotuksemme hyväksyttiin.
Poistuimme jälleen Terhin kanssa voittajina paikalta...!

Euroopan eteläkärki Tarifa nähty, ja pakolliset turistikuvat otettu. Tuuli oli todella tuimaa.
N340:stä kapusimme edelleen kohti San Fernandoa ja Jereziä. Kuuluisa moottorirata olisi ollut kiva käydä näkemässä, mutta ei pyöritetä puukoa haavassa. Se aika oli ja meni..
Jerezin jälkeen valitsimme motarin sijaan N4:sen kohti Sevillaa. Mukavaa kumpuilevaa maaseututietä. Verkkaista liikennettä vähän. Sekin ihme nähtiin, kun visiiriin alkoi ropisemaan vesipisaroita. Sadetta vain ei siitä syntynyt. Näissä lämpötiloissa se olisi ollut vaan jopa toivottavaa...
Sevillan ohitus sujui muuten mallikkaasti, mutta ruuhka oli sitä suurkaupunkiluokkaa.
Motarin kaikki kuusi kaistaa oli jumissa molempiin suuntiin. Paikalliset kyykkärit ja maxiscootterit menivät mistä pääsivät. Ja pääsivät. Mutta meidän matkakamelimme on melkein auton levyinen. Siinähän sitä kärvisteltiin...
Illan suussa Huelvassa huoltiksen lämpömittari näytti +43 astetta. Vettä ja bensaa olikin kulutettu koko päivä suunnilleen samaan tahtiin. Kuumuus ei ole ongelma. Vain nestetasapaino...
Päätimmekin ottaa hotellin tästä erittäin siististä, vanhasta kaupungista. Portugaliin tästä on vain lyhyt matka..

Terv, Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Hotellin löytämisessä Huolvesta oli taas omat, merkityksellisetkin vaiheensa.
Espanjassa näyttäisi olevan systeeminä, että hotellien viitoitus ohjaa vanhan kaupungin keskustaan, kävelykaduille. Hieno ympäristö = korkeammat hinnat? Niinpä nytkin.
Mutta millään päristimelläkään ei hienolle, vanhalle keskusaukiolle ole menemistä.
Terhi jalkautui katsomaan. Pyörimään aukiolle kypärä päässä ja iso reppu selässä. No siinähän se, kulman takana. Mutta aukion laidalla ystäviensä kanssa ruokailemassa ollut nuorehko, tukevoitunut kaveri huomaa, että nyt on moottorituristi hieman hukassa..?
Hän harpoo Terhin luokse ja alkaa selvittämään, että tästä ei kannata kallista hotellia ottaa.
Hänen hyvällä ystävällään on tässä aivan lähellä edullinen ja hyvä hotelli. Minäkin klenkkaan paikalle, mutta molemminpuolinen kielitaidon puute vaikeuttaa oikeitten koordinaattien ymmärtämistä. Ystävämme hilpaisee takaisin pöytäänsä ja palaa puuskuttaen mukanaan servetti ja kynä. Piirtää kartan ja kirjoittaa hotellin nimen lisäksi myös omansa. Joce Trujillo.
Antaa ohjeen, että näytä tämä respassa, niin asiat alkavat rullaamaan. Löydämme pian hotellin, ja nyt on minun vuoro puuskuttaa respan tiskile. Pläsäytän servetin iloisesti hymyillen tiskiin ja kysyn: "Tämä Sinun ystävä?" Kaverin ilme on näkemisen arvoinen..
"Sii, sii..!" Huone järjestyy oitis, ja Gessulle paikka vereiseen, vartioituun parkihalliin.
Oliko tämä espanjalaista yhteisöllisyyttä, vai harkittua bisnestä? En tiedä, mutta se oli ainakin edullista, lämpimässä ja ystävällisessä hengessä toimivaa. Toivottavasti Jocekin sai siitä osansa..?

