Eka retki apujaloilla

[ReijoMyllymaa]

Aloitampa tähän kuitenkin uuden tarinaketjun, kun tuo Kirjeenvaihtajan ketju tökkii sen ajoneuvoasian suhteen. Aikajanalla tämä stoori ei istu tuohon Kaakkois-Aasian
Kirjeenvaihtajan nykyisiin toljailuihin. Joten siksi uusi kertomus wanhoista kommelluksista..
Se BMW-kuvio kaatui, kuin korttitalo. Verkkoja on pantu taas veteen, ja tänäänkin pitäisi selvitä, saadaanko "saalista" ? Ajoneuvon merkki vaihtuu kuitenkin.

Ensimmäinen retki Laosin kolarin jälkeen

Se päivä oli 01.01.2011 joka muutti loppuelämäni kulun aika totaalisesti.
Siitä oli aikanaan oma juttunsa Moto-Ykkösessä, joten nyt ei kerrota siitä.

Bangkokilaisen sairaalan "teholla", reilu kuukausi maatessa, oli aikaa miettiä...
Kunhan ensin tajusi, mitä oikasti oli tapahtunut. Melkoisessa morfiinipöllyssä vain oli vaikeaa hahmottaa sitä todellisuuden ja hallusinaation rajaa.
Mitä minusta on jäljellä? Fyysisesti, sekä psyykkisesti? Juoksisinko vielä maratonin? Hiihtäisinkö vielä Finlandiahiihdon? Kiertäisinkö Päijänteen Ympäriajon vieläkin Gessulla? Ajaisinko jäärataa? Roadracingia??
Utopistisia ajatuksia, mutta johonkin tavoitteeseen täytyy tarttua. Ja uskoa järtkähtämättä asettamiinsa tavoitteisiin. Uskon (ja uskonnon) voimalla on muutettu ja muutetaan koko maailmaa. Uskoo se muslimikin oikeasti johonkin, kun pujottaa pommivyötä ympärilleen..

Koko runko oli varsin heikossa kunnossa vielä vuosi kolarin jälkeenkin. Luutuminen ei ollut vielä edes alkanut. Rautojen varassa pysyi kasassa koko vasen puoli. Sanoinkin monelle tutulle että nythän minä olenkin oikea Teräsmies. Ja jos Terhin kanssa alkaa romanssi takkuamaan, kannattaa Hänen viedä minut romukauppiaalle. Siitä hopea-, titaani-, ja rosterimäärästä saa Terhi kunnon korvauksen luhistuneelle parisuhteelle..!
Asiakkaaltani, tamperelaiselta lääkäriltä, sain vinkin että tasainen tutina on hyvä luutumisen auttaja. Funtsinkin, jotta pitäisikö lainata yhdeltä tutultani Harrikka tuohon pihaan jumputtamaan tyhjäkäyntiä. Ja tilaisuuden tullen istuskella aina sen päällä..? Mutta tämä minun BMW-kytkös esti sen parannuskeinon kohtalaisen tehokkaasti..?
Mutta tuleen ei jäädä makaamaan! Wanhana urheilijana tietää, miten fyysistä kuntoa rakennetaan. Sama oppi pätee tällaisen mällin jälkitilaan. Se on yksinkertaisesti vain levon ja rasituksen tasapaino. Ja tahtotila. Siis psyyke.
Koko kesä oli cruisailtu vain pyörätuolilla, mutta syksyllä oli päästy jo kahden kainalosauvan varaan. Siispä sovimme Terhin kanssa, että lähdemme jälleen loppuvuodesta Thaimaan lämpöön parantelemaan luitani. Vasen käsi oli uusintaraudoituksen ja luusiirrännäisten jälkeen jo osoittanut hentoa luutumisen alkamista.

Majoitus jälleen tuttuun pikkuhotelliin, keskeltä toiminta-aluetta. Liikkuminen hoitui tälläkertaa edullisten mopotaksien avulla. Vain yksi huima episodi käynnisti voimakkaan tarpeen ottaa liikkuminen omiin käsiin..
Lähdimme yhtenä iltapäivänä pois rannalta ja otimme taas molemmille oman mopotaksin. Myös toinen kainalosauva oli Terhin hallussa, koska se helpotti omaa keikkumistani mopotaksin kyydissä. Itselleni valikoitui Thai-lady kuskiksi ja Terhille hieman kookkaampi Thai-köriläs. Osoiteasiat selviksi, ja sitten matkaan. Olikohan tuo Terhin kuski ihan selvinpäin??
No eipä tosiaan ollut!! Sinne häipyi liikenteen vilinään hirveää haipakkaa köriläs Terhi kydissään..!! Pääseekö ehjänä perille annettuun osoitteeseen? Täällähän on aika normaalia, ettei taksi ymmärrä höykäsen pölähtämää annetusta osoitteesta. Vaikk` on juuri sanonut "Jees!, Jees!", kun on annettu kohteen kordinaatit. Thaikku kun ei voi koskaan sanoa ettei ymärrä. Se on se kasvojen menetys.. Lady-kuski löysi oikeaan osoitteeseen pienen opastuksen ja ohjauksen jälkeen.
Mutta MISSÄ on Terhi..???
Ei ainakaan täällä..!! Lady-kuski yrittää soittaa Köriläs-kuskille. Ei vastausta. Minä koitan soittaa Terhille. Ei vastausta.. Lady-kuski lähtee etsimään neulaa heinäkasata.
Pommitan Terhin numeroon, kun samalla nousee mielkuva pahimmasta vaihtoehdosta. Mistä sairaalasta Hänet löytäisin, ja missä kunnossa?
Jos on hengissä? Itse kökötän kadulla muovituolissa liikuntakyvyttömänä ilman sitä toista kainalosauvaa..

