Hip- hei! Tästä se sitte lähtee, elikkäs
ensimmäinen luukku vain auki rohkeasti, olokeepa hyvät!
Ja sitten sama pätkä tekstinä, ja vähän valmistelujakin...
Tehtävä:
Sain kaveriltani tehtävän: lennä hänen toimestaan Itävaltaan ja osta sieltä K1200LT. Siirrä se etelän aurinkoon kierrellen 5000km pitkin Pyreneitä sekä Espanjan kauniita länsirannikon teitä ja lopuksi lennä takaisin kotiin. Homma kun ei niin epämiellyttävältä kuulostanut niin tässä kaksiosainen kertomus siitä jossa monenlaisia yllätyksiäkin tuli vastaan, vai mitä sanoisitte kun mutkan takana näkyisi kyltti ”Norge”, tien jyrkkyys 30%, näet vastaantulevien autojen katoilla lunta, tai kun tie on sateen tai rekkaonnettomuuden takia poikki!Siis se fiilis, kun allasi on iso sporttinen ”sohva” jonka tankki on täynnä bensiiniä. Alla uudet ajamattomat renkaat, mukanasi vain muutama matkatavara. Kypäränä uusi, kirkasvisiirinen ajamaton Shoei jonka tuoksun aistit pitkään, ja jaloissasi uudet ajosaappaat. Ympärilläsi lumipeitteiset alppimaisemat sekä päivämatkan päässä etelän välimeren maat ja aikaa kaksi viikkoa ajella aivan mihin suuntaan kuin haluat. Tällaista kokemusta ei montaa kertaa elämässäsi tule vastaan varsinkaan kun vielä kaverisi kustantaa tästä suurimman osan.Kaverini löysi harvinaisen, valkoisen, K1200LT:n Mobile.de:stä marraskuussa mutta suomeen sitä ei voisi ajaa kun teiden sulettua. Pyyntihinta oli 6500 € mutta tinkiminen kannatti tässäkin tapauksessa. Tarjosin alkuun runsaasti tuon pyyntihinnan alle jota myöhemmin hieman korotin mutta lopulta hinnaksi muodostui 5600 € jota voi pitää suhteellisen edullisena -00 mallisesta LT:stä.Kauppa oli kuitenkin jotenkin varmistettava, ettei tuo hieno ”löytö” menisi nyt sivu suun olkoonkin että pyörästä oli saatavilla vain 3 valokuvaa, mutta niin sitten käsiraha ( 500 € ), jota kaverini ehdotti myyjälle etukäteen maksettavaksi olisi näin samalla ”varaus” ja myös kaupan vahvistus. Tuo summa siispä siirrettiin myyjälle IBAN-koodia ja omaa tiliäni käyttäen kaverini maksaessani sen ensin tililleni. Itse en tosin moista olisi edes ehdottanut koska myyjä ei tuollaista vaatinut! Oli meillä tosin ollut runsaasti sähköpostikeskusteluja ja kaikesta pitkistä jutteluista päätellen myyjä ”Luis” vaikutti erittäin asialliselta ja siten kaiken olevan kunnossa. Varmistuksena LT:n olemassa olosta halusin kuitenkin pyörän rekisteriotteen sekä katsastustodistuksen scannattuna jotka pian sähköpostiini sainkin. Pyörän runkonumero kun oli saatava muutenkin selville jota vastaan saisin suomesta pyörän liikenne- sekä Kasko-vakuutukset. Näistä saisin todistuksena mukaani Green Card:in joka ei maksa mitään.Vakuutusturva kuntoonVakuutuksen saamisessa meinasi tulla ongelmia, nimittäin monetkaan vakuutusyhtiöt eivät myönnä ulkomailta tuotaville pyörille Kasko-vakuutusta joten vastauksena saattaa olla kuten minullekin vastattiin:” Autovahinkokäsittelijämme mukaan voimme myöntää ulkomailta tuotaviin moottoripyöriin Kasko-vakuutuksia ainoastaan jos henkilö on meidän kokonaisasiakas ja silloinkin vain poikkeustapauksissa” . No, onneksi sitkeys palkittiin ja kun olin lopulta yhteydessä yhtiöön, jossa minulla on yhteensä 4 vakuutusta, (kokonaisvaltainen asiakkuus), sain lopulta pyöräänkin sekä Kasko- että liikennevakuutukset. Vakuutuksen hinta-arvio vaan jäi arvailujen varaan, eli vakuutuksen lopullinen hinta pystytään määrittelemään vasta sitten kun pyörä olisi lopulta rekisteröity suomeen. Lähtötilanne oli kuitenkin etuasiakkuuden johdosta 17% bonukset liikennevakuutukseen ja täydet 70% Kasko-vakuutukseen (laajin mahdollinen). Yhteensä 528 € + 298 € / vsi, (arvio).