Portugalin Albufeira tavoitettiin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää, ja kaikki edelleen paremmin, kuin hyvin! Maisemat matkan aikana muuttuivat vehreimmiksi ja saivat enemmän korkeuseroja. Lämpötila pysyttelee alle 40:nen asteen..
Valtion vaihto on EU-alueella joutuisaa. Rajalla motari jatkui nelikaistaisena ja nopeusrajoitus on edelleen 120 km/h Oli kyllä siinä joku iso "TURISMO"- kyltti oikeaan levikkeelle. Autojakin oli jonossa ja jotain tutkittiin..?
Mutta kun me Terhin kanssa emme ole mitään turisteja, vedimme nenä tankissa ohi mokomasta levikkeestä... Mikähän sen tarkoitus oli..?
Etukäteen oli selvää, että täältä hotla otetaan rannalta, ja pariksi yöksi. Eka kolmen tähden oli täynnä, mutta viereisessä neljäntähden oli tilaa.
Hinta vaan oli sitä luokkaa että respan daamille joutui sanomaan:
"En minä halua ostaa sinun koko hieno hotelli.. Vuokraisimme yhden huoneen vain pariksi yöksi..."
Neljännen kerroksen huone on hieno, ja kivalta parvekkeelta näkymä avomerelle. Alemman tason aurinkoterassilla ne eri kokoiset turistit vaihtavat nahkansa väriä. Piiiitkää biitsiä näkyy molempiin suuntiin. Rannalla on aika paljon väkeä.
Skeptikko katselee touhua ja ajattelee, että ompa nähty paljon vaivaa turistien putsaamiseksi rahoistaan....?
Mutta on täällä ihmisen kuitenkin hyvä olla. Mekin olemme täällä omasta tahdosta ja halusta.....

Terv. Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Kyllä kai lomalla pitää yksi rantapäiväkin olla...? Vuokrasimme respasta isot rantapyyhkeet ja klampsimme rantahiekalle. Siisti ja ehjä rantatuoli kiinteällä kaislavarjolla kustansi e7,- / nuppi. Rauhaa häiritseviä rihkamakauppiaita ei ollut. Toisin kuin Thaimaassa..
Lämpö (kuumuus) on samalla tasolla kuin Thaimaassa mutta ilmankosteudessa on tietysti dramaattinen ero. Täällä se on kuivaa, ja siksi terävää. Thaimaan lämpö on märkää ja pehmeää. On aivan makuasia, kumpaisesta lämmöstä tykkää. Jos todella lämpöisestä tykkää..?
Tänään ei ole tehty sitten yhtikäs mitään. Paitsi Terhi pesi pyykkiä ja minä kirjoittelin.
Myös eilistä hotellin illallista on sulateltu koko päivä. Liian hyvää ja liian paljon..
Miehille oli pukeutumisohje: Pitkät housut ja kauluspaita. Molemmat sattui sivulaikusta löytymään. Että sillä tasolla mentiin...
On myös katseltu karttaa ja kuukleteltukin, miten tästä edetään.
Mehän emme misään tapauksessa puhu kotimatkasta, koska se kuulostaa niin synkältä, vaan kunhan suunnitellaan, mihin noin suurin piirtein ajetaan....?
Alkuperäinen ajatus oli palata länteen Sevillan kautta Antequera - Malaga rannikolle ja siitä rannikkoa seuraillen Almeria - Cartagena - Alicante - Valencia - Barcelona ja siitä kohti pohjoista.....
Päätös kuitenkin kypsyi niin, että jatkamme Portugalissa. Lähdemme kohti Lissabonia ja siitä koilliseen takaisin Espanjaan. Salamanca - Valladolid - Burgos. San Sebastianin jälkeen olisimme Ranskan Biarrizissa.. Tulisi nähtyä vähän keskistä ja pohjoisempaakin Espanjaa.
Osansa päätökseen oli myös silläkin että nuorempi nööseistäni, (isompikokoinen kuin minä..), Esa osallistuu Etelä-Ranskassa pidettäviin RC-autojen EM-kilpailuihin viikolla 30
Olisihan se hienoa olla faijan läiskimässä selkään, kun poika raivaa tietään kansainvälisille podiumeille...?