[ReijoMyllymaa]

Yht` äkkiä Terhi soittaa minulle !
-"En kyllä yhtään tiedä missä olen, kun tuo kuski ajoi tänne jonnekin hämärälle sivukadulle? Ja huutaa pää punasena, kun minulla ei sitä rahaa tosiaankaan ole..!"
Huh, mikä helpotus! Terhi on ainakin hengissä! Toistaiseksi...
-"Ota rauhallisesti. Lyö sillä kainalosauvalla, jos alkaa käymään kiinni."
Onneksi thaikkuja on kun muurahaisia, joten riittää niitä niille sivukujillekin. Pari Thai-Ladya osui paikalle ja totesivat, että tässähän on ilmiselvästi käynnissä Falangi-Ladyn ryöstöyritys! He puuttuivat tomerasti tapahtumien kulkuun. Köriläs-kuskin todettua, ettei äkkirikastuminen onnistunut, tyytyi hän vain äkkilähtöön paikalta.
Ystävälliset pelastuenkelit hankkivat paikalle myös selväpäisemmän mopotaksin, joka tomittikin Terhin annettuun osoitteeseen ilman kommervenkkejä.
Olipa taas iloinen jälleennäkeminen !

Tästä episodista viisastuneena päätimme kokeilla, josko sittenkin oma ajamiseni jotenkin jo onnistuisi? 125cc scootterin vuokraaminen on täällä helppoa ja halpaa..
Vuokraamon Lady katseli silmät ymmyriäisinä punnertautumistamme mopon päälle.
Kuljettajalla olisi käytettävissään vain oikea jalka. Kuskin ja apulaisen on kammetteva kyytiin ja pois vain scootterin oikealta puolelta. Mutta sivutuki on vasemmalla puolella. Terhin hoidettavaksi jäisi siis sivutuki lähdettäessä, sekä pysähdyttäessä.
Ja Terhi ottaisi aina kainalosauvat mukaan. Ajaminen on mahdollista siis vain kaksin.

Olipa todella sanoinkuvaamaton fiilis saada kaksipyöräinen päristin ensi kertaa (lähes) omin voimin liikkeelle..! Tunne oli kuin olisi kuolleista noussut..
Toki se hieman jännitti (adrenaliinitujaus tärkeä), mutta minä sentään ajoin! Sekaan vain kuin synnin sumuun, eli Pattayan liikenteen sekamelskaan. Koko ajan piti vain mielessään hokea: "Oikea jalka, oikea jalka, oikea jalka..", kun täytyi pysähtyä ruuhkassa tai liikennevaloissa. Mutta minä ajoin...

[ReijoMyllymaa]

Pattayan muurahaispesää mielenterveys kestää yleensä vain viikon tai pari. Sitten täytyy lähteä jonnekin tuulettumaan. Retkelle.
Ystävälläni Kimillä (Ei se Räikkönen) on Hua Hinissä mukava omakotitalo lähes käyttämättömänä, koska Hänen kansaiväliset liiketoimintansa vievät kaiken ajan. Olisi tärkeää että joku kävisi välillä katsomassa että kaikki toimii, ja on tallella.
Siispä teimme diilin Make Travellin (Suomalainen matkatoimisto Pattayalla) kanssa taxista Pattayalta Hua Hiniin. Siisti ja simppeli juttu. Reput ja rensselit sekä kainalosauvat kyytiin, ja menoksi.

Hua Hin oli entisellä paikallaan, kuten myös Kimin talo. Kaikki hyvin.
Olihan sielläkin varsin lokoisat oltavat, mutta nyt se Pattayan ajokokeilun kipinä oli syttynyt jo roihuun..!
Varovainen kysymys Terhille:
-"Mitäs, jos lähdettäisiin pienelle ajoretkelle jollain skootterilla??"
Terhi ei hennonnut panna kapuloita rattaisiin, nähdessään minun tahtotilani.

