Jep, kokeiltu on. Sattui heinäkuun jäämeren turneella Porsangerin niemellä ei-toivottu kohtaanto alkuperäiselukan kanssa. Tie 889 lähtee Nordkappin tieltä länteen ja kulkee ensin ylänkön yli länsirannalle. Pikkuista ennen merta ilmestyi/juoksi eteen kolmen poron partio. Täräytin noin kahdeksaakymppiä viimeisen poron persuuksiin. Gessu nytkähti kunnolla pari kertaa, mutta suoristi itsensä ja pystyssä pysyttiin. Poloinen poro teki täyden voltin ilmassa ja tömähti tien oikeaan reunaan.
Tapauksen opetuksia:
Adventure-gessun nokka toimi oivana puskurina ja törmäysvoiman pehmentäjänä. Otaksun ettei etupyörä törmännyt poroon lainkaan, onnekasta sinänsä. Nokka murtui, ainoastaan sen vahvikkeena oleva päälimuovi irtosi toiselta puolelta kokonaan (on vankkaa tekoa, ei pelkkä somiste).
Kasikympin vauhdissa suoraan tien yli juokseva poro on paha paikka. Käytännössä ensimmäinen havainto oli se, että porot olivat ilmestyneet suoraan eteen. Sitten se oli bang. Jarrutus jäi ajattelun asteelle.
Ilman tuota nokkaa poron takaosa olisi törmännyt keulahaarukkaan/öljynlauhduttimen tienoille. Etupyörä olisi kenties törmännyt poron jalkoihin. Tuskin olisin pystyssä pysynyt. Nokka riitti heittämään poron sivuun pyörän tieltä (poro juoksi kohtisuoraan tien yli). Nokan korkeus oli aivan optimaalinen.
Porovaatimen kohtalo oli karu, RIP. Paikallinen poromies kävi toteamassa tilanteen.
Matka jatkui, ja gessu oli näyttänyt parhaimmat puolensa. Aika vakaa norsu pyöräksi!
Ollaanpa varovaisia tuolla pohjoisessa.
juhaGO