Pyörän nouto sovittiin maaliskuun lopulle, jolloin Suomessa olisi vielä talvi ja pakkaset mutta ehdotinkin kaverilleni pyörän suunnaksi aivan toista ilmansuuntaa, nimittäin Espanjaa ja tarkemminFuengirolaa, siellä olisi eräs hotelli jonka omistaja on tuttu ja siten myös parkkitilaa pyörälle. Tuonne voisin lähteä jopa itse sitä viemään varsinkin kun hetken tuumailtuaan idea tuntui kaverini mielestä jopa loistavalta, hän voisi ajaa sen sitten itse alkukesällä takaisin suomeen jolloin matka ei olisi liian pitkä koska kestäisi vain 4-5 päivää. Niinpä sitten löysin itseni eräänä lauantai-iltana Norwegian Boeing 737-800:n Recaron harmaalta nahkapenkiltä suuntana Salzburg, pyörä kun sijaitsi tuolla vaikka se olikin Italian rekisterissä kuten myös myyjä Luis, hän oli Italian Naturnosta.Lentoliput olin varannut jo joulukuun ensimmäisellä viikolla eli lippu Hki – Salzburg hinnaltaan 56 €, sekä myös paluulento Málaga Hki 57 €, näin edullisesti ne tarjosi Norwegian.com. Paluulento olisi vasta kahden viikon päästä jolloin aikataulu LT:n siirtoon olisi todella väljä jolloin voisin tutustua paremmin Pyreneisiin jonka olin aiemmin vain ylittänyt etelästä pohjoiseen tai päinvastoin nyt voisin ajella sitä pitkittäin. Samoin kuin näkemättä oli Espanjan pohjois- sekä länsirannikko: Bilbao, Santander, Gijón, A Coruna, Santiago ja Vigo. Portugalissakin olin ajanut vain kerran. Kone laskeutui ajallaan ja Luis oli terminaalissa sovitusti vastassa, nimelläni varustettu kyltti kädessään. ”Hi Luis- very nice to see you”-jutustelusta homma käynnistyi ripeästi ja siirryimme autobaanaa pitkin kiitäen hänen valkoisella BMW- X5 maasturillaan Itävallan Wagrainiin jonne oli n 70km matka. Ensimmäiseksi sitä pyörää katsomaan tietenkin.