Mopovuokraamo toimi hyvin typillisesti kadulla, ilman mitään kiinteitä fasiliteetteja.
Sekalainen valikoima vaihtelevankuntoisa päristimiä. Hondan Scoopy näytti siltä, että sillä voisi lähteä kotikatua pidemmällekin. Väänsimme sopimiksen parin viikon vuokra-ajasta, mutta jätimme option myös jatkoajasta, jos kaikki menee hyvin.
Kamerakännykällä muutama kuva pienestä käytönjäljestä, vuokralleantajan läsnäollessa. Batheja tiskiin, sekä passista kopio.
Matka suureen tuntemattomaan voi alkaa..

[ReijoMyllymaa]

Ennen lähtöä reissuun, täytyy kuitenkin kameli varustaa hieman normaalia pidemmälle retkelle. Vuokraamon daamille emme "muistaneet" kertoa suunnitelmistamme. Ottikohan Hän matkamittarin lukeman mihinkään ylös? En ainakaan huomannut.
Ensimmäinen toimenpide on nostaa rengaspaineet kunnon kuorman ja maximaalisen matkanopeuden vaatimalle tasolle. Alkuasukkaat ajavat jostain käsitämättömästä syystä lähes tyhjillä renkailla? Minun mielestäni..
Mopottimen toimintasäde tankillisella on +/-100km. Menoveden riittävyys varmistetaan tyhjällä 1,5L cokispullolla joka täytetään bensalla. Sille löytyy paikka scootterin katteen avonaisesta rojukotelosta, johonka se sopii juuri ja juuri.
Takaiskarin jousi säädetään jäykimpään asentoon. Kaikki henkilökohtainen tavara sullotaan reppuun, jonka paikka on Terhin selässä. Hihnat säädetään niin, että repun paino on mopottimen takakotelon päällä, eikä Terhin hartioilla.
Mutta mihinkäs laitetaan kainalosauvat?? Suomen armeijan irtohihnat tulevet jälleen tarpeeseen. (Aasian pakki on aina mukana..) Niistä saa vempuloitua sopivat lenkit pelkääjän kauhukahvoihin. Kainalosauvat pujotetaan niihin, ja sauvojen alapää lepää jossain moottoritilan syövereissä. Toivottavasti eivät töki mitään johtoja irti. No sen kyllä huomaisi.. Aasian pakki sopii mainiosti istuimen alla olevaan tilaan.
Joku pieni kassi vielä sopisi scootterin jalkatilaan epäkuntoisten jalkojeni väliin. Mutta sille ei nyt ole tarvetta.

[ReijoMyllymaa]

Reittisuunnitelma ei ole mitenkään tarkka. HuaHinistä etelään. Kauinmainen kohde ehkäpä Phuket? Sillai mennään, kun hyvältä tuntuu. Ja kivut sietää..
Heti aamusta varhain liikkeelle, että ehtii jonnekin. "Aikainen mato sen linnun nappaa", vai mitenpäin se meni..?
Suora veto nelostietä olikin aika tylsää rytyyttämistä. Vajaan sadan kilometrin välein on pysähdyttävä tankille. Siis noin tunnin välein.. Ehkäpä hyvä niin, koska kuskin kunto ei vielä terästä ole. Vaikka terästä paljon onkin..?
Ekalle päivälle tuli kuitenkin kunnon veto, ja yöpymisen järjestimme Chumphonin lähelle pieneen merenrantakylään.
Bungalovimme on aivan meren rannassa, ja Siaminlahden tyrskyt tuudittavat meidät nopeasti syvään uneen.
Aamusta heti ratsaille, ja etsimään aamupalaa. Majoitusyritys ei sitä edes yrittänyt tarjota. Huoltoaseman kaupasta löytyi kaikki tarpeellinen.
Nelonen muuttuu Chumphonissa neljäykköseksi jatkaen suoraan alas kohti Malesiaa. Me pidämme kiinni nelosesta, ja alamme kavuta vuorille kohti länttä, ja Burman rajaa. Pieni Honda on tikahtua taakkansa alla, mutta ilman työntöapua selvitään..
Olen joskus ajanut tämän välin "isolla pyssyllä" Phukettiin ja silloin oli paikoin kysymys jo aika mukavista mutkaorgioista.
Kraburi, Ranong, BangHin, KhuraBuri, TakuaPa.. Matka etenee "änkyttämällä", koska tiuhaan on pysähdyttävä tankilla. Mutta varabensaan ei tarvitse koskea. Thaimaan huoltoasemaverkosto on varmaan rakennettu mopojen tankkausvälin mukaan..?
Illan jo hämärtyessä tavoitimme KhaoLakin. Hienoissa hotelleissa tilaa kyllä on, mutta hitataso köyhälle väärä...
Pienen kiertelemisen jälkeen joku vaan on otettava. Väsykin jo painaa.
On Joulun aatonaatto mutta lahjoja ei täällä jaella. Hintaneuvottelua hieman avittaa, kun lupaamme ottaa kolme yötä kahden sijaan. Ja ainahan voimme perustella korkeaa tasoa joululahjaksi itsellemme. Sitten rankan ajopäivän jälkeen nukkumaan.