Terv. Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Albufeiran jätimme hieman haikein mielin. Kiva paikka ja hienot ihmiset. Toki turisteja paljon ja pääasiassa kielenä Saksa.
Saksalaisten suosio tähän alueeseen on varmaankin aikojen kuluessa jättänyt tänne ja näihin ihmisiin omanlaisen jälkensä?
Pilkun tarkkaa kaiken toimivuutta ja jämptiyttä. Ultratarkkaa jynssäämistä ja siisteyttä. Onneksi ihmisiin on jäänyt myös kosolti sitä espanjalaista (?) rentoutta ja iloisuutta. Ehkäpä juuri meille suomalaisille sopiva yhdistelmä?
Ajopäivälle ei sen kummenpaa tavoiteta asetettu. Fiiliksellä mennään. Pääosin pysyttiin hyvin vähäliikenteisellä motarilla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän. Lämpötila pysyi juuri alle kolmenkymmenen asteen. Pontevaan vastatuuleen vaan joutui reikää puskemaan. Mutta BigBore Gessu jaksaa.. Lopputulema oli se, että n. 416 ajettua kilometriä, Castelo Brancossa, funtsimme että eiköhän tämä tälle päivälle riitä..?
Yksi yöpyminen otetaan vielä Portugalissa.
Ajoimme ensin rautatieasemalle syömään jäätelöt. Hotellien kylttejä emme nähneet. Terhi kävi taksilta kysymässä hotelleista. Taksikuskin ainoat englanninkieliset sanat olivat left, right ja straight.. No, on sitä joskus huonommillakin ohjeilla hotla löytynyt..
Tämän vanhan kaupungin kaikki kadut tuntuivat olevan yksisuuntaisia. Monennenkohan kerran ajoimme taas rautatieasemastakin ohi?
Sama taksikuski jolta Terhi oli ohjeita kysynyt, huomasi että taas ovat turistit eksyksissä! Jossain liikennevaloissa Hän ajoi viereemme, ja vinkkasi seuraamaan.
Kylläpä kieputtiin hyvä tovi niitä yksisuuntaisia ja ajettiin useammastakin tunnelista, ennen kun taxi pysähtyi, ja viittoili, jotta tässä...!
Minkäänlainen korvaus avusta ei tullut kysymykseenkään!?
Aamulla osasimme sentään kaupungista ulos ilman opastusta...
Espanjan rajalle oli vain n. 160 km. Valtakunta vaihtui jälleen ilman pysähdystä. Mietin vain että mitenköän ne motarien maksut toimivat?? Tuleeko lasku kotiosoitteeseen rekkarin mukaan? Tylsähköä Espanjan ylätasankoa riitti koko päiväksi. Lämpötila keikkui lähempänä kahta-, kuin kolmeakymmentä astetta.
Päivän punnerrus oli n. 525 km. Sen päässä oli Burgos. Hotellien viitat sojottivat taas wanhaan keskustaan ja kävelykaduille. Kiinteästä punaisesta valosta voisi päätellä, että tästä eteenpäin ei saisi ajaa. Metallitolppien välistä ei ainakaan autokaan sovi. Vanhempi herrasmies viittoili ajamaan vaan eteenpäin. Kyllä mozkarilla saa... Väkeä oli kohtalaisen paljon liikkeellä jalan.
Heti kulman takana olikin useampi hotelli. Ekasta rohkeasti vaan kysymään. Respan arvokkaan oloinen herra ilmoitti että totisesti täyttä on! Burgosissa on nyt isot juhlat ja koko kaupungista ei vapaata huonetta löydy. No voihan... Mutta jos ei yritä, ei mitään saakkaan. Seuravassakin hotellissa oli tasan sama vastaus. Näitten hotellien välissä oli umpipuinen ovi, jonka yläpuolella oli pieni kyltti: Pension. Oven sai aukeamaan ovisummeria painamalla. Se avautui pimeään käytävään, josta rappuset seuraavaan kerrokseen. Pyörehkö mummeli hääräili käytävällä. "Vapaata huonetta??" "Sii, sii..!" Kaksikymmentäkahdeksan eur. / yö. Huone ja sänky. Vessa ja suihku käytävällä. Internet yhteyttä ei ole. Tämähän on mainio!
Ja mikä ympäristö..!

[ReijoMyllymaa]

Purimme pakaasit Gessun laukuista pois ja ajoin sen takaisin niille punavaloille ja jalkakäytävälle. Oli siinä pari muutakin mozkaria. Eiköhän tuo siinä yhden yön pysy.
Kenenpä huomiota nyt wanha Gessu herättäisi...
Kapeat kävelykaduthan on aina täynnään erilaisia kallita putiikkeja, syöttölöitä ja juottoloita.
Suunnilleen meidän Pensionaattia vastapäätä oli varsin rouhean oloinen "luukku". Kaikki aidosti ränsistynyttä. Tiskin takaa luimisteli varsin varautuneen oloinen menninkäinen.
Ymmärsi tärkeimmät tärpättimerkit, muttei muuta. Tömpsyn hinta ja määrä ei ollut vaan mitenkään normaalissa suhteessa. Pieni hinta, ja suuri annos. Näillä kaduilla se tuppaa yleensä olemaan toisin päin...? Nuorta aikuista bilekansaa oli runsaasti liikenteessä.
Aamulla reippailin raikkaassa ilmassa hakemaan Gessun parkista pakkaamista varten.
Heti totesin, että se oli joutunut ilkivallan kohteeksi...!!
Vasempaan peiliin oli huulipunalla kirjoitettu "Lowe you" ja alle piirretty pieni sydän.
Myös tiekirjaani oli turmetu. Sehän on se tankin päälle teipattu paperilappu. Siihen oli painettu todella mehukkat pusuhuulten kuvat. Ja huulipunalla oli siihenkin piiretty alle sydämen kuva. Tiedänhän minä, että tiekirja toimii.. Mutta että tomii näinkin hyvin!!?
Puhelinnumeroa en vaan mistään löytänyt. En voinut soittaa ja pyy.... eiku torua, viestin jättäjää. Näytin tietysti Terhille nämä "taideteokset". Hän nauroi katketakseen hersyvää, itsevarmaa nauruaan..!
Aamun ilma oli tosiaan harvinaisen raikas. Gessun lämpömittari näytti vain viittätoista astetta. Ajovarusteista vain kaikki ilmastointiräppänät kiinni ja matkaan. Vatsa tyhjänä, koska pensionaatin palveluihin ei minkäänlaisia ruokapalveluita kuulu. AP1:stä sai porhaltaa koilliseen hetken, ennekuin eka huoltis tuli kohdalle. Kylmyyden torjuntaan saimme pikakahvit automaatista, pätkän patonkia ja pullon vettä. Pakaaseja ei viitsi alkaa purkamaan että saisi lämpimämpää kampetta päälle. Kyllähän se kohta alkaa lämpenemään.
Eipä vaan ala.. Aurinkokin pysyttelee paksun pilviverhon takana.
Maisemakaan ei kovin kummoinen ole. Viljelysaluetta järeine kastelulaitteineen.