Tuo valkoinen K1200LT oli herättänyt ihmetystä jo netissä ja Luis kertoikin halunneensa kaikki ajopelinsä aina ja vain Alppi valkoisena, ja kun LT:tä ei ole valkoisena koskaan valmistettu, hän maalautti peräti kaksi LT.tä Alpenweiss-väriseksi joista toisen hän nyt halusi myydä. Tulimme lumen ja laskettelurinteiden ympäröimään Wagrainin-kylään jonne pimeäkin oli jo saapunut. Louis avasi vaimonsa autotallin oven ja kas, siinähän se seisoi. K1200LT oli todellakin kauttaaltaan Alppien valkoinen, eikä sitä mistään huomannut että se oli maalattu jälkeenpäin, etenkin kun varusteiksi oli lisätty kiiltävä kromisarja sekä hillityn tumma uusi tuulilasi. Renkaat olivat myös ajamattomat Metzelerin Z6:set jotka tosin herätti hieman ihmetystä! Oli nimittäin sovittu että etelän reissuani varten Luis vaihtaisi alle, maksua vastaan tosin, uudet ja haluamani renkaat ne ainoat, isossa LT:ssä hyvin ja pitkään kestävät renkaat, eli Metzelerin 880:t. Tuolla takarenkaalla ajaisin 20tkm eturenkaan kestäessä vieläkin pitempään, 35- jopa 40tuhatta. Takarengas piti olla muutenkin ”RF”, eli vahvistettu (Rein Forced), pyörän suuren painonsa takia mutta nyt ei ollut niin? Akku oli uusittu ja se oli BMW:n alkuperäinen. Mutta vikojakin oli. Takaluukun avausmekanismi oli mennyt rikki (tyyppivika), ja korvattu erikoisella ruuvattavalla patentilla. Ajokilometrejä mittarissa 68000km vaikka ilmoituksessa mainittiin 66000km? Tästäkään ei ollut puhetta, eli aamulla pitää olla tarkkana, etenkin koeajolla jos löytyisi vielä muutakin mistä Luis ei muistanut mainita. Kolme samanlaista pyörää saksasta tuoneena tiedän että saksalaisten tapana on laittaa kuvia pyörän puute- ja vikakohteista tai ainakin niistä yleensä kerrotaan avoimesti koska tulee paikanpäällä kuitenkin selville. Italialaisilla näköjään onkin hieman eri tyyli!
Pyörän puutteita..
Yövyin läheisessä Jugendhaus- hotellissa jonka Luis ystävällisesti tarjosi kuten myös kaksi aamupalaa joista toisen nautimme hänen uuden vaimonsa kotona. Aamiaisten jälkeen lähdimme pyörälle koeajoa ja tarkempaa tutkimusta varten sekä kaupan vahvistuessa, laatimaan paperit. Jälleen tuli uusi yllätys kun Luis kertoi ABS-valojen tuikkivan, ja syyksi hän kertoi uuden akun. Eli tuikkiminen alkoi uuden akun vaihdon jälkeen mutta ongelma poistuisi kun käyttäisin pyörää BMW-huollossa jossa pc liitettäisiin pyörän ”boxiin” uudelleen ohjelmointia varten. Ihmettelin ja sanoin ettei se omassani koskaan tuosta syystä ole vilkutellut vaan syy on jossain muualla. Huomasin lisäksi että cruise puuttui, eli kyseessä oli perusmalli jota sitten myöhemmin on täydennetty mm cromisarjalla. Edelleen pyörästä puuttui työkalusarja, huolto- ja ohjekirjat samoin kuin se kätevä vaijerilenkki jolla kypärän saisi pyörään lukittua jos sivu- tai massiivinen perälaukkuolisivat jo muutoin täynnä. Avaimiakin oli alkuperäisten viiden sijaan vain kahdet. Sokerina pohjalla öljynpinta oli niin alhaalla että myöhemmin, ensimmäisellä huoltamolla lisättyäni siihen öljyä, sinne hulahti koko litra! No, kaikesta muusta kuitenkin näin että pyörä oli siisti ja muutoin hyvässä kunnossa, jarrupaloja, levyjä sekä suojalistoja myöten. Niin ja olihan kasettisoitin/radioyhdistelmä sekä peruutusvaihde myös kunnossa joita painavassa pyörässä ja pitkällä matkalla tulisin muutoin kaipaamaan. Kunnossa olivat myös ABS:t, koska koeajolla huomasin ettei etujarruissa ollut riittävästi painetta, vaan kun etupyörä oli renkaan vaihtoa varten irrotettu ja laitettu takaisin, eikä pyörällä oltu sen jälkeen ajettu, olivat jarrupalat tietenkin jääneet levyistä liian kauaksi. Valojen vilkuttelu loppui koeajolenkin aikana heti kun muutamia kertoja etujarrulla jarruttelin. Eli ABS:t toimivat kuten pitikin ja olisihan se ollut aika epämiellyttävä tilanne kun lähtisin yli viiden tonnin matkalle painavalla sohvalla, lumelle ja mutkateille ilman ABS:eja. Sovittiin siis kaupat kaikesta huolimatta varsinkin kun Luis lupasi antaa puuttuvan työkalusarjan siitä toisesta LT:stä, joten aloin laskemaan seteleitä pöydälle. Luis oli laatinut kauppakirjan jo valmiiksi joihin lisäsimme nimet, scannasimme kauppakirjan sekä lähetimme sen sähköpostin välityksellä suomeen omalle vakuutusyhtiölleni jossa olin käynyt tekemässä liikenne- sekä Kasko-vakuutuksen valmiiksi.