[ReijoMyllymaa]

Etukäteen oli tiedossamme että veljeni Antin vanhin tytär Salla voi olla Joulun tietämillä miesystävänsä kanssa myös KhaoLakin seutuvilla. Muutamalla tekstiviestin vaihdolla Suomeen veljelleni, saimmekin Sallan kännykkänumeron.
Soitto Sallalle, ja he majailivatkin pienen matkan päässä meidän hotellistamme.
Sovimme tapaamisen, ja lähdimme porukalla syömään kunnolla. Jouluaaton kunniaksi. Kinkkua ja lanttulooraa ei täältäkään löytynyt. Mutta melkoisen sirkuksen täälläkin budhalaiset thait jarjestävät meidän valkonaamojen juhlan rahastamiseksi.
Syönnin jälkeen, navat piukeina siirryimme seuraavaan baariin jatkoille. Sielläkin oli melkoinen härdelli päällä. Myös hollantilainen pariskunta aikamoisessa tuubassa. Heillä oli kolme lasta mukana, joista pienin vauva lastenrattaissa. Eipä ollut kaunista katsottavaa. Mutta niin Jouluista. Onhan se meilläkin toisinaan aikamoista sikailua. Koska Jouluna syömmekin sitä....

[ReijoMyllymaa]

Minä kun olen tällainen erilainen "nuori", niin olen myös Joulusta kieltäytyjä.
Siksi edellä tuo hieman karkea kommentti. Viimevuotisella retkellä vähän näkemystäni perustelinkin. Siinä mielessä ei suomalaisten tai thaikkujenkaan Joulussa juuri eroa ole...? Lukekkaa muuten joutessanne John Grishamin kirja Joulua Pakoon. Vaikka imelä jenkki-aksentti tökkii, ja syvällisempi opetus jääkin puuttumaan. "Grisham ilakoi siekailematta Jouluun liittyvän kaaoksen ja mielettömyyden kustannuksella." (ISBN 951-0-27253-1)
Siinähän se Joulu meni. Levätessä ja luita parannellessa.
KhaoLak`in jälkeen suuntavaihtoehdot olivat etelään Phuket, tai koilliseen Ko Samui.
Phuketin Patong Beach on kuin Pattaya pienoiskoossa. Mutta kalliimpi. Onhan siellä toki muutakin, mutta ne on nähty jo muutaman kerran. Ko Samuilla olen käynyt vain kerran jokunen vuosi sitten. Mielikuva kakarana saadusta paratiisisaaresta kyllä silloin vähän romuttui. Se lienee ensimäisiä paratiisisaaria Hawai`in lisäksi, jonne todella rikkailla suomalaisilla oli mahdollisuus päästä lomailemaan. Valkohiekkaisille rannoille, tarpeeksi lämpöiseen, palmujen katveeseen ja kaislahameisten tummien naisten palveltaviksi...? Onhan se joskus ehkä sitä ollutkin, mutta nyt Ko Samuin "parasta ennen" päiväys oli mennyt ohi jo aikoja sitten.. Kallis se on kyllä vieläkin, mutta ränsistynyt. Thaimaan koko todella pitkä rantaviiva tarjoaa paljon parempia ja edullisempia vaihtoehtoja. Eikä läheskään kaikkea ole vielä rakennettu. Onneksi.
Mutta halusimpa ehkä vain näyttää Terhille tämän muinaisjäänteen.

Salla ja Antti (sama etunimi kuin veljellänikin) jäivät lekottelemaan KhaoLaki`in.
Kulkijoitten mieli veti matkaan ja kuormasimme kamelimme. Suunnaksi otimme idän ja Bang Ba`n. Jälleen yli pienen vuoriston Thap Put´iin. Siitä jo pohjoisemmaksi suuntana Phanom. Phanomista uusi suunta koiliseen ja tavoitteeksi Surat Thani. Mopo ja luut valittaa, mutta matka etenee. Terhi ei valita. Lautat Ko Samuille lähtevät Don Sakista, ja olihan sinne muitakin menossa. Sekaan kuitenkin sovittin. Lautat ovat samoja ruosteisia rautakasoja, joilla täällä siirytään kaikille paratiisisaarille. Niiden pinnalla pysymistä on turha miettiä. Muuten ne saaret jäisivät näkemättä...