[ReijoMyllymaa]

Vitoria-Gasteizin tienoilla alkaa maisema vähitellen muuttumaan. Pyreneitten vuoriston läheisyys vaikuttaa. Vuoriston tuollapuolen sääkin saattaa olla parempi. Voi olla tietysti toisinkin päin..? Tie ja maisemat ovat todella hulppeat! Huikean korkeat sillat ja vuoren läpäisevät tunnelit vain vuorottelevat! Tietä on jouduttu laittamaan myös silti mutkille. Ovathan nämäkin tieinsinöörin todellisia taidonnäytteitä..!
San Sbastianin tavoitamme hyvissä ajoin illan suussa. Ajomatkahan ei kovin kummoinen ollut. Gessun lämpömittari näytti nyt +20 astetta. Aurinko pysyi edelleen jemmassa..
Tietysti taas "vaihteeksi" kaikki keskustan hotellit ovat täynnä.. San Sebastianissa on jotkut Porin Jazzeja vastaavat juhlat, ja väkeä on paljon. Jazzin soitantaa kuulu myös vähän joka suunnasta. Onpa näitten espanjalaisten sekä näköjään baskienkin elämä yhtä juhlaa.
Realisti vain ajattelee, että kukahan tämän kaiken vaan maksaa..?
Heti ensimmäisen täyden hotellin respan daami otti kuitenkin ongelmamme hoitaakseen.
Netin ihmemaailmasta Hän näkee, että hieman kaupungin reunalta, jalkapallostadionin viereisestä hotlasta vielä huone meille löytyisi. Hän varaa sen meille ja piirtää tarkan kartan kohteeseen. Poistumme paikalta aasialaiseen tyyliin takaperin, ja syvään kumarrellen..
Hotelli löytyy helposti. Se on uudehko, siisti ja ehjä. Henkilökuntakin avoimen ystävällistä.
Suihkun jälkeen syömään. Kielitato taas jälleen "hieman" kaakertaa. Muutoinkin on ollut pieni yllätys että Etelä-Espanjan turistialueellakin Englanti on hieman ohutta. Pohjoisemmaksi siirryttäessä se vain ohenee ja monin paikoin katoaa kokonaan. Toisalta siksi täällä tuntee myös olevan omiensa parissa..
Hätäisen oloinen tarjoilija-lady puikkelehtii pöytien välissä. Ohi viipottaessaan kysyy espanjaksi jotain. "Menyyy" koitan selvittää ja viittoilen että suuhun pitäisi jotain kauhoa.
Hän kiikuttaa pöytään ryppyisen A4:sen joka on jonkilainen pikaruokalista. No. Eipä tehdä asioita vaikeammiksi. Valitsemme annokset nälän torjuntaan. "Minulle tuo ja daamille tuo".
Mutta juomapuoli menee vaikeaksi. Niitä ei tässä paperissa ole. Ottaisimme lasilliset punkkua. Lady kiikuttaa pöytään malliksi vettä ja sitten olutta. Kun roseviinikään ei mene läpi, palaa tarjoilijalta käämi. Tiskin takana häärii pari miestarjoilijaa. Lady menee heille meuhkaamaan jotain. Käsien huitominen tahostaa sanomaa. Poistuu sitten ovet paukkuen keittiöön. Mikähän sille tuli? Menee tovi, ennen kuin miestarjoilija tulee aloittamaan homman alusta. Saamme ilman ongelmia ne punaviinitkin...