Todistuksena vakuutuksista taskussani oli Green-Gard jota en missään vaiheessa matkallani tosin tarvinnut, mutta tätähän en voinut vielä tietää.Vanha mutta kunnon Luxus TouringK1200LT on erittäin mukava pitkänmatkan matkapyörä suuresta painosta huolimatta tai juuri sen takia. LT:n paino (380kg) nimittäin katoaa heti kun sillä lähtee liikkeelle ja sen ohjaamo on tilava sekä ergonomia eri kytkimineen hyvin suunniteltu. Istuma-asento on erittäin luonteva (ainakin meikäläiselle 182cm/72kg), eikä moottorin värinöitä siinä esiinny millään kierrosalueella koska moottori sekä ohjaustanko ovat ”rungossa” kumityynyin kiinni. Varsinaista runkoahan ei pyörässä ole vaan itse moottori toimii runkona ja ainoastaan ns. apurunko tukee laukkuja sekä istuimia. Radio/kasettisoitin (8-kaiutinta), lämpökahvat, isot katteet sekä peilit, peruutusvaihde, ajotietokone, 120 l lukittavaa säilytystilaa, jne, tekevät siitä oivallisen matkapyörän jonka ajomukavuus onkin parhaimmillaan juuri noilla Euroopan 140-160km/h:n nopeusalueen teillä. Itse pidän eniten sen suuresta sähkötoimisesta tuulilasista joka alas laskettuna helpottaa pyörän käsittelyä taajamissa sekäkaduilla. Samoin suoraan vatsan eteen sijoitettu hansikaslokero on kätevä Euroopan tietulleja ajatellen, siihen kun voi laittaa automaattien maksuliput sekä tarvittavat vaihtorahat jossa ne säilyvät varmasti ja turvallisesti. Ei tarvitse availla ajotakkia saati housujen taskuja.