[ReijoMyllymaa]

Lautan onnellisesti rantauduttua, otimme suunnaksi rauhallisemman länsirannan.
Tällä retkellä muutenkin oli aina Terhin toimena tehdä tiedusteluisku majoitusliikkeen respaan. Reppu selässä ja kypärä päässä. Minä istuin mopon päällä liikuntakyvytömänä ja odottelinin, mitä tuleman pitää. Tämä söi hieman miestä.
Joka haluaa tehdä aina kaiken vain itse...
Paikaksi valikoitui jo iäkäs, kylpylätyyppinen, puinen resort. Varsin viidakkomainen tunnelma. Olikohan täällä muita asiakkaita, meidän lisäksi ?
Ravintolapuoli kuitenkin toimisi. Syötäväksi pyysimme lihaa lisukkeinen.
"No problems". Ruokajuomaksi pyysimme punaviinin, jolloin paikan pitäjä vaikutti vähän hämmentyneeltä, mutta sanoi "Yes"...
Pitkähkön ajan kuluttua ilmestyi syötävää pöytään. Siitä vielä tovi, tuli koko pullo punaviiniä. Isäntä itse haki sen varmaan kotoaan..? Pullossa oli aito korkki korkki, mutta ravintolan varustukseen ei korkkiruuvia kuulu. Isäntä oli äärimmäisen nolostunut, kun ei älynnyt ottaa sitä pullon mukaan. "Mai pen lai" Ei ongelmia! Sanoin minä, ja köpöttelin kepeillä parkkipaikalle ja kaivoin mopon satulan alta Aasianpakin varustukseen kuuluvan korkkiruuvin mukaani...

[ReijoMyllymaa]

Vuosikymmeniä sitten tämä paikka on ollut varman oikeaa luksusta. Omalla tavallaan se on kiehtova vieläkin. Mutta fiilis on hieman kuin sillä saattohoidossa olevalla potilaalla..? Yksi yö riitti. Kamat kamelin selkään, ja menoksi. Lähdimme kiertämään saaren pohjoisosan kautta itärannalle. Kaikki toiminta on kuitenkin keskittynyt etelärannalle. Päädyimme Chaweng Beachille jo parhaat päivänsä nähneeseen rantaresorttiin. Henkilökuntakin, joka on vaihtunut loistovuosista jo monnenkin kertaan, on kuppi täynnä vähän kaikkea. Aito thai-meininki puuttuu..
Hieno ranta korvasi monta puutetta, ja viihdyimme täällä pari yötä.
Mutta eteenpäin elävän mieli. Läheinen saari on Ko Pha Ngan, jolla en olekkaan aikaisemmin käynyt. Mitähän siellä on? Sinne kulkee Samuilta paljonkin ns. Speed Boateja. Mopoa vain ei suostuta ottamaan kyytiin sitten millään. Tämä päristin nyt vaan sattuu olemaan minun "jalkani". En lähde millekkään saarelle ilman sitä. On siis mentävä sillä ruosteisella lautalla takaisin mantereelle, ja ostettava tiketti samanlaiseen, suoraan Ko Pha Nganille menevään.. Vain Thait osaavat tämän..?

Phanganille menevä lautta lähtee, sitten kun lähtee. Sinnepä sitä väkeä vasta onkin menossa. Enimmäkseen nuorta bilekansaa ja "narupäitä". Aivan turvoksissa oleva lautta lähtee viimein kiikkumaan kohti saarta. Iltapäivä on jo pitkällä, kun rantaudumme Thong Salaan. Majoituksen etsintätoimet on käynnistettävä välittömästi. Väkeä virtaa satamasta oikealle itään. Kartankin mukaan lähes kaikki majoitustoiminta ja rantapaikat ovat keskittyneet sinne. No sinnehän mekin..
Mutta mitä ihmettä täällä touhutaan? Full Moon Party..! Voihan vee.. Ainakin miljoona narupäätä kuhisee ja hurjia rantabileitä näkyy siellä ja täällä. Kaikilla lisääntymisvietti varmaan ihan tapissa..?
Miten tästä muurahaispesästä löytyy vapaa majapaikka?? No, eikun kyselemään..
Terhi pinkoilee mopon päältä reppu selässä ja kypärä päässä aina majatalon näköisenkin kohteen kohdalla. Hiki virtaa ja vettä kuluu. Täysin toivotonta.. Varmaan sata pysähdystä ihan turhaan. Terhillä kuitenkin hermo pitää. Tie loppuu saaren itäreunaan, ja olemme ilman majoitusta.. Yövytäänkö jossain rantatuolissa? Vai kapuammeko vuorelle viidakkoon rakentamaan oma bambumaja?? Muuten kyllä, mutta invaliidilta se ei oikein luonnistu. Lähdemme ajamaan takaisin kohti satamaa. Lauttoja mantereelle ei enään illalla lähde. Tietekin tie jatkuu satamasta länteen ja lähdemme jatkamaan tiedusteluiskuja. Pian löytyykin resuinen hotelli jossa on yksi vapaa huone! Lyhin mahdollinen vuokra-aika on viisi vuorokautta ja hinta ihan tolkuton! Ilmiselvä ryöstö!! Isäntä tietää hyvin tilanteen, ja hymyilee maireasti.
Saa valita. Ota tai jätä. Terhi käy kuitenkin katsomassa huoneen.
-" Se on aivan kamala..."