[ilmari]

Moi! Et sä nyt mulle viime kesänä kovin rankasti kettuillut, kun tulin Marokosta ja vaikka prätkä olikin mennyt Espanjaan asti rekalla....

Portugalista sen verran... Toukokuussa olin siellä viikon lomailemassa enimmäkseen Lissabonista etelään. Koko viikko vesisadetta, tuulta ja lämmintä n. 12 astetta. Vaikka yleensä olen melko sopeutuvainen uusiin olosuhteisiin niin tässä tuli Portugaliin kaksi reissua yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen. Piste.

Nauttikaa te nyt maasta, kun sää kerran suosii!

Terv. Ile

[ReijoMyllymaa]

Morot !

Poikkeus vahvistaa säännön..?
Luin silloin aikanaan tuon Sinun Marokon juttusi.
Ehkäpä silläkin on osansa siihen että tämäkin ilmansuunta alkoi vähitellen kiinnostamaan.
Kiitos siitä Sinulle !

Terv. Repa

[ReijoMyllymaa]

Aamulla oli tiedossa että kohta vaihdamme valtakuntaa. Ranskan rajalle ei enään pitkästi ole. Kunhan vain löytää ensin kaupungista oikean tien ja oikeaan suuntaan ulos..
Espanja ja Ranskan rajaa ei onnistunut hahmottamaan muusta, kun liikenneopasteissa olevasta kielestä. Rajavyöhykkeellä tosin saattoi olla se tietulliasema, joka oli pantu aivan juntturaan.. Jono motarilla oli jo kilometrien mittainen. Vastaantulevat kaistat olivat lähes tyhjiä. Mistäs tämä nyt sitten johtuu?? Olisiko Nizzan ja Münchenin tapahtumilla jotain osuutta asiassa? Emme tiedä. Mozkarilla onneksi pääsee jonoista sujuvasti ohi. Kukaan ei protestoi. Jotkut jopa tekevät tilaa, kun huomaavat peileistä että ylileveä mopotin hivuttautuu hiljaksiin eteenpäin. Maksupisteistä on vain kaksi käytössä. Sotilaita ja poliiseja on sitten niin, että riittää. Molemmin puolin. Kaikilla isommat ja pienemmätkin aseet selvästi käsillä. Meistä ei kukaan ole kiinnostunut. Ranskankin puolella jono on myös järjetön. Muslimit onnistuvat ainakin yhdessä tavoitteessaan helposti. Rajoittamaan vääräuskoisten vapaata liikkuvuutta....

Ranskan puolella maisemat tasoittuvat vähitellen. Pörhelsimme E5:sta kohti Bordeauxia.
Maisemissa ei juuri katseltavaa ole. Tietulleja tuntuu oleva aika tiheään. Mozkareilta pyydtyillä pienillä euroilla puomi aukeaa. Automiehiltä pyydetään aivan oikein enemmän..
Mutta onpa näitten tietkin sitten loistavassa kunnossa. Sileää kuin lapsen poski. Liikennettä on aika vähän. Ainoat pienet ruuhkantapaiset olivat Bordeauxin kierrossa. Siitä eteenpäin tiekirja oli tehty pois motareilta. E606 koilliseen kohti Angoulemeä. Siitä N10 suoraan pohjoiseen ja maali on Poitiersissä. Esan kisapaikka on siitä n. 20 km luoteeseen Neuville de Poitoussa.

Terv. Repa & Terhi

[ReijoMyllymaa]

Esan kisapaikka löydettiin aamupäivällä "pienen" punnerruksen jälkeen.
Tein tiekirjan itsevarmasti, jotta simppeli juttu. Mutta eipä vaan ollutkaan.. Tämä ranskalaisten kehittymätön ja kivikautinen viitoitusjärjestalmä ketutta välillä aika tavalla.
Motareilla se toimii sentään jotenkin, mutta kun mennään pienemmille teille, katoaa logiikka kokonaan. Tienpitäjän ja kartanpiirtäjän ymmärrys tiestön numeroinnista eroaa täysin.
Jos tienpitäjä on jotain numeroita vaivautunut merkitsemään. Yleensä ei ole. Viitoissa on vain paikan nimiä, ilman etäisyyksiä. Monesti nekin on kirjoitettu eri tavalla, kuin kartassa.
Juu, juu,, Tiedän, tiedän. Nakivaattori saattaisi jeesata.. Riippuen karttapäivityksistä?
Kuitenkin ikivanha taxi-systeemi toimi jälleen.
Onneksi olin kirjoittanut tiekirjaan tarkasti Esalta saamani kilpailupaikan osoiteen.
Kohdalle sattuneen taksiaseman kohdalla irroitin tiekirjan tankista ja kiikutin sen taksikuskeille. Mitä kustantaa kun vedätte meidät tähän osoitteeseen?
Hinta oli järkevä, koska matkan piti olla alle 20km Terhi taxin kyytiin ja minä seurasin kuin hai laivaa. Monta oli taas mutkaa matkassa, mutta oikea paikka löytyi!