Tuulitunnelin muotoilu on myös onnistunut koska tasaisella 110km/h:n mittarinopeudella kulutus on tasaiset 4.6 l/100km joka on vähän tuon kokoiselle pyörälle, otsapinta-ala huomioiden. Pyörässä oli siis uudet (huom. liukkaat), renkaat, uusi akku ja näin valmiina ensimmäisen päivän 450km:n ajoon Luiksen kotiin Italiaan, jossa myös yöpyisimme seuraavan yön. Sateiseen ItaliaanLähdimme ajamaan mutkaisia vuoristoteitä -6 ́c:n pakkasella mutta tiet olivat onneksi sulana, Luis maasturillaan edellä ja minä pyörällä perässä. Pysähdyimme ensimmäiselle huoltamolle tankkaamaan, lisäämään litra öljyä josta jo kerroin –huh!, sekä ostamaan pyörään lyhimmän ajan Vignetten, eli 10- päivän, (~5.50 €). Nyt jatkoimme seuraavasta liittymästä autobaanalle ja suuntanasiis Innsbruck. Sinne ajaisimme parissa tunnissa ja harmittelin kun hyvän ystäväni luokse Garmisch-Partenkircheniin ei tuosta olisi ollut enää kuin tunnin ajo!No, joskus toisen kerran tuumailin samalla kun ohittelimme hitaammin edessä ajavia. Vaikka päivälle olikin luvattu lumisadetta, vähän sinne ja tänne, niitä ei onneksi tullut mutta vilpoista ajo tuntui jostain syystä olevan. Vielä +2 ́c lämpötilassa ihmettelin kun lämpöliivistä huolimatta viileys tuntui takin lävitse. Lyhyellä tauolla pyysin Luista tarkistamaan ajotakkini selkäaukon ja sehän olikin ollut auki. Vetoketjut kiinni ja heti uudestaan tien päälle päästyämme huomasinkin mistä se viileys oli johtunut.
Brennerin- solan ylitimme maksullista moottoritietä ajaen jonka aiemmin olin ajanut aina pyörälle mukavampaa, mutkaista laaksonpohjaa pitkin. Nopeasti olimme Vipitenossa, Bolzanossa jalopuksi vesisateen saattelemana Meranossa. Tuolta ei Naturnoon ollutkaan enää pitkästi ja lopulta kurvasin Luiksen parvekkeen alle suojaan. Olimme keskellä Italian parhaita alppiteitä: Stilfer Jochia, Jaufenpassia, Gaviapassia, jne, eivätkä Dolomiititkään olisi olleet kuin reilun kivenheiton päässä! Nyt harmittelin kun mitkään noista ei vielä olleet avoinna mutta toisaalta, vesisateella vesi tulee vuoristossa kuitenkin lumena joten toisen kerran sitten. Illalla kävimme Luiksen sekä hänen Deborah-tyttärensä kanssa pizzalla sekä vielä katsomassa sitä toista valkoista LT:tä josta sainkin luvatun työkalusarjan mukaani joka toivottavasti jäisi kuitenkin käyttämättä. Olihan siinä renkaan paikkaussarja sekä painepullot mahdollista rengasrikkoa varten varalta mukana.Aamulla vesisade vaan jatkui. Lohtuna minulla oli onneksi mukanani tuoma, syksyllä ostamani uusiShoei Neotech:n kypärä jonka pin-lock kalvo piti näkyvyyden todella kirkkaana. Samoin tuuletus toimi niin että missään vaiheessa kuumuus tai höyrystyminen ei ollut ongelmana. Lähdin liikkeelle Luiksen aamiaisen sekä pitkien hyvästelyjen jälkeen ja Meranoon saapuessani taivas selkiintyi ja sade loppui? Outoa vaikka sadetta oli luvattu kolmeksi päiväksi. No vuoristossa säätä on hyvin vaikea ennustaa ja tämähän kävi minulle, suuntana oli seuraavaksi Garda-järvi. Norge –siis missä!Garda-järvelle ei suinkaan ollut tarkoitus mennä suorinta eikä helpointa tietä. Olkoonkin että vuorilla vesisade tulee etenkin tähän aikana vuodesta aina lumena, otin suunnaksi kartalta ennakkoon suunnittelemani mutkatien.
Tien lähtiessä nousuun se mutkitteli väliin metsän siimekseen ja välillä aukealle josta pääsin näkemään kuinka korkealla todella mentiin. Lopulta korkeuden yhä noustessa huomasin vastaantulevien autojen katoilla lumikerroksen joka vain kasvoi mitä ylempänä autoja kohtasin. Lunta esiintyi jo tien reunoillakin ja lopulta erään mutkan takana
tuli vastaan kyltti: ”Norge” Mitä ihmettä!