[ReijoMyllymaa]

Vaihtoehtomme olivat erittäin vähissä. Antautua vapaaehtoisesti ryöstettäväksi, tai majoittua jalkakäytävälle. Naama kurtussa batheja tiskiin. Huone oli todellakin paskainen ja lähes kaikki rikki. Kivikova punkka likaisilla lakanoilla antoi kuitenkin kaivatun levon. Etenkin Terhille..
Aamulla kaikki näytti edellenkin yhtä surkealta. Lisänä oli vain luitten särky.
Thai-aamupala löytyi läheisestä "risubaarista". Alkuhämmingistä toivuttuamme päätimme lähteä ajelemaan länteen vievää tietä. Täällä ei bilekansaa enään näkynytkään. Kaikki toiminta oli keskittynyt itään sekä Tai, ja Hat Rin Beachille.
Oli hiljaista ja rauhallista. Vauraita asumuksia, mutta ei resortteja tai bungaloweja.
Yht`äkkiä katse nauliutui "Blue Lagoon Bungalows" kylttiin! Olipa persoonallinen nimi. Heh, heh. Jarrut kiinni, ja Terhi jälleen tiedusteluretkelle.
Parikin vapaata bungalovia rantahiekalta löytyy. Varasimme varmuuden vuoksi yhden. Tänne muutettaisimme heti. Jos vain pääsemme järkevin kustannuksin irti edellisestä läävästä..?
Paikka olikin erikoisen hieno matala laguuni valkoisella hiekkarannalla. Puisia bungaloveja, joissa toimiva suihku ja ropelli katossa.

[ReijoMyllymaa]

Mopo valittaa, kun tuuppaame renkaat soikeena takaisin edelliseen "majapaikkaan".
Nyt ovat vanhan mozkarikauppiaan neuvottelutaidot koetuksella. Täytyy yrittää sillä samalla taktiikalla, minkä vain thait osaavat. Kaataa hunajaa korvasta sisään. Puhua juuri niillä sanoilla, joita kuulija haluaakin kuulla..
-" Me joutua nyt muuttamaan pois Teidän hieno hotelli. Kaikki hyvin, mutta tämä kallis. Minä köyhä. Minä antaa koko matkakassa Teille. Antaa minulle raha takaisin.."
-" ???????"
-" Moni rikas asiakas tuolla ulkona. Minä luovuttaa hyvä huone. Te saada siitä parempi hinta".
-" Täytyy soittaa pomo".
Arviolta noin kolmekymppinen, täysipäisen oloinen kaveri soittaa jonnekin, mutta kielitaidottomana ei voi tietää, mitä puhutaan.
-" Pomo sanoa että voitte tietysti mennä. Mutta raha jäädä tänne".
-" Minä ymmärtää Sinun pomo bisnes. Hänen sydän kova. Mutta minä nähdä sinun sydän. Sinun sydän hyvä. Sinä nähdä että minä köyhä ja rampa. Minä toivoa että sinun sydän aina hyvä. Sinä ymmärtää Budha.
-" Mutta minä saada lopputili, jos antaa sinulle raha".
-" Sinä hyvä ja komea mies. Sinä tulla minulle töihin Suomeen, jos Sinä saada täällä lopputili".
Tätä henkien taistoa käytiin hyvä tovi. Hän ymmärsi tilanteen, mutta oli puun ja kuoren välissä. Lopputulema oli se, että Hän antoi noin puolet rahoistani takaisin.
Keräsimme Terhin kanssa kimpsut ja kampsut ja poistuimme nopesti paikalta..

Asetuimme bungaloviin taloksi. Hieno ympäristö ja toimivat fasiliteetit korvasivat sitä älytöntä rahanmenetystä, minkä edellinen yö aiheutti.
Nautimme olostamme tässä paratiisissa pari yötä. Illalla Terhi oli mennyt thai-hierontaan. Pimeyden tullessa täällähän alkaa yösirkuttajien kovaääninen konsertti. Huomioni kiintyi siihen, etä nyt oli täysin hiljaista. Aavemainen tunnelma.
Terhiä hieronut mamma oli taukoamatta hokenut:
-" Kohta paha. Kohta paha. Kohta tosi paha. Tosi paha.."
Aamulla oli helvetti valloillaan. Myskytuuli lennätti puiden oksia ja kaikkea irtonaista roinaa. Ja vettä. Sitä sitten lievästi sanoen tuli! Suomessa ei tällaista "sadetta" voi koskaan kokea. Vastaavan olin kokenut vuosia sitten Indonesian Balilla. Siellähän niitä tuhoja ja ihmishenkiä vaativia mutavöryjä sadeaikaan on. Mutta se on eri tarina...