Niin.. Tämä RC-autohan tarkoitta Radio Control, eli radio-ohjattavaa autoa. Ei Rally Cross autoa. Mutta osien kulutus on vähintään samalla tasolla. "Kaatojakin" tulee täysikasvuista virkaveljeä enemmän. Ainoa hyvä puoli on, ettei näissä tule kuskille mustelmia ja ruhjeita.
Esan luokan autossa on 26 ccm 2-T moottori. Se kiertää varsin iloisesti ja kampuralta saadaan tehoja 5,5-6 hp. Sillä on pituutta 70-80 cm ja painoa 12,5 kg. Kaikki samat säädöt kuin oikeassakin kilpurissa. Nelivedon kitkalukot, iskarit, pyörien kulmat, välitykset jne, jne..
Voitte ymmärtää että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ja ne ovat usein silmää nopeampia..

Esalla oli jo yhdet vapaat harjoitukset olleet, ja auto aika rikki. Takaa vasemman alakolmion akselin lukitus oli pettänyt. Samalla oli pettänyt yhtä sun toista muutakin...
Kuntoon sen Esa kuitenkin sai ennen seuraavaa vetoa.
Pari ekaa kierrosta näyttikin tosi hyvältä! Sitten katkesi oikeanpuoleinen etuakseli...
No. Tämä on ihan normaalia racingia.. Vaikeudet ja ongelmat pitää olla vapaissa harjoituksissa, jotta itse kisassa menee kaikki putkeen!
Ja viimeisenähän yönä rakennetut kilpurit ne vasta kisassa toimivat voittoisasti...
Nimimerkillä "Kokemusta omaava".....

[ReijoMyllymaa]

Takaisin hotellile löysimme yhden "pienen" hudin jälkeen..
Tämänkertainen hotlamme Poitiersissä on aivan kävelykatualueen etureunessa. Mukavasti sisäpihalla hieman piilossa. Erittäin siisti ja tasokas. Tosin ainoa ilmastointia hoitava aparaati on avattu ikkuna.. Parkkihalliin oli päivän aikana ilmestynyt kolme Sweizsin kilvissä olevaa Harrikkaa. Lisäksi pari urheiluautoa ilman mitään kattoja. Vanhempi MG ja BMW:n Z3:nen.
Paikalla näyttäisi siis olevan enemmänkin tekniikkaan ja kärsimyksiin vihkiytynyttä väkeä?
Emme vain nähneet heistä vilaustakaan koko aikana. Missä lie toipumassa..?

Esalla näytti kuitenkin olevan homma eilen täysin hallinnassa, joten päätimme aamulla lähteä jatkamaan matkaa. Majoitus olisi alun perin pitänyt olla Neuville de Poitoussa, jotta systeemi olisi ollut toimivampi. Pitääkö minun, ikäihmisen, vielä taipua johonkin "nyviin"??
Pidensimme hieman ajateltua reittiä, ja päätimmekin kiertää Pariisin "yläkautta". Päädyimme sujuvasti Roueniin. Mukava hotla saatiin heti kaupungin etureunasta.
Jatkossa Esan teniikka- ja ajotaktiikkapalaverit käydään siis puhelimitse iltaisin.
Esalla olikin tämä päivä huomattavasti parempi, kuin eilinen. Kaksi puhdasta vetoa, ja vaihdettaviksi menevät osat paljastuivat onneksi vasta niiden jälkeen.. Kierrosajatkin alkavat olemaan ns. "alueella".

