Olipahan vain hyvin erilainen tämä BMW:n näkemys tähän urheilulajiin tarkoitetusta välineestä!
”Ei kannata keksiä pyörää uudestaan”, sanotaan. Mutta älkää epäilkö Saksalaisen insinöörin kykyjä...!
Kylläpä kannattaa, ainakin vakavasti yrittää, ja saada sittenkin siitä parempi, kuin vanhasta....
Vertailukohta Suzukiin oli tietysti varsin tuore. Ensimetrit Bemulla tuntuivat todella erilaiselta.
Ensimmäinen havainto oli kapeus. Yksiosainen jäähdytin on runkoputkien etupuolella. Vanhanaikaisissa enskapyörissä niitä on kaksi runkoputken molemmin puolin. Niinpä niitä joutuu ajamaan jalat harallaan.
Seuraava havainto oli keveys ja jännä herkkyys. Tuntui kuin alla olisi ollut polkupyörä, jossa on todella tehokas moottori. Myös kaasukapulan vaste takapyörän liikkeisiin poikkesi oleellisesti totutusta.
Se taas johtui pääosin siitä, että ketjun kireys ei muutu takapyörän jouston mukana.
Vanhanaikaisessa systeemissä ketju täytyy jättää huomattavan löysälle. Kirein vaihe ketjulle on silloin, kun kaikki kolme akselia ovat samalla linjalla. Eturattaan, takahaarukan ja takapyörän. Muilla alueilla jouston painuman mukaan se on sitten mitä sattuu... Siksi BMW:stä puuttuu käytännössä kokonaan se tyhjä ”klonks” kaasukahvan ja takapyörän väliltä, koska jouston painuma ei siihen vaikuta. Metka fiilis! Mielestäni tällä ominaisuudella on varsin positiivinen vaikutus, kun ajetaan liukkaissa kivikoissa, juurakoissa ja jyrkissä ylämäissä.
Tuohon kevyeen ja herkkään ajotuntumaan vaikuttaa varmaan parikin juttua. Kampura on pantu pyörimään ”väärin päin”. Se osaltaan kompensoi pyörivien massojen hyrrävoimia. Merkitystä on myös bensatankin paikalla. Istuimen alla se keskittää painopistettä taaemmaksi. Myös moottori on ulkoisilta mitoiltaan aika pieni. Ja sekin vähän normaalia taaenpana.
Lisäksi on hoksattu jättää muutamia ylimääräisiä osia pois painoa tuottamasta. Takaiskarin vivuston lisäksi on jätetty istuimesta pohjalevy sekä päällinen pois. Solukuminen istuin lepää sen bensatankin päällä.
Omaa Gee – pyörää keventelin vielä radikaalisti lisää. Koko tieliikennevarustuksen laitoin tietysti hyllylle.
Änkkärin väkästelin pienestä ja sirosta LeoVincen Superbike vaimentimesta, joka oli tarkoitettu 1000cc kilpuriin.
Kylläpä julisti moottorin sulosointuja! Kilpailujen äänimittauksissa vain tuppasi olemaan ongelmia...
Sitten se täytyi vaihtaa tähän malliin kuuluvaan Acrapovichiin.
Miksi sitten nämä meidän ja muidenkin mainiot maailmanmestarit eivät näinkin hienolla ja edistyksellisellä kilpavälineellä menestyneet?? Olen louskuttanut, etteivät He koskaan ehtineet tottumaan siihen ja siten hyötymään tästä kehittyneestä tekniikasta. Koko ikänsä kun olivat vanhanaikaisilla ajaneet...?