[ReijoMyllymaa]

Paetkoon, ken voi.. Liikkuukohan ne ruosteiset lautat? Puskimme myrskyssä mopolla satamaan. Lautta lähtee, mutta nyt ei niin täysinäisenä. Meri kiehuu. Autolautta keikkuu kuin kaarnalaiva purossa. Etenkin thait näyttävät pelkäävän oikeasti. Vettä tulee avonaisesta kyljestä sisään runsaasti. Onneksi poistuu toiselta sivulta ulos.
Kökötän muovituolissa pitäen huolta ettei meri huuhdo kainalosauvoja mereen.
Mitenköhän paljon vettä on autokannella? Lähteekö mopo rannassa käyntiin?
Jos päästään rantaan....?
Suolainen merivesi kirveltää vähän silmissä. Hoksaan vetää Shuberthin päähäni, ja visiirin kiinni. Näytän varmaan koomiselta humanoidilta. Päätellen siitä, kun muutama turisti tulee varovasti kysymään:
-" Saako ottaa foto...??"
Matka tuntuu kestävän ikuisuuden. Mutta rantaan tälläkertaa päästään..

Rannassa onkin täydellinen härdelli päällä! Mopo lähti kuin lähtikin käyntiin. Ei kun sekaan vaan.. Vettä vyöryy vuorilta kohti merta. Veden mukana tulee runsaasti kaikkea irtonaista roinaa. Kookospähkinöitä, bambun runkoja, muovituoleja, soppakattiloita jne.. Katua tai tietä ei mutaisena vyöryvän veden seasta aina erota. Ajoväylää on arvioitava edelläajavien autojen mukaan. Kunhan tämä kapistus ei saisi vaan vettä keuhkoisinsa.. Pahinpiin paikkoihin nopeasti inspiroituja kiertoteitä myöden liikenne sujuu sentään jotenkin. Hyväksi avuksi osoittautui edellä ajava kuorma-auto leveillä paripyörillä. Renkaitten jättämässä jäljessä oli vähemmän vettä, kun ajoi suunnilleen takarenkaassa kiinni.. Sade jatkuu taukoamatta.

[ReijoMyllymaa]

Illalla saavutimme viimein Surat Thanin. Tiedossamme oli, että kerhomme entinen puheenjohtaja JP Bergman oli golffailemassa jossain täällä päin. Puhelimesta (Minigrip pussissa) kuuluu onneksi muutakin kun veden pulputusta. Sovimme tapaamisen tietylle huoltoasemalle. Jii Pee tiesi konkarina lähistöltä kelvollisen hotlan. Illallinen nautittiin todella märissä kamppeissa. Yölläkään ei mitään toivoa varustuksen kuivumisesta ollut. Aamulla märkä kypärä syvälle päähän, ja kohti pohjoista. Rankkasade jatkuu.
"Uimme" neljäykköstä ylös. Kiertoteitä on edellen paljon, mutta opastus poliisivoimin sujuvaa. Jollain kierotiellä on junaradan ylitys. Edelläni könysi Toyotan HiLux lava-auto. Kuski pysäytti Tojokvaattorinsa ennen radan ylitystä. Juna lähestyi vasemmalla vähän kauempana. Toyota nytkähti eteenpäin, ja minä katsoin junaa. Mutta kuski tuli varmaan muijansa neuvosta katumäpäälle, eikä lähtenytkään. Minähän pussasin sillä mopottimella lavan reunaan ja ajovalo putosi katteen sisuksiin. Lavan alareunaan tuli peni naarmu. Kuski pinkaisi ohjaamosta ulos. Totesi ajonevonsa vauriot, ja molotti jotain, mitä en voinut ymmärtää. Levittelin käsiäni, ja poistuimme paikalta. Kuski takaisin ohjaamoon ja kaasutti peräämme. Hän yritti pysäyttää meitä, mutta minähän en voinut "ymmärtää". Toyota sai kenkää, kuskin tietäen, että seuraavasta risteyksestä niitä poliiseja löytyy..

[ReijoMyllymaa]

Kiertotie yhtyi takaisin neljäykköseen, jossa olikin poliiseilla pienimuotoinen komentokeskus. Vastaanottokomitea olikin valmiina, kun rikollinen falangi nilkutti mopolla paikalle. Sanoin Terhille että nyt puhuaan sitten vain ja ainoastaan selvää Suomea.. Toyotakuski kävi kuumana, kuin hellakoukku. Mielessään varmaan äkkirikastuminen "varakkaan" falangin kustannuksella. Kysymyksiä sinkoili ilmassa thaiksi ja englanniksi. Me levittelimme käsiämme ja vastailimme suomeksi. Poliiseilla oli hauskaa, kun hieman epäuskoisina kyselivät kielitaidostamme. He piirtelivät paperille korvausvaatimukseksi 2000 Thb. Viittoilivat että minun pitäisi kaivaa ne lompakostani ja luovuttaa Toyotamiehelle. Minä viittoilin takaisin että Hän se näytelmän konna on, ja Hänen pitäisi maksaa minulle. Mopo rikki.. Siitä radasta olisi etanakin ehtinyt yli, koska täällä on käytössä Forssan kapearaiteinen. Myös sen aikaisella höyrykalustolla.. Kaikkia nauratti, paitsi Toyotamiestä. Päädyimme ilveilyn tuloksena siihen, että maksoin Tojokuskille 1000 Thb. (eur.n. 24,-)
Toyotamies muijineen lähti jatkamaan matkaansa, niin kuin meidänkin piti. Mutta poliisit viittoilivat, että he haluavat ensin korjata epäkuntoisen ajoneuvoni..!?
Olisinhan minäkin saanut sen ajovalon nivottua takaisin paikalleen. Mutta eihän se käy. Meidät ohjattiin kohteliaasti muovituoleihin istumaan. Jostain löytyi työkaluja ja kohta oli etukate härpäkkeineen maassa. Pari poliisia touhuili innolla ajovaloa paikalleen. Mietin moneen kertaan, että mikähän jullikka tähän on kätketty? Onko poliiseilla nyt tilaisuus putsata falangi lopuistakin rahoista?
Tovin kuluttua oli työ tehty, ja kaikki osat paikallaan. Kaivelin lompakon esille suorittaakseni korvauksen hyvin tehdystä työstä. Mutta eihän se sopinutkaan! Ei niin millään.. Iloisesti hymyillen ja kohteliain wai-tervehdysten saattelemana He kehoittivat jatkamaan matkaamme turvallisesti..!

[ReijoMyllymaa]

Punnersimme neljäykköstä kohti Hua Hiniä. Kiertoteitä ei enään paljon ollut, ja rankkasadekin alkoi osoittamaan laantumisen merkkejä. Edellisenä päivänä Terhi oli jossain kahluupaikassa sanonutkin, että tähän asti näitä katastrofeja on nähnyt vain telkkarista. On jännää olla nyt siinä kuvassa itse. Terhillä on asenne aina kohdallaan..
Eikä se niin kamalaa siinä kuravedessä uiminen ole, kuin voisi luulla. Vesi on kuitenkin kohtuu lämmintä, ja lämpötilakin pyörii lähellä kolmeakymmentä astetta.
Hypotermia ei iske, vaikk` kaikki on umpimärkää.. Suurin huoli oli mopon pysymisestä käynnissä.
Hua Hinin tavoittamiseen ei jäljellä oleva päivä voinut mitenkään riittää. Illan jo pimennyttyä pudotin valtatieltä alas merenrantaan johonkin pieneen kylään. Mutta ei niin mitään majatalon näköistäkään ollut näköpiirissä. Alkuasukkaalta kyselemään, mutta allekirjoittaneen thai-kieli ei kovin kauas kanna. Huone on hong, ja nukkua noon. Iäkäs mummeli kuitenkin ymmärsi falangin tarpeen, ja viittoili ajosuuntaa kylästä etelään. Sitten pitäisi tehdä mutka jossain kohtaa meren rantaan.
Yllättävän hyvin pimeästä löytyikin iso hotellin näköinen rakennus meren rannalta. Toisaala mitään vastaavaa ei ollut lähimainkaan. Ei ollut myöskään mitään valoja missään.. Pimeästä huolimatta hahmotti että kyseessä oli harvinaisen vauras rakennus. Hyvin linnamainen pylväikköineen ja marmoripintoineen. Tehi meni sisään avoimesta ovesta pimeään aulaan. Taas oli erittäin aavemainen tunnelma. Kukaan ei vastannut Terhin huhuiluihin. Lähdin kiertämään mopolla rannan puolelta rakennusta. Lisäsiiven ikkunasta pilkahti pieni valo! Ehkä joku katseli telkkaria?
Viittilöin Terhille että täällä näkyy valoa! Hän lähti kohti tuikkua, etsien ovea. Talon reipas vahtikoira ilmoittikin isännälleen vieraan saapumisesta. Oven tuli avaamaan jo iäkkäämpi, arvokkaasti harmaantunut, selvästi eurooppalainen herrasmies.
-" Onko vapaa huone?"
-" Järjestyä kyllä".
Hän ohjasikin meidät lisäsiiven sviittiin..! Olipa näky.. Paljon marmoria ja lasia. Tilava huoneisto omalla kylpyläosatolla ja sisäpuutarhalla.. Oli aivan epätodellinen olo. Miten täällä "keskellä ei mitään" voi olla tällainnen luxuslinna??
Kysyimme varovasti mahdollista ruokailumahdollisuutta. Isäntä kertoi sen tietenkin järjestyvän. Kunhan kerromme, mitä haluamme syödä. Ilmoitimme aika lailla väsyneinä päivän sattumuksista, jotta nyt kaikki syötäväksi kelpaava maittaa..
Tovin kuluttua Hän tulikin kohteliaasti ilmoittamaan, että illallinen on katettu.
Ja minne!! Lisäsiiven isolle marmoriterassille, tunnelmavalaistukseen oli katettu juhlaillallinen. Kalaa, riisiä, salaattia ja erilaisia hedelmiä. Ja täysi pullo punaviiniä..
Taustalla tunnelmallinen meren kohina.
Aamupalan suhteen toistui sama kuvio. Punaviiniä ei enään tarvittu, koska matka jatkuu..