Tiekirjan väkersin aamuksi niin, että Rouenista kartan mukaan kaksikaistaista E46:sta suoraan itään. Compiegnestä N31:sta Reimsiin. Siitä koilliseen kohti Luxenburgia. Yöpyminen siellä, koska se vielä puuttuu kokoelmistamme.
Mutta E46:sen päätä Rouenista ei löydy taas sitten millään! Tämä ranskalaisten logiikka ja viitoitus on sitten.. Sanonko mistä!
Yhden n. kilometrisen tunnelin jälkeen on selvää, että tiekirja menee uusiksi..
Reimsiin on kyllä viitoitus, mutta se on motarille. Se kiertää "kaukaa" pohjoisen kautta ja ohjaa takaisin alas Reimsiin. Siinä ei ole järjen häivää. Amienssissä teen uuden tiekirjan A2:sta Valentienneen. Yöpyminen tulee olemaan jossain Belgiassa. Nyt toimi..
Muutos rajan jälkeen infraan ja ihmisiin oli aika tyrmäävä.. Siitä myöhemmin lisää..
Charleloin tienoilla oli kellon viisarit siinä asennossa että majoitus pitäsi alkaa löytymään.
Näyttäisi vain siltä että tässä kaupungissa ei ole ensimmäistäkään hotellia..?
No, huoltasemalta kysymään. Käytössä on yllättäen vain joku entuudestaan tuntematon kieli? Yhteistä ymmärrystä ei löydy. Tai sitten he itsekkään eivät tiedä sitä, onko kaupungissa yhtään hotellia? Mutta poliiseja on täällä kuin Vilkkilässä kissoja. Yhdeltä heistä löytyy englannin kielen hyväkin ymmärrys.
- "Yes. Ajaa tuota katua tuohon suuntaan. Neljänsistä valoista oikealle. Jatka suoraan. Mersu-liikkeen lähellä on".
No niinpä on. Vapaa huonekin löytyy. Päälimmäisenä fiiliksenä on resuisuus ja paskaisuus.
Asukkeina enemmän värillisiä, kuin rujon oloisia, ehkäpä belgialaisia. Gessu jää hotlan eteen parkkiin. Toivottavasti se on siinä vielä aamulla..?
Sapuskaa hotlasta saa vasta aamulla. Lähistöltä löytyisi pikaruokala josta voisi hakea.
Itse olen sitä mieltä, että kertaakaan ei ole vielä nälkään kuoltu. Aamuun selvitään omilla vesillä.
Terhi on toista mieltä. Hän naluaa vähän kävellä. Kuluu hyvä tovi, ja alan jo huolestua. Ympäristön karheus ja Terhin suuntavaisto..!? Hän kuitenkin palaa onneksi ehjänä mukanaan muovipussillinen aitoa Belgialaista pikaruokaa. Paistettuja perunoita, pihvit ja pullollinen vettä.
Huokaisen helpotuksesta...

[ReijoMyllymaa]

Aamulla on jo kiire pois tästä maasta. Germaania jo häämötää.. Emme kuitenkaan palaa heti E42:selle. Legendaarinen Namur on tästä n.30 km päässä oikeaan suuntaan. Siellä sijaitsee monien motocrossin MM-kilpailuiden näytämönä ollut rata. Heikki Mikkola on voittanut siellä useammankin MM-osakilpailun. Ei ole tarkoituskaan etsiä rataa, mutta on kunnianosoitus moninkertaista maailmanmestariamme kohtaan ajaa Namurin kautta..
Retkemme ensimmäinen sadepäivä on myös tosiasia. Mutta ei paha. Vaikka lämpötila pysyy alle kahdenkymmenen asteen. Normaali Suomalainen kesäsää..? Saksan puolella tankatessa on suurehko ryhmä hollantilaisia motoristeja odottelemassa sateen loppua. Saavat odotella. Suomalainen pyöräkunta lähtee puskemaan eteenpäin niin että vesi roiskuu...
Tavoitteena Köln...
Saksassa taas kaikki toimii, mutta mikään ei järjesty. Kun Ranskassa ja Belgiassa se on ehkäpä toisin päin? Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy..??
Näihin kahteen maahan ei mitään erityistä hinkua syntynyt päästä uudestaan.
Masentavin "yllätys" oli Belgia. Parin päivän ja yhden yöpymisen perusteella ei tietysti kovin syväluotaavaa analyysia ehkä pitäisi tehdä. Mutta ensivaikutelma on ratkaiseva.
Niin parin muodostuksessa, kuin valtioissakin...
Mistä Belgien kansallinen identiteeti sitten kostuu?
Ovatko he vain Fransmannien, Sakujen ja Holladerien jämiä???
Myös kaikkien suvakkien olisi terveellistä tulla Belgiaan katsomaan, mikä kaaos saadaan aikaiseksi kun kontrolli pettää.
Surullisinta se oli nähdä begialaisissa itsessään. Apatia ja kumara ryhti. Luovuttaminen.
Poliiseja näkyi kyllä paljon. Mutta se on myöhäistä. Enemmistö on kuitenkin "väärällä puolella". Belgia on ja pysyy jatkossakin erilaisten ääriryhmien turvallisena kotina.
Ranskasta päälimmäiseksi kuvaksi jäi, että se on yhtä ja samaa patongin raaka-aineen viljelyaluetta. Kyllä ne sitä paljon sitten syövätkin...
Myös heidän identiteettinsä polveutuu varmaan niistä boheemeista taiteilijoista..?
Tiestön viitoituksen logiikka kyrsi useammankin kerran suoraviivaisesti ja selkeästi (?) ajattelevaa suomalaista...

Myös Esalle oli jo tullut selväksi kansallisien kulttuurien ero. Viimevuonna EM-kilpailut olivat Itävallassa. Selkeät ja jämptit saksalaiset toimintatavat. Ranskassa ollaan aika kaukana siitä. Se taiteilijoiden luova ajattelutapa ja ihan ikiomat inspiraatiot..? Kaikki muuttuu kokoajan..
Meidän ikäluokkamme muistaa ikuisesti sen Monte-Carlon valosählingin. Kun piti saada väkisin ranskalainen auto voittajaksi...
Muuten Esalla on mennyt kohtalaisen hyvin. Kilpailukalusto on pysynyt ehjänä, ja oikeat säädötkin alkavat vähitellen löytymään. Tänään alkuerien kuudenneksitoista paras aika. Huomena on toki hyvin teoreettiset mahdollisuudet raivata tiensä finaaliin. Mutta aina kannattaa yritää. Lauantaina jaetaan joka tapauksessa palkinnot.

Halusin näyttää Terhille Kölnin tuomiokirkon. Se on aika vaikuuttava...
Köln tuli tutuksi viime vuosituhannella, kun toimin vielä aktiivisesti mozkarikaupassa.
Suuret kansainväliset moottoripyörämessut vuorottelivat vuosittain Kölnin ja Milanon kanssa. Niihin tehtiin varsin värikkäitä kauppiasmatkoja. Niistäkin olisi monta tarinaa kerottavaksi.. Usemmankin retken olen tehnyt syksyisin molempiin mozkarilla.
Saimmekin mukavan pikku hotellin aika läheltä Duomoa. Hotel DomBlick.
Kävelimme Duomon ja rautatieaseman puoleiselle aukiolle syömään kunnon snizelit.
Elävää musiikkia ja tanssiesityksiä. Väkeä oli tietysti paljon. Myös poliisien erittäin suuri määrä ihmetytti meitä maalaisia. Koimme olomme erittäin turvalliseksi! Päätimmekin heti jäädä toiseksikin yöksi. Nyt on aikaa ja oikea fiilis kirjoitella rästejä pois!
Näitten alkuperäisten germaanien kanssa tunnen olevani samoin ajattelevien parissa?

Näin funtsi Repa ja Terhikin

[ReijoMyllymaa]

JÄÄHYVÄISET KÖLNILLE

Köln on kiva pikku kaupunki. Siellä viihtyisi pidempäänkin, koska nähtävää ja tunnelmaa on paljon. Hotel DomBlickin respassa koko ajan hääräilevä Daniel Okic ehti tulemaan lyhyessä ajassa myös tutuksi. Johtuu varman osittain siitä, että Hänkin on mozkarimiehiä.. Tosin joutuu ajelemaan vain Yamahalla. YZM 250, millä kurvailee enemmänkin maastossa.
Myös isommalla KTM:llä tehty retki Bosniaan oli kuulunut kokemuksiin.
Puhuimme siis "samaa kieltä". Hyvästelimme haikein mielin Danielin, hänen vaimonsa ja nuoren tyttären. Sekä Kölnin. Nousimme satulaan.
Jälleen tuli esille se germaanisen ja muun maailman ajattelutavan ero. Mitään nakivaattoria tai tiekirjaa ei tarvita. Eikä edes sitä minun kompassia.. Seuraamalla vain selkeää viitoitusta, ymmärtää mihin suuntaan täytyy ajaa, että löytyy se oikean väylän pää. Jos vain tietää itse, mihin on seuraavaksi menossa...?
Sääkartan mukaan ajoretillemme osuisi tänään ukkosmyrskyjä. Aamulla auriko paistoi, mutta pohjoisella taivaanrannalla näkyi varsin tummia pilviä.. Düsseldorffin kohdalla kaksi motaria yhtyy ja edessä oli "stau". Siitäkin huolimatta että oli sunnuntai ja rekat pois liikenteestä. Otin kuitenkin pientareen käyttööni ja puksuttelin hissukseen n. kolmeakyppiä kilometrien jonosta ohi. Sadekin alkoi sopivasti, eikä kukaan taaskaan protestoinut märkien motoristien oikeuksia...
Päivän tavoite oli vain jonnekin Hampurin lähelle. Terhi halusi kokea vielä aidon Rasthaus yöpymisen jossain motarin